Viikonloppuni landepaukkuna.

Kyllä meni taas jälleen kerran viikonloppu aivan hävyttömän nopeasti, vaikka vapun ansiosta tuli yksi lisäpäiväkin. Eikä näille vauhdikkaille viikonlopuille loppua juuri näy, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että toukokuussa ei ole ainuttakaan viikonloppua etteikö olisi jotain. On hautajaiset, on kolmekymppiset, vähän muitakin rientoja. Pojat pääsevät/joutuvat Mummolaan kolmeksi viikonlopuksi, tai ainakin yhdeksi la-su yöksi. Aika hurjalta tuntuu sekin, sillä he ovat kohtalaisen harvoin yökylässä.

Toisaalta, on myönnettävä, että pienet viikonloppuvapaat tulevat erittäin tarpeeseen - takana on jotenkin todella raskaita päiviä, jotka täyttyvät tappelemisesta, kiljumisesta, rääkymisestä, raapimisesta, mukiloimisesta ja sen sellaisesta kivasta. Argh. Sisarrusrakkautta suurimmillaan <3

On siis ihanan raikastakin, että nyt viikonloput täyttyvät jostain ihan muusta kuin lapsiperhehelv... arjesta.

No, nyt viikonloppuna olimme kuitenkin kotona vaan ja tongimme perät pystyssä perunamaata koko perheen voimin. Perunamaa osoittautui aika hyväksi ja kuohkeaksi kastematoineen päivineen, joten lannoituksen jälkeen istutimme maahan porkkanan, lanttujen ja ruohosipulin siemeniä.

Myös virallinen perunapelto itse on käännetty ja sinne on tarkoitus istuttaa perunat ja sipulit noin viikon päästä. Nyt ne ovat ihanasti kauniisti tyylikkäästi itämässä Libero-pahvilaatikossa eteisessämme. Estetiikka ennen kaikkea. <3

Nyt on edessä siis keväälle ja kesälle jännitysnäytelmää, että mitä muuta maasta kasvaa ylös kuin rikkaruohoja ja kelpaako esimerkiksi porkkanat muillekin kuin etanoille.

Elämme jännittäviä aikoja. ;)

Nina

Meidän vappu.

Me vietimme vappua rennosti lasten kanssa, vaikka jääkaapissa olisi ollut erittäin hyvin jäähdytetty kuohari (ollut siellä uudesta vuodesta asti... :D). Vappupäivänä söimme vappubrunssia isovanhempien, eli minun vanhempieni kanssa, jonka jälkeen lähdettiin koko porukka vapputorille ostamaan vappupalloja ja syömään hattaraa sekä lettuja.

Sää suosi turkulaisia ja Turun toreilla oli huisin kiva keli juoda muun muassa torisumpit. Aurinko paisteli silloin tällöin ja tuulikaan ei juuri haitannut, sillä se oli kohtalaisen lämmin. Tai sitten pukeutuminen meni kerrankin nappiin... ;)



Vaikka vappuna olisi ihan kiva istua ulkosalla piknikillä myös ystävien kesken ja juoda muutama lasi (pullo?) kuohujuomaa, on lastenkin kanssa juhlapäivät mukavia viettää. <3

Mites teidän vappu, lasten kanssa vai kuohujuoman kanssa? :)


Nina

Ison pojan sänky.

Perheemme kuopus, 2,5-vuotias Jäpikkä, siirtyi noin kuukauden päivät sitten isojen lasten sänkyyn ja pinnasänky siirtyi palasina varastotiloihin.

Tätä sängynvaihtoa olimme puolikauhuissamme Ukkokullan kanssa odottaneet. Että Jäpikkä siirtyisi sänkyyn nukkumaan, josta hän itse pääsisi pois. Jäpikkä on jollain tavalla enemmän tulta ja tappuraa kuin Kloppinen, ja tämän isommankin kanssa käytiin aikanaan aikamoinen vääntö aiheista: saako sängystä nousta pois ja mitä sängyssä nykyään oikein tehdään.

Kloppinen siirtyi 2-vuotiaana isojen lasten sänkyyn ja kutakuinkin siitä päivästä lähtien hän ei ole myöskään nukkunut enää päiväunia. Yritettiin kyllä, uskokaa pois. Mutta kun on yli kuukauden päivät istunut hermo pinteessä joka päivä pari tuntia toisen oven takana ja kuunnellut kuinka hän tekee kaikkea paitsi nukahtaa, ei sitä loputtomiin jaksa. Sainpa päätökselleni antaa parivuotiaan olla nukkumatta siunauksen myös neuvolanterkalta - jotkut parivuotiaat kun lopettavat, varsinkin kotihoidossa, päikkärien nukkumisen ja sillä sipuli. Ollaan huomattu joo.

Isoveljen sänky on muuten Ikealainen, ja näyttää nyt ehkä hivenen aneemiselta Jäpikän sängyn vieressä...

Vaikka Kloppisen päikkärittömyyden myötä päivistä katosi se rela parituntinen, kun molemmat lapset nukkuvat yhtäaikaa, tuli illoista taas inasen helpompia. Kloppinen oli iltaisin väsyneempi, joten hän jäi todella nätisti sänkyynsä nukkumaan nukahtaen heti. Ja näin on jatkunut aina tähän päivään saakka.

Päikkärien mahdollinen poisjäänti myös Jäpikän kohdalla jännitti, mutta näin ei tässä tapauksessa käynytkään. Ylipäätään olin maalaamieni kauhukuvien kera aivan hakoteillä. Tulisieluinen pieni kuopuksemme on nukkunut sängyssään erittäin hienosti ja hänpä nukkuu edelleen myös päiväuniakin. Toki Jäpikälle painotettiin uuden sängyn tullessa, että sängystä ei saa nousta pois, vaan sinne jäädään nukkumaan, joten sitä mantraa poika itsekin on hokenut aina nukkumaan mennessään. :D

Jäpikkä on noussut tasan kaksi kertaa pois sängystään ja on tippunut sängystään tasan nolla kertaa, joten sängynvaihto on sujunut erittäin hyvin. Paljon paremmin kuin mitä uskalsimme edes villeissä unissa odottaa.

Jäpikkä on ylpeä ja iloinen uudesta sängystään, joka on nimenomaan ISOJEN POIKIEN sänky. ;) Hänestä on mukavaa, kun hän saa mennä sänkyyn itse ja tulla sieltä myös herätessään itse pois. Uusi sänky toi tullessaan myös ISOJEN POIKIEN (;)) peiton ja ihan uusia pussilakanoita, samanlaisia kuin isoveljellä! Sänky muuten ei oikeastaan ole uusi, vaan se löytyi hyvään hintaan käytettynä Facebookin kirpparilta. Näin muuten samanlaisen sängyn Kodin1:ssä valkoisena, vinkvink vaan.

  

Kännykällä kuvaamisesta on tullut niin rutiinijuttu, että lähes kaikki kuvat napsittua sillä. Ja sitten hävettää, kun niitä lisäilen tänne... Aika kammottavia. Ja pimeitä. Kuvaaja itsekään ei nääs juuri taidoillaan loista. Ehkä pitää laittaa nyt se järjestelmävekotin latautumaan... :D

Nina

Ostolakon edessä.

Kyllä - olen ostellut tänä keväänä aika mahdottomasti ihania lastenvaatteita. Huudellut villiksistä herkkuja. Hyödyntänyt alekoodeja. Odottanut droppien ilmestymisiä kieli keskellä suuta. Toki olen myös myynyt ihan hurjan paljon pieniä, nafteja ja kyllästymisen kokeneita yksilöitä poiskin. Uskokee pois: niillä rahoilla sitä rahoittaa suurimman osan ostoksista. ;)

Eräs ostos viime päiviltä, osa 1: Kukukidin ihania mustekalatrikoita Jäpikälle. <3

Päätin kuitenkin, ihan itse, ilman minkäälaista Ukkokullan motkotusta, olla ensi kuun ostolakossa, joka koskee siis lasten kenkiä, asusteita ja vaatteita. Kyse ei ole edes konkurssista, vaan ihan omasta päätöksestä kokeilla hillitä impulsiivisuuttani. Viime kuukausina olen nimittäin sen koommin harkitsematta ostanut, jos joku juttu on miellyttänyt silmää. Valehtelematta lähes joka viikko postiluukkuun tipahtaa postia, joka sisältää jotain pojille. En ole tästä tosin mitään ahdistusta ottanut, sillä olen ajatellut, että niin kauan kuin talous ei tästä kärsi ja pystyn kaiken maksamaan, ei tässä ole mitään "ongelmaa". Nautin lastenvaatteiden ostelemisesta ja vielä enemmän siitä, kun saan pukea silmäteriä ihaniin kamppeisiin. On ihanaa miettiä asukokonaisuuksia ja sen sellaisia. Ja pitäähän elämässä tehdä asioita, joista nauttii - joskin joskus sitä miettii, että onko elämällä millä mitalla sisältöä, jos nämä asiat syntyvät materiasta...

No, päätin kuitenkin yrittää siis ostolakkoa. Kiinnostavaa nähdä, että pystynkö moiseen. Pystynkö kieltäytymään viettelyksistä, jos myyntiin tuleekin joltain lempimerkiltäni yhtäkkiä jotain överi-ihanaa tai Facebookin kirpparille tulee myyntiin jotain, mitä olen pitkään etsinyt... En todellakaan tiedä, että pystynkö. Ei se varmaan ainakaan helppoa ole? :D

Eräs ostos viime päiviltä, osa 2: Kavatin kävelykengät Kloppiselle ja varrettomat Converset minulle, yhteensä 80 € posteineen. En voinut olla ostamatta, kun hinnat olivat näin kohdillaan!

Päätin antaa itselleni muutaman villin kortin tulevaksi kuukaudeksi, eli silloin saan ostaa, ns. luvalla. Ensimmäinen villi kortti on sandaalit Kloppiselle. Nämä Kavatin Hällevik-sandaalit miellyttävät kovasti silmää ja ovat varmasti älyttömän mukavat jalassa! Joten jos vain löydän nämä oikeassa koossa ja mielellään jonkun alekoodin kera jostain, saan nämä ensi kuussa ostaa. :)

Kuva Googlen kuvahausta.

Villi kortti numero kaksi koskee taas Papun Lätäkkö-hihattomia. Näitä piti kaiketi tulla enemmän drop kakkosessa, mutta minä ainakin jäin ilman, joten toukokuussa, kun näistä on tulossa lisäerä, aion olla todellakin nenä kiinni verkkokauppojen sivuilla. Ja ostaa ainakin kaksi alla olevaa väriä.

Kuvat lainattu Coolkids.fi

Sellainen kuukausi siis tulossa, pitäkää lastenvaatteille/asusteille/kengille höpsähtäneelle siis peukkuja! :D


Nina

Vauhdilla mennyt viikko.

Tulossa on taas juttua ilman punaista lankaa. Eli varmaan ihan kohtalaisen basicpostaus tässä blogissa? :D

Tämä viikko on mennyt jälleen aivan siivillä. Parina päivänä olemme saaneet meille vieraaksi ystäväni lapsineen. Tiistaina temmelsimme kahden perheen voimin ulkona koko päivän. Ystäväni perheineen asuu kerrostalossa, joten hän itse suoraan kysyi, että voisivatko he tulla meille, siis meidän pihalle, kyläilemään. Vastasin hymyillen, että sopii tottakai - muistin näet, kuinka me itse viime kesänä ravasimme hyvä nottei päivittäin ystäväperheemme luona, joka asuu maalla omakotitalossa. Jäi meinaan meidän rivarin suojaton, sorapiha aika kakkoseksi... ;) Eilen tämä kyseinen landepaukku-ystäväni (<3) tuli kahville tyttärensä kanssa meille ja useampi tunti vierähti taas kahvikupposen äärellä. Jutunjuurta riittäisi aivan loputtomiin!

Onni on ystävät, jotka ovat vielä myöskin lastensa kanssa kotona. Jostain syystä en ole oikein sellainen, että "osaisin" mennä mihinkään perhekahviloihin tai sen sellaisiin. Jotenkin sitä olettaa, että niissä kaikki tuntevat jo toisensa ja kuppikunnat ovat ns. valmiita, enkä osaa mennä tyrkyttämään itse itseäni, vaikka ihan sosiaalinen mielestäni olenkin. Asennevamma varmaan, tiedän.

Joka tapauksessa näitä hetkiä, rentoja, melko kiireettömiä aamupäiviä jään takuulla myöhemmin kaipaamaan. Ja tietynlainen countdown on nyt käynnissä - me nimittäin edellispäivänä lähetimme poikien päivähoitohakemukset! Jaiks? Oli muuten aika hillittömän hankalaa valita useista päiväkotivaihtoehdoista kolme "parasta" toivepaikkaa. Tai no, ensimmäinen valinta oli todella helppo. Tämä päiväkoti on alle kilometrin päässä kodistamme, hyvin rauhallisella sijainnilla, uuden omakotitaloalueen keskellä. Kaksi muuta toivetta sen sijaan aiheuttivat päänvaivaa ja kun tykästyimme niin kovin ykkösvaihtoehtoon, ei muiden vaihtoehtojen miettiminen tuntunut edes miellyttävältä...

Ja kyllä, tiedän, että on aika tuuria, että haluamansa paikat saa, joten aika epätodennäköistä on, että poikamme edes pääsevät tähän aivan ihanalta vaikuttavaan päiväkotiin. Snif vaan jo etukäteen.

No, sinne on onneksi aikaa. Päätimme Ukkokullan kanssa, että olen vielä ainakin kesän kotona, joten päivähoito alkaa aikaisintaan 1.9. Loppukesästä alkanee siis työnhaku aivan urakalla.

Tämä aamu sen sijaan... No, oli äärimmäisen kaukana kiireettömästä ja rennosta. Kolli-kissamme vietti jälleen viime yönsä ulkona rilluen ja tuli aamulla kotiin verissäpäin, jotenkin todella flegmaattisena ja väsyneenä. Siinä kohtaa, kun varmasti todella nälkäinen kissa ei jaksa edes syödä tai juoda, hätäännyin vähän ja päätin soittaa eläinlääkärille. Kollilla näkyi kaulassa verta, joten pelkäsin siellä piilevän isonkin haavan.

"Niin sä toit mut mihin...?"

Sain lääkäriajan kutakuinkin heti = kiirekiirekiire = vaihdoin verkkarit farkkuihin ja löin rasvaisen hiuspehkon miehen pipon alle piiloon. Tyylilyylinä läksin siis katti kainalossa eläinlääkäriin. ;) Kohdallemme sattui aivan älyttömän mukava lääkäri, joka totesi, että isokokoinen kollimme on ottanut jonkun eläimen kanssa yhteen oikein kunnolla. Posken/leuan alueella näkyi iso puremajälki (eli ei haavaa kaulalla, mutta aika lähelle osui oma arvaus) ja vatsasta löytyi aika syviäkin raapimisjälkiä. Ihan peruskissan kanssa ei Kolli kuitenkaan tapellut, vaan lääkäri epäili riitapukarin olleen jotain ison kissan tai ketun välimaastossa. Öööhh?

Hyvä pössis? :D

Kevät on todellakin tehnyt Kollille jotakin. Niin kuin varmaan kaikille kissoille? Pihalla rampataan ihan alvariinsa, sinne hingutaan ihan yötä myöden ja katti on levoton kuin mikä. Matsia on otettu ennenkin: raapimisjälkiä on ollut kuonossa sekä ympäri kehoa. Nyt sitten Kolli otti toisesta mistälieotuksesta mittaa siinä määrin, että tuli oikein lääkärireissu... Vaan mitenpä jatkossa? Tuskinpa flaidikset tähän loppuivat. Ravataanko me eläinlääkärissä pian viikoittain? Tappeleeko Kolli yhden ja saman otuksen kanssa, vai monen eri tyypin kanssa?

Voiko kissan laittaa arestiin? :D

Sellaista kaikkea mahtui tähän viikkoon. Nyt odotellaan vaan viikonlopun alkua ja hoivataan yhtä karvakasaa, joka viettää lääkkeiden ansiosta vähän dagen efteriä... ;)

Kuulemisiin!


Nina

Mitä tänään ruuaksi?

Minun piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta unohdin. Syy on kuitenkin hyvä: tuli ilmoitus, että postissa odottaa paketti ja lisäksi soitin lähimpään HenkkaMaukkaan kyselläkseni erästä tiikerilippistä oikeassa koossa. Ja siellähän se löytyi, yksi kappale jäljellä juuri meidän koossa!

Siinä kuulkaa jäi blogihommat siihen, kun tämä mama hyppäsi pirssiin heti, kun pienin oli sängyssä nukkumassa ja isompi vietti satuhetkeä tyytyväisenä iPad kädessään. Meillä siis Ukkokulta tekee etänä töitä, joten lapset eivät jääneet kotiin yksin... ;)

Hain Postista Gugguun paketin, joka sisälsi oikein kesäisiä juttuja messualesta. Henkkamaukasta nappasin tiikerilipan lisäksi myös arskat ja "olkihatun" Kloppiselle. KappAhlista ostin seepraleo-leggarit, mutta nyt en ole kuitenkaan ihan varma, että tykkäänkö näistä vai en... Narulla ne nyt kuitenkin pestynä roikkuvat, joten ehkäpä testaan tämän tykkäämiscasen pukemalla ne lapselle ensin päälle. Postilaatikosta löytyi puolestaan käytettynä ostamani Gugguun tummanharmaa hihaton. Kyllä tällaiset päivät ovat sitten mukavia! <3

Huvittuneena tsiikailin eilen lasten kesävaatevalikoimaa. Sehän on... öööh, valmis? Teeppareita, hihattomia, shortseja, lippiksiä. Kaikkea löytyy. Ostoslistalla on enää vain sandaalit Kloppiselle. Sitten se on siinä ja alankin parin kuukauden päästä hamstraamaan jo talvivaatetta?

No, se alkuperäinen juttu, mitä eilen lähdin kirjoittamaan, koski kuitenkin ruokalistan laatimista. Kuulostaa koulun keittäjä -leikiltä, mutta minusta se helpottaa arkea ihan vietävästi! Tai ennen kuin aloin näitä listoja raapustaa, olin joka aamupäivä jääkaapin rivassa kiinni ja mietin kuumeisesti, mitä tänään tekisin ruuaksi. Nykyään mietin viikon kauppaostokset sekä ruuat etukäteen, ja kotiin päästyämme tsiikaan esimerkiksi lihojen päiväykset ja niiden pohjalta kirjoitan ruokalistaa, että mitä milloinkin ruuaksi. Osa lihoista päätyy toki aina pakkaseen. Ruokalistaa kirjoitellessa yritän miettiä myös vaihtelevuutta, ettei kauhean samantyyppisiä ruokia olisi peräkkäin. Näinkin pieni ele on helpottanut yllättävänkin paljon arkea. Tiedän jääkaapin oven muistilappusta vilkaisemalla heti aamusta, että mitä ruokaa alan tänään väsätä ja paljonko se lohkaisee aikaa aamupäivästä = mitä muuta ehdin tehdä kuin kokata.

Eilen oli ruuaksi ihan superhelppoa ruokaa, eli uunilohta kasvisperunapedillä. Ensin vain lohen pala pellille, päälle mausteita (merisuola, pippuri, tilli), sitten kylkeen kuorittuja perunoita (noin puolikkaita, riippuen perunan koosta) sekä pakastevihanneksia. Päälle vielä ripsaus merisuolaa ja ruokakermaa noin 5-6 dl. Ja eikun uuniin 200 asteeseen noin tunniksi. Helppoa ja tosi hyvää.

Kirjoitatteko te ruokalistoja? :)


Nina

Siivouspäivä.

Vauhdikas viikonloppu takana. Lauantaina olimme koko päivän ulkohommissa ja haravoimme etupihan - sen osan tontistamme, jossa vähiten vietämme aikaa ja siksi se on jäänyt hävettävän huonolle pidolle. No, nyt korjasimme tämän erheen ja kyllä kelpaa patsastella etupihallakin. Sunnuntaina oli ohjelmassa äänestämistä ja tietysti vaalimunkkikahvit. Äänestämäni nuorehko nainen pääsi muuten läpi, toivottavasti on ääniensä arvoinen. ;)

 

Hakkaraisista ja Persuista voisin sanoa jokusen sanasen, mutta ehkä politiikka ei enää tähän soppaan sovi...

Sunnuntaina pidimme myös kunnon siivouspäivän ja siitäpä aasinsilta tähän postaukseen: joku aika sitten minulle esitettiin toive kirjoittaa postaus siivousvinkeistä. Jaiks. Tässä postauksessa tuskin keksitään fillaria uudelleen, mutta voin toki kertoa miten itse tykkään siivota ja helpottaa siivoamista.

Siistit, puhtaat kodit ovat ihania ja viihtyisiä. Sellaisessa paikassa on yksinkertaisesti parempi olla kuin sekamelskassa. Toki, kun perheessä on lapsia, ei sekamelskalta voi välttyä. Eikä tarvitsekaan. Lapset ovat pieniä hyvin pienen ajan elämässä, joten sotkeminen heille suotakoon. Tällä tarkoitan lähinnä tavaroiden epäjärjestystä, legoja lattialla ja sen semmoista. Sekaista saa olla, mutta ei likaista. Se on minun mielipide ja se koskee ainoastaan omaa kotiani.

Olen kuitenkin luonteeltani toisinaan aika laiska eikä siivoaminen kuulu aivan lempihommiin, joten älkääpä ymmärtäkö väärin: meillä ei todellakaan ole koti kovinkaan usein tiptop. Ruokatahroja saatat löytää aivan satavarmasti ruokapöydän alta tai lattialta, ja kengilläkin nuo silmäterät joskus juoksevat sisällä, kun hetkeksi käännät heille selän. Lisäksi meillä asustaa Kolli, joka usein putsaa tassunsa vasta päästyään vaalealle sohvallemme...

Tässäpä siis:

1. Siivoa jäljet heti pois. Esimerkiksi ruokatahrat ruokapöydästä - jokainen tietää, että mikään ei ole niin hanurista kuin se, että joutuu verisuoni otsalla pullistuneena hinkkaamaan jotain kastikejäämää pois. Eikä se perkele lähde irti kuin räjäyttämällä. Kun tasot pyyhkii heti, pääsee paljon helpommalla, joutuu käyttämään vähemmän pesuaineita ja kodin yleisilme pysyy koko ajan siistinä.

2. Minulla on tapana pyyhkiä ruokapöydän alta lattia nopeasti kosteuspyyhkeellä ruokailun jälkeen, etenkin jos sinne on tippunut jotain.

3. Siivoa joka päivä vähän, esim. jotain huonetta kerrallaan. Jotain tuolta, jotain täältä. Lopputuloksena on siistimpi koti ja henki ei salpaannu, kun pihaan kaartaa auto pitäen sisällään kaikkien rakastamia yllätysvieraita. <3

4. Hanki rikkaimuri. Meillä oli Electroluxin ergorapido, joka tosin on siirtynyt jo ajasta iäisyyteen, eli kovin kestävä hankinta tämä ei ollut... Kuitenkin se helpotti arkea paljon, kun sillä sai näppärästi ja nopeasti imuroitua sieltä täältä.

5. Koska me emme ostaneet uutta rikkaimuria, olemme antaneet imurin olla esillä tilavassa keittiössämme koko ajan. Eihän imuri kaunis sisustuselementti ole, mutta kumpi on pahempi: roskainen lattia vai pikkusen rumahko imuri jossain nurkassa? Kun imuri on jatkuvasti hollilla, ja vieläpä töpselikin seinässä 24/7, tulee imuroitua huomattavasti herkemmin kuin sillon, jos imuri olisi siivouskaapissa.

6. Less is less. Pidä tasoilla mahdollisimman vähän tavaraa. Pölyjen pyyhkiminen on näin huomattavasti helpompaa ja kun tavaraa on vähän, kodin yleisilme on siistimpi. Osta lipasto - sinne mahtuu loputtomasti krääsää ja rumia tavarakasoja.

7. Less is less. Oikeastaan kaikkialla kodissa, muuallakin kuin vain kaikenlaisilla tasoilla, kannattaa pitää mahdollisimman vähän tavaraa. Mikään ei ole kammottavampaa kuin ahtaus ja siellä imurin kanssa heiluminen. Iuh.

8. Jos vain suinkin mahdollista, luo lapsen tavaroille ja leikeille (sopii ainakin yrittää...) oma huone. Leikkirakennelmat keittiön lattialla ovat huomattavasti häiritsevämpiä kuin leikkirakennelmat lasten huoneessa, josta saa tarvittaessa oven kiinni. Niiden yllätysvieraiden varalta.

9. Pese puulattiat (parketti, laminaatti, lankku, lautalattiat) puulattioille tarkoitetulla pesuaineella.

Yleispesuaine on helppo vaihtoehto joo, mutta se tekee puulattioista sameita ja mattapintaisia, ja tuntuu ettei lattia puhdistu kunnolla. Itse olen käyttänyt Lilly's ECO Clean lattianpesuainetta, joka sopii myös puulattioille: se tekee lattioista ihanan puhtaat ja kiiltävät.

 

 

Ainut miinus tulee omaan nenään liian "etikkaisesta" tuoksusta. Onneksi tämä etikkaisuus kuitenkin haihtuu todella nopeasti ja jäljelle jää vain ihanan puhdas tuoksu.

Seuraavaksi mieleni tekisi kokeilla Methodin puulattioiden puhdistusainetta, se kun kuulemma tuoksuu mantelille - NAM.

10. Suosi myrkyttömiä vaihtoehtoja ja vähennä kemikaalikuormitusta. Esimerkiksi juuri Methodilta löytyy erittäin hyviä puhdistusaineita, jotka ovat turvallinen valinta varsinkin silloin, kun perheessä on (pieniä) lapsia. Methodin puhdistusaineet ovat ihan yhtä tehokkaita kuin kemikaalisiskotkin, joten senkin puolesta voi myrkyt jättää kaupanhyllyyn.

Siinäpä ne, mitä mieleen juolahti pienen mietinnän jälkeen.

Oletteko samaa mieltä? Eri mieltä? Millaisia siivoajia te olette? Vinkkejä tai pesuainesuosituksia? :)

Loppuun täytyy vielä laittaa kuva Kloppisen kekseliäistä leikeistä. Kas tässä, vessanpönttö, jossa ukko "istuu pissalla".

 

:D <3

Hyvää viikkoa tyypit ruudun sielläpuolen!


Nina