"Hiljaiseloa".

Tästä blogista on tainnut tulla tylsin ikinä. Elämä on vain tällä hetkellä sellaista kiireisen tylsää settiä, että päivä on ei-niin-mediaseksikästä eikä siitä kirjoiteta fantastista postausta.

Päivä kun sujuu kutakuinkin näin, joka päivä:

Aamulla herään poikien kanssa, syödään aamupala, touhutaan, siivotaan, leikitään, luetaan kirjaja, pyykätään ja laitetaan ruokaa. Lounasta, tänään jauhelihakeittoa, josta Kloppinen onnistui syömään ainoastaan perunat ja jauhelihat - porkkanat ja lantut eivät menneet sensuurin läpi. Sitten Jäpikkä meneekin jo päikkäreille ja Kloppinen viettää satuhetkeä sohvalla. Minä yritän tällä välin lukea koulukirjoja tai sitten myönnän tappioni, kuten tällä hetkellä, ja kirjoitan blogia. Postausta, jolla ei ole oikein mitään erikoista kerrottavana, mutta tuleepa tehtyä. Helvetin huonojen kuvien kera. Ihanan laadukasta! <3

Sitten onkin jo iltapäivä ja taas touhutaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, muun muassa köökissä. Eilen väänsin sämpylöitä yleisön pyynnöstä, ovat ne vaan hitsin herkullisia kyllä minustakin.

Tämä resepti ei keksi polkupyörää uudelleen, mutta paljastetaanpa se kuitenkin:

Ninan herkut sämpät <3

Näitä tarttet:

- 5 dl vettä

- 50 g hiivaa

- 2 tl suolaa

- 1 rkl sokeria/siirappia/hunajaa

- 4 dl grahamjauhoja.

Liuota hiiva kädenlämpoiseen veteen ja lisää sekaan edellämainitut. Anna turvota viitisen minuuttia.

Sitten tarttet:

- 7 dl vehnäjauhoja

- 1/2 dl oliiviöljyä

Ala työstää taikinaa lisäämällä vehnäjauhoa tasaisesti. Minusta paras taikina tulee, kun jauhoja lisää noin seitsemän desiä. Loppuvaiheessa lisää sekaan öljy.

Anna taikinan nousta puoli tuntia lämpimässä paikassa liinan alla.

Kun taikina on noussut, jaa taikina kahtia ja tee molemmista puolista oma levyllinen sämpsää: tee taikinasta pitkulainen ja leikkaa siitä samankokoisia fliisuja veitsellä ja pyörittele sämpylöiksi. Anna nousta liinan alla vielä toiset puoli tuntia.

Paista 225 asteessa 10 minuuttia. Meillä on kiertoilmauuni, ja tämä kombo toimii parhaiten ainakin meidän uunissa.

Meillä nämä sämpylät uppoavat ihan kaikille, nams. <3

No, takas päivän tapahtumiin. Ennen päivällistä meikäläinen hipsii jumpalle, eilen BodyCombatiin, tänään reisivatsapeppuun. Hiki lentää. Takaisin sorvin ääreen. Pojille iltapalat ja yökkärit, pehkuihin. Nina sohvalle. Ei, ei rentoutumaan, vaan lukemaan koulukirjoja, joista saa kirjoitella referaatteja ja esseitä. Sitten kello onkin jo kymmenen ja päästä sammuu lamppu.

Siinäpä se. Kuulostaa tylsältä, mutta kumman vauhdilla päivästä katoaa vain tunnit...


Nina

It's a lööv-lööv-lööv!

Kampaajan vaihto kannatti: hiukset ovat tällä hetkellä ihan mahtavat ja olen ihan hitokseen tyytyväinen! Paskakameroillani en tosin saa yhtäkään hyvää kuvaa oikeasta sävystä, mutta sanotaanko, että kivikautisella iPhonella otettu kuvaa kertoo totuuden jo aika tarkkaan:

Kampaaja tuumi, että latvasta ei vielä tullut ihan sellaista kuin mitä hän oli ajatellut, mutta ensi kerralla jatketaan. Kun siis hänelle totesin, että tulen varmasti toisenkin kerran.

Ukkokullan kuvausinnottomuus sekä -taidottomuus saavat minut toisinaan hieromaan ohimoita. Niin tälläkin kertaa. Ps. Pliis ignooraa tiskivuori. <3

Ylläolevissa kuvissa väri näyttää paljon oranssimmalta kuin se tosiasiassa on - oikeasti sävyt ovat ihanan kylmiä ja tuhkaisia. Tyvestä tukka tummeni ja ihastuin ihan täysin tuohon sävyyn, se ei ole tummanruskea, vaan jokin ihana suklainen sävy. Tukasta napsaistiin muutama sentti hamppua latvoista pois, eli pitkällä leijonanharjalla jatketaan.

Ukkokultahan on tuuminut pariin otteeseen, että jos pitkä tukka lähtee, niin hän lähtee. Että siihen malliin... :D

No, postauksen opetus on siis se, että jos jonkun on syytä lähteä, niin surkean kampaajan. Äänestä jaloilla - taitavia, visiosi käsittäviä, kivoja partureita on maa pullollaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Nina

Pakko-avautuminen vaatteista.

Blogeissa usein käydään ahkeraa keskustelua lapsen merkkivaatteista - toiset ihmettelevät miksi hitossa rahaa hassataan, kun halvemmallakin kerran pääsee ja toiset kiroavat "kertakäyttövaatteita". No, minäkin ajattelin työntää oman kauhani soppaan ja samalla esitellä muutamia uusia vaateostoja. ;)

Kuten olette ehkä saattaneet jo huomata, rakastan lastenvaatteita. Rakkauden palo syöksee äärimmäistä liekkiään niin että humina käy ja toivon, että roihu tästä enää suurene. Vauva-ajan ensihetkinä kummastelin, että miten jumalauta vauvan talvihaalari voi maksaa melkein saman kuin meikäläisen ensimmäinen auto. Kunnes koin sen mystisen, äärimmäisen epämääräisen valaistumisen, jonka jälkeen vauvanhaalarit on ostettu sen kummemmin mukisematta.

No, voisiko sen talvihaalarin sitten ostaa halvemmalla jostain muualta, vaikka Lindexiltä tai KappAhlista? Minun vastaus tähän on ehdoton ei. Olen naiivi ja uskon, että halvalla ei saada lähellekään yhtä hyvää kuin vähän kalliimmalla. Mini Rodinin Panda maksoi tajuttomasti, mutta se on ollut uskomattoman lämmin - kertaakaan, siis kylmillä ilmoilla, ei ole tarvinnut muuta alle laittaa kuin ihan peruspäivävaatteet. Haalari on ollut myös juuri niin vedenpitävä kuin lupaa. Ominaisuuksien lisäksi se on vaan niiiiiiin söpö. Onneksi Pandalle on käyttäjä ensitalvellekin. <3

Kloppisen välikausivaatteissa luotetaan jälleen laatuun - herkun värinen takki sekä välikausihaalari fleecevuorella Polarn O. Pyretistä.

No, entäpä sitten ihan perustrikoopaidan tai vaikkapa yöpuvun, voisiko ostaa edes sen ja maksaa 14,95-19,95? Voisi, mutta minä en osta. Näytän teille konkreettisesti syyn, miksi oma mittari alkaa olla täynnä.

Antakaa, kun esittelen: tiikeri-yöpuku KappAhlista.

 

Aivan kammottava, jos minulta kysytään, mutta Ukkokulta vakuutti, että Kloppinen rakastuu tähän. Ja niinhän se rakastui. Käyttöönottopesin yöpuvun, käytimme sitä kaksi yötä ja pesin taas. Ja tältä se näyttää nyt:

 

Värit haalistuneet, pintaa koristaa ihan tajuton haituva (josta en tosin saanut kovin havainnollistavaa kuvaa) ja piste I:n päälle: jumalauta reikä! Ihan oikeasti: kaksi pesua, kaksi yötä ja lopputulos on tämä?! Vaikka meinaan toki reklata tämän, niin kyllä v*tuttaa sijoittaa 20 € tällaiseen riepuun.

Mitäpä jos sijoittaisitkin yöpukuun 10 euroa enemmän ja maksaisit siitä noin 30 euroa? Sillä rahalla saa muun muassa Polarn O. Pyretistä yöpuvun, joka ainakin meikäläisten käytössä kestää pesua, kestää käyttöä, ei mene rikki, ei nukkaannu vielä kymmenenkään pesun jälkeen ja pysyy ennen kaikkea muodossaan ilman että se venahtaa kokoon teltta. Polarn O. Pyret kestää lapselta toiselle, kun niitä pesee ja hoitaa oikein.

Olen ostanut monesta hintaluokasta ja kaupasta pojille vaatteita. Nyttemmin olen siirtynyt aina vain enemmän Popin vaatteisiin, mutta tunnustan ostavani jotain kivaa "halpistakin", jos joku kiva hivelee silmää.

 

Lindexin uutta Tovea juhlistavaa Muumi-mallistoa en voinut vastustaa - ihania skandinaavisia raitoja! <3

Raaka totuus on kuitenkin se, että lähes kaikki "halpikset" ovat menneet Kloppisen jäljiltä roskiin, kun taas KAIKKI Polarn O. Pyretin kamppeet ovat kaapissa odottamassa Jäpikän kasvua. Kaikki 15 euron vaatteet ovat yhden lapsen käyttämänä roskiskamaa, kun taas 30 euron vaatteet kestävät kahdella lapsella ja säilyvät niin hyvin, että niillä saattanee olla vielä jotain jälleenmyyntiarvoakin. Itse ostan jonkun verran Popia käytettynäkin, muun muassa alla oleva setti on ostettu käytettynä.

Siinä syy, miksi minä suosin jonkun verran kalliimpia lastenvaatemerkkejä. Laatu näkyy ja tuntuu. Ennen kaikkea se meillä näkyy kukkarossa, kun vaate kestää lapselta toiselle ja sen voi kaiken jälkeen myydä poiskin.

Nämä siniset housut olivat Kloppisen päällä aivan mahtavat! Ne olivat ihanan pehmeät, eli mukavat päällä, ja istuivat upeasti. Teki mieli käydä ostamassa muutkin värit kotiin... ;) <3

Ainoat hyvät kokemukset "halpiksista" on H&M:n lastenvaatteet. Ne tuntuvat joskus kestävän kulutusta siinä missä kalliimmat kanssakamppeetkin.

Mitä te olette mieltä - mistä kaupasta saa eniten rahoilleen vastinetta? Mikä merkki iskee?

Nyt toivotan teille kaikille mahtavaa viikonloppua sekä tietenkin ihanaa ystävänpäivää ja palaan takaisin koulukirjojen ääreen (JIPPII.)! <3


Nina

Sama vanha laulu.

Nimittäin mitä tehdä kampaajalla hiuksille?

Sellainen peliveto on tehty, että varasin ajan itselleni ajan ihkauuteen kampaamoon, joten toivottavasti lopputulos on mieleinen. Jännittää, mutta toisaalta fiilis on myös aivan hillittömän toiveikas, sillä lähes joka kerta olen entisen kampaajan jäljiltä ollut melkoisen pettynyt lopputulokseen.

Tällä hetkellä tukka näyttää kutakuinkin tältä:

Kuva otettu hetkeä ennen, kun lähdin kahvakuulailemaan - siksi treenikuteet. ;)

Kummallisen värinen, ehdottomasti liian punertava, todella teollisen ja luonnottoman värinen. Kaikenkaikkiaan: dislike!

Kun takana on putki epäonnistunutta värjäyssettiä, kummasti alkaa tehdä mieli värjätä takaisin todella tummaksi... Siinä on sitä jotakin, siinä tummassa. Yksinkertaisen kaunista. Ja se onnistuu AINA.

Kuva Googlesta.

Toisaalta, tuohon yksiväriseen tummaan vain kyllästyy niin helposti. Kaiken lisäksi minulla on ollut tuollaiset hiukset jo vuosikaudet ja mieli tekisi jotain aivan muuta. Jotain kesäistä, vaaleita raitoja, vaaleanruskeita sävyjä. Ei oranssia, mutta lämpimiä sävyjä. Kuitenkin tuhkaisia.

Kuvat Googlesta.

Karamellin värisiä raitoja? Nam! (Voiko ne syödä?)

Ette arvaa ikipäivänä mistä nää kuvat on?

Olenkohan maailman hankalin asiakas? :D

Päivitystä tapahtuneesta siis coming up!

Muuten meille kuuluu seuraavaa: minä olen ollut törkeässä flunssakierteessä KAKSI viikkoa, kärsinyt ihan törkeän mustista sukista (oma postaus ehkä tulossa, mikäli saan sellaisen luovan raivon takaisin päälle), pojat ovat nuhassa, parin viikon tauko treenaamisesta (paitsi eilen olin siellä kahvakuulassa, TAIVAALLISTA!) ja opintopisteitä puuttuukin tuplasti enemmän kuin luulin.

* Tähän sellainen sekopäinen nauru loppuun? *

Simmottis. Kuullaan taas!


Nina