maanantai 25. elokuuta 2014

Tilalliset.

Niitä mainitsemiani uutisia tulin vain kertomaan...

...me nimittäin ostettiin talo! Tai oikeastaan tällä viikolla talosta tehdään kaupat. Ja oikeastaan, talo ei ole vain talo postimerkin kokoisella tontilla, vaan pian omistamme talo on luokiteltu tilaksi. Pieneksi sellaiseksi: tonttia on 2200 neliötä ja itse omakotitalon lisäksi pihaa ihastuttavat vanhat pienet ulkorakennukset sekä pihasauna.

Ukkokulta sai siis juuri sitä, mitä halusi: vanhahkoa tyyliä sekä pihaa ja siellä useita rakennuksia. Ukkokulta sai siis periaatteessa landensa ja minä saan olla kuitenkin lähellä kaupunkia. Kaupunki muuten vaihtuu, mutta varsinais-Suomessa pysytään. Me ihastuimme taloon, tonttiin, piharakennuksiin, kaikkeen heti ensimmäisellä kerralla, kun kävimme taloa katsomassa. Tontille on aikanaan rakennettu 40-luvulla omakotitalo, joka on 80-luvulla purettu ja rakennettu uudelleen vanhaa taloa kunnioittaen. Niinpä taloon astuessa ei saata uskoa, että talo on oikeasti rakennettu 80-luvulla - tunnelma, tyyli ja talon henki huokuvat vanhaa. Ja sellaisestahan me pidämme. <3

Vaikka talo on aika ihanuus juuri sellaisena kuin se on, on luvassa kuitenkin remppahommia. Muun muassa keittiö, rappuset ja kaiteet saavat uuden ilmeen. Lisäksi yläkertaan aiomme mitä luultavimmin rakentaa hieman kevyttä väliseinää, jotta saamme suurehkosta aulatilasta lohkottua toiselle pojalle oman huoneen. Harkinnassa on myös kylpyhuoneen uusiminen ja lankkulattioiden maalaaminen. Saapa nähdä mihin riittää rahkeet. Ja rahat. Harmi, kun eivät kasva puussa. Istuttaisin meinaa just niitä puita omalla tontilleni. ;)


Kuvia itse investoinnista tulee myöhemmin, niitä kun ei ole vielä luonnollisesti ehditty räpsiä. Toivon mukaan pääsisimme jo ensi viikolla vielä katsomaan ostostamme ja miettimään remontointikohteita. Ja niitä kuluja. Pientä sneak peekkiä luvassa siis lähiviikkoina! :)
...tämän postauksen kuvatukset ovat koneeltani löytyneitä inspis-kuvia, joita on pöllitty sieltä ja täältä. Ja vähän tuolta, esimerkiksi Etuoven Sisustus-galleriasta...

Nina

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hei ihania uutisia ja onnea tilallisille.
Suolaa ja leipää näin netin välityksellä sinne (joku vanha tapa kuulemma)!
Kiva kesäkin ollut teillä näemmä.
Ainakin kuvat henkivät rauhaa ja
lämpöä, jos se nyt lapsiperheessä on mahdollista =).
Meillä on kesä mennyt, että humpsista vaan.
Kesässä ei oikeestaan ollut mitään kohokohtia.
Tämä mamma on ollut niin sairaan
väsynyt yösyöttöjen ja esikoisen yösekoilujen takia, että oksat
pois ja pala latvaa.
Mutta ensikesää jo odotellessa kun kundeista on jo seuraa
toisilleen enemmän.
Hei muista laittaa muutama kuva uudesta tilastanne =).
Kuulostaa unelmapaikalta.
Me ostettiin 2011 pk-seudulta
talo, joka on myös luokiteltu tilaksi.
Tällä tilalla on vaan tosiaan kokoa se 1000 neliöö, että puolet
pienempi kuin teidän.
Aidattiin koko höskä samana kesänä kun muutettiin ja voi
tsiisus mikä homma siinä oli.
Silloin lapsettomana koiraihmisenä rakensimme aidan koiria varten.
Kyllä on monta
kertaa nytkin kesällä miettinyt, että onneksi tehtiin se silloin samantien. Nyt esikoinen voi
juosta ulkona taloa ympäri, eikä tarvitse olla jatkuvasti silmät selässä.
Jos vaan kukkaro antaa periksi, niin tehkää kaikki remontit
välittömästi.
Nimimerkillä -eteisen seinä ja kaapisto vatuttaa, ruma keittiö
vatuttaa, jalkalistat vatuttaa jne...

Nina kirjoitti...

Moi ja kiitos! :) Ja anteeksi, että kommenttiin vastaamisessa on kulunut aikaa...

Ou nou noita yösekoiluja! Mitä enemmän lapsiperheitä kuuntelee, niin sitä enemmän tuntuu, että kaikenikäiset lapset valvottavat enemmän ja vähemmän. Jotenkin sitä raskaana ollessa kuvitteli, että ehkä ensimmäiset puoli vuotta valvotaan?! Mutta eipä sitä silloin tiennyt ikävaiheista ja ties mistä vaiheista, jotka sitten vaikuttavat uniin... Raah, tsemppiä teille! Toivottavasti alkaa molemmat pojut pian nukkua paremmin!

Meillä on tosiaan kädet täynnä töitä talon kanssa ja nythän tilanne on se, että sinne muutetaan remontin keskelle - kyllä, ei ole vaihtoehtoja ja ah, kun ahdistaa. Pihan aitausta harkitsin viime käynnilläni äärimmäisen vakavasti, sillä Kloppinen katosi vähän väliä jonnekin pusikkoon. Ja olisi lohdullista tietää, että lapsi on edes omalla tontilla, jos ei ihan silmin nähtävissä... :D

Aurinkoista syksyä teidän perheelle! :)