Sekametelisoppa.

Mielessä pyörii valehtelematta satamiljoonatuhatta asiaa tällä hetkellä. Lähes kaikki aatokset liittyvät tavalla tai toisella häihin. Eilen lueskelin 1,5 tuntia pelkkiä hääblogeja, kun pojat nukkuivat päikkäreitänsä ja lopputulema ei ollut mikään ihanan inspiroitunut, vaan pikemminkin ahdistunut. Niiiiiiiin paljon kaikkea pitäisi miettiä, saada aikaiseksi, päättää. Olen monissa valinnoissani vielä puolitiessä syystä että mitä jos yhtäkkiä keksinkin paremman ratkaisun tai idean? Samaa jossitteluahan harrastin hääpuvunkin kanssa... Vaikkakin nyt päätökseni tuntuu oikealta ja ajattelen pukuani suurella intohimolla sekä rakkaudella.

Nyt viikonloppuna pitäisikin vähän kartoittaa Turun seudun kukkakauppiaita ja floristeja, ja pyytää tarjouspyyntöjä. Kukista minulla alkaa olla melko vahva visio, joten ehkäpä osaan kuvin ja sanoin aika tarkoinkin kertoa mitä haluan. Lisäksi pitäisi kilpailuttaa meikit ja kampaukset. Yhdestä paikasta odotankin jo tarjousta.

Mielessä on pyörinyt häiden lisäksi Zalando ja heihin kohdistuva suuuri pettymys. Ensin maksamani tilaus makaa, öö, jossakin heidän varastollaan, eikä kukaan ole viitsinyt lähettää sitä eteenpäin. Kun olen odottanut pakettiani 1,5 viikkoa (ja he lupaavat toimitusajaksi 4-6 päivää...), laitan asiasta kyselyä heidän asiakaspalveluunsa. Kas kummaa - paketti lähtee liikenteeseen jo heti seuraavana päivänä palautteestani.

No, yli kaksi viikkoa odoteltuani tulee ilmoitus, että yksi tilaamistani tuotteista on loppu eli se ei ole paketissa mukana. Lähetän heille tilitietoni heidän pyynnöstään, että he palauttavat rahat. Odotin osittain turhaan ja harmittaa, mutta olen vielä ihan fine. KUNNES seuraavana aamuna, eli noin 12 tunnin kuluttua siitä, että he ilmoittivat tuotteen olevan loppu, saan Zalandolta meilin, jossa kerrotaan, että hei jes jee, sitä tuotetta saa nyt taas! Että tilaa hei äkkii ennen ku loppuu taas miau. Siis voi saatana, että teki mieli kilahtaa! Tämä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen tilaukseni Zalandolle. Myös ystävälläni on ollut vastaavia ongelmia heidän kanssaan, joten en voi kyllä todellakaan suositella tätä puljua.

Eilen pesukoneessa pyöri vain kahdet urheiluliivit, sori jääkarhut, eli pula on ihan oikeasti huutava reenivaatteista. Tarviin ne tilaamani (ja MAKSAMANI) tuotteet, hitto sentään! Päätin hyödyntää sitten Ellos-etuani (30 €:n alennus) ja tilata sieltä topin, housut ja hupparin. Eivät ne vaatteet sieltäkään vartissa tule, mutta epäilemättä nopeammin kuitenkin kuin Zalandolta. Tajusin muuten juuri, että viime aikoina treenikuteissa on silmää miellyttänyt vaaleanpunainen ja pinkki...

Kuvat ellos.fi/

Pesin tosin urheiluliivejäni aivan turhaan, sillä eilinen BodyCombat jäi väliin: kurkkua kivistää ja olo on jotenkin vetämätön. Ihmettelin jo hieman outoa oloa torstain Zumbassa. Luulin, että heikotus johtui nälästä, mutta osansa taisi olla myös tällä flunssan tapaisella. Höh. Miksi tän aina pitää iskeä just silloin, kun into liikkua on korkeimmillaan? Olen yrittänyt ottaa tämän viikonlopun kohtalaisen rennosti, jotta ensi viikolla pääsisin jumppiin jo heti maanantaista alkaen. Edelleen tavoitteena on se neljä jumppaa viikkoon, mutta tällä viikolla saldo jäi kolmeen. Ihan hyvin siis. Tarpeeksi hyvin, että sallin tänään itselleni palan ihanaista rahkapiirakkaa ja Mäkkärin herkkuja...

Jäpikällä oli muuten viime viikolla kolmekuukautisneuvola ja komeat olivat pojan mitat: 61,8 cm ja noin 7200 g. Eipä ihmekään, että jopa 62 senttiset kuteet tuntuvat nafteilta. Kaikki oli hyvin, kehuja sateli meidän pojista ja minä olin taas ehkä haljeta ylpeydestä. Se on kyllä kiva tunne se. Ne rokotukset olivat kyllä keljut. Minä lähdin Kloppisen kanssa huoneesta kokonaan ulos rokotusten ajaksi, sillä Kloppinen hätääntyy herkästi, jos Jäpikkä itkee. Ja vaikkemme olleet edes lähelläkään terkan huonetta, niin Kloppinen kuuli veljensä raastavan itkun ja väärinpäin kääntyivät Kloppisenkin suunpielet... :( Surullista, mutta kovin hellyyttävää jotenkin, eikö olekin?

Olen muuten huomannut, että tunnen Jäpikkää kohtaan jotenkin hirmuisen paljon suojeluntarvetta. Tämä saattaa kuulostaa hirvittävältä, mutta koen sitä enemmän Jäpikkää kuin Kloppista kohtaan. Molempien eteen olen valmis tekemään mitä vain, sehän on selvää, mutta ehkä se, että Jäpikkä on vauva ja Kloppinen jo taapero, vaikuttaa asiaan. Olen nähnyt esimerkiksi monta kertaa unta, että Kloppinen painaa Jäpikkää väkivaltaisesti päästä tms ja herännyt niin totaalisen paniikissa, että olen ollut jo hyvää vauhtia juoksemassa sängystä... johonkin. Kunnes sitten tosiaan havahdun hereille, että mihinkäs tässä pitäisi oikein mennä. Kuulostaa varmaan melko mielipuoliselta?

Vai onkohan tämä tätä ns. kuopuksen "suosimista" ja suojelemista, mikä isompia sisarruksia sitten ottaa kuutsaan? Eli ihan normaalia jopa kenties?

Ja jotta hypittäisiin nyt oikein kunnolla asiasta toiseen, niin tiedättekö, minun on pakko nähdä tuo uusi suomalainen leffa nimeltänsä "21 tapaa pilata avioliitto". Ensiksikin kaikki häähommelit iskee nyt hermostoon ihan tuhatta ja sataa, ja siksi toiseksi Armi on ihana. <3

Hääjuttuihin vielä palatakseni - taisin löytää häämessuilta viime viikonloppuna vihkisormukseni tekijän. Timantit säihkyivät nimittäin erityisen ihanasti Morris Lindblom & Co:n osastolla. Samaisen yrityksen osastolla sain myös mahtavaa palvelua. Sovittelin muutamaa aivan fantastisen ihanaa sormusta ja tuli sellainen olo, että täältä minä haluan sormukseni. Muutenkin ajatus "pienestä" kotimaisesta valmistajasta viehättää, toisin kuin että sormukseni olisi jotakin massatuotantoa. Vaikka upeita nämäkin sormukset toki ovat.

Ah...

... ja oh... <3

Kuvat lainattu Morris Lindblom & Co:n nettisivuilta.

Että sellaista sekalaista settiä tänään... Rentouttavaa viikonloppua!


Nina