Tämä viikko on mennyt jälleen aivan siivillä. Parina päivänä olemme saaneet meille vieraaksi ystäväni lapsineen. Tiistaina temmelsimme kahden perheen voimin ulkona koko päivän. Ystäväni perheineen asuu kerrostalossa, joten hän itse suoraan kysyi, että voisivatko he tulla meille, siis meidän pihalle, kyläilemään. Vastasin hymyillen, että sopii tottakai - muistin näet, kuinka me itse viime kesänä ravasimme hyvä nottei päivittäin ystäväperheemme luona, joka asuu maalla omakotitalossa. Jäi meinaan meidän rivarin suojaton, sorapiha aika kakkoseksi... ;) Eilen tämä kyseinen landepaukku-ystäväni (<3) tuli kahville tyttärensä kanssa meille ja useampi tunti vierähti taas kahvikupposen äärellä. Jutunjuurta riittäisi aivan loputtomiin!
Onni on ystävät, jotka ovat vielä myöskin lastensa kanssa kotona. Jostain syystä en ole oikein sellainen, että "osaisin" mennä mihinkään perhekahviloihin tai sen sellaisiin. Jotenkin sitä olettaa, että niissä kaikki tuntevat jo toisensa ja kuppikunnat ovat ns. valmiita, enkä osaa mennä tyrkyttämään itse itseäni, vaikka ihan sosiaalinen mielestäni olenkin. Asennevamma varmaan, tiedän.
Joka tapauksessa näitä hetkiä, rentoja, melko kiireettömiä aamupäiviä jään takuulla myöhemmin kaipaamaan. Ja tietynlainen countdown on nyt käynnissä - me nimittäin edellispäivänä lähetimme poikien päivähoitohakemukset! Jaiks? Oli muuten aika hillittömän hankalaa valita useista päiväkotivaihtoehdoista kolme "parasta" toivepaikkaa. Tai no, ensimmäinen valinta oli todella helppo. Tämä päiväkoti on alle kilometrin päässä kodistamme, hyvin rauhallisella sijainnilla, uuden omakotitaloalueen keskellä. Kaksi muuta toivetta sen sijaan aiheuttivat päänvaivaa ja kun tykästyimme niin kovin ykkösvaihtoehtoon, ei muiden vaihtoehtojen miettiminen tuntunut edes miellyttävältä...
Ja kyllä, tiedän, että on aika tuuria, että haluamansa paikat saa, joten aika epätodennäköistä on, että poikamme edes pääsevät tähän aivan ihanalta vaikuttavaan päiväkotiin. Snif vaan jo etukäteen.
No, sinne on onneksi aikaa. Päätimme Ukkokullan kanssa, että olen vielä ainakin kesän kotona, joten päivähoito alkaa aikaisintaan 1.9. Loppukesästä alkanee siis työnhaku aivan urakalla.
Tämä aamu sen sijaan... No, oli äärimmäisen kaukana kiireettömästä ja rennosta. Kolli-kissamme vietti jälleen viime yönsä ulkona rilluen ja tuli aamulla kotiin verissäpäin, jotenkin todella flegmaattisena ja väsyneenä. Siinä kohtaa, kun varmasti todella nälkäinen kissa ei jaksa edes syödä tai juoda, hätäännyin vähän ja päätin soittaa eläinlääkärille. Kollilla näkyi kaulassa verta, joten pelkäsin siellä piilevän isonkin haavan.
 |
| "Niin sä toit mut mihin...?" |
Sain lääkäriajan kutakuinkin heti = kiirekiirekiire = vaihdoin verkkarit farkkuihin ja löin rasvaisen hiuspehkon miehen pipon alle piiloon. Tyylilyylinä läksin siis katti kainalossa eläinlääkäriin. ;) Kohdallemme sattui aivan älyttömän mukava lääkäri, joka totesi, että isokokoinen kollimme on ottanut jonkun eläimen kanssa yhteen oikein kunnolla. Posken/leuan alueella näkyi iso puremajälki (eli ei haavaa kaulalla, mutta aika lähelle osui oma arvaus) ja vatsasta löytyi aika syviäkin raapimisjälkiä. Ihan peruskissan kanssa ei Kolli kuitenkaan tapellut, vaan lääkäri epäili riitapukarin olleen jotain ison kissan tai ketun välimaastossa. Öööhh?
 |
| Hyvä pössis? :D |
Kevät on todellakin tehnyt Kollille jotakin. Niin kuin varmaan kaikille kissoille? Pihalla rampataan ihan alvariinsa, sinne hingutaan ihan yötä myöden ja katti on levoton kuin mikä. Matsia on otettu ennenkin: raapimisjälkiä on ollut kuonossa sekä ympäri kehoa. Nyt sitten Kolli otti toisesta mistälieotuksesta mittaa siinä määrin, että tuli oikein lääkärireissu... Vaan mitenpä jatkossa? Tuskinpa flaidikset tähän loppuivat. Ravataanko me eläinlääkärissä pian viikoittain? Tappeleeko Kolli yhden ja saman otuksen kanssa, vai monen eri tyypin kanssa?
Voiko kissan laittaa arestiin? :D
Sellaista kaikkea mahtui tähän viikkoon. Nyt odotellaan vaan viikonlopun alkua ja hoivataan yhtä karvakasaa, joka viettää lääkkeiden ansiosta vähän dagen efteriä... ;)
Kuulemisiin!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti