Aina vaan kipeä.

Sairashuoneelta terkut jo toistamiseen.

Viime postauksessa hehkuttelin, kuinka flunssa alkaa olla menneen talven lumia... Ei olis vissiin pitänyt, sillä flunssa, toisenlainen sellainen, iski heti perään. Nenät ovat siis vuotaneet jo useamman viikon ja nyt lisäksi yskittää. Yötä päivää. Hitto vie. Tekisi mieli kirjoittaa, että onneksi pojilla ei sentään ole mitään kuumeita noussut ja yötkin ovat menneet ihan nukkuessa. Ystäväni kuitenkin tuossa pari päivää sitten soitteli, että heidän lapsellaan on juuri todettu vesirokko ja siitä on noin viikonpäivät, kun näimme. Eli saapa nähdä iskeekö meidän poikiin tämä kutiseva tauti myöskin.

Eipä tänne kummempia noin muuten kuulu. Kaverit saavat vauvoja ja itsellä (ja myös Ukkokullalla!!!!!!!!) on vähän vauvakuumetta ilmassa... :) <3

Lastenhuoneesta pitäisi maalata yksi seinä. Noin muutenkin pitäisi vähän stailata ja laitella tätä kotia. Järjestää uusiksi, tavarat kun eivät vielä ole kaikki löytäneet paikkaansa. Kun vaan olisi sitä virtaa...

Pitäisi mennä hihhuloimaan jotain sporttista, mutta niin. Koska flunssa.

Pitäisi ehkä kirjoittaa taas myös yksi työhakemus.

Jotain on kuitenkin jo kirjoitettu. Nimittäin ostoslistoja, sillä ensi viikolla tulee uutta droppia Gugguulta ja Mini Rodinilta. Popupshopin uutuuksiakin odottelen aivan kuumeisesti. Olen onnistunut oikein jopa säästämään rahaa ja olen myynyt reippaalla kädellä pieneksi käyviä vaatteita pois. Niinpä päätin tilata ensi kertaa elämässäni oikein postituspusseja. K-Supermarketin muovipussista tekaistut paketit ovat nimittäin sen verran susirumia, että toisinaan sitä haluaisi vajota maan alle niitä postitellessa. Näitä Jimpulasta tilattuja pussukoita sen sijaan kehtaa jo postittaa! ;)

Sellaista siis tänne. Sisällä ollaan jumitettu, pääasiassa oman perheen kesken. Toisaalta ulkona on märkää ja jäistä, jotta en ihan kauheasti ole sisälläolosta pahoillani...

Palaan paremmin siis eetteriin, kun mimmissa on taas virtaa!


Nina

Köh!

Terveisiä vaan sairastuvalta!

Valoa alkaa onneksi näkyä jo tunnelin päässä (vai onko se juna?), mutta kyllä on mennyt tämä viikko aika lailla kanveesissa... On pukannut kuumetta, yskää ja räkää. Jälkimmäistä pukkaa edelleen vähän kaikilta, eniten vielä kuitenkin pojilta. Emme ole tehneet mitään muuta kuin maanneet kotona. Ihanainen kevätaurinko on kutsunut meitä ulos, mutta eih, me olemme sairastaneet. Ukkokulta on käynyt sen verran ulkona, että hän kertoi jonkun otuksen järsineen lumiukkomme porkkananenää. Luminen kaiffari kun on kuulemma sulanut aika lailla tunnistamattomaksi läjäksi ja nenästä on tullut maassa petojäniseläinten vapaata riistaa.

Olen koittanut nyt kipeänä varsinkin syödä paljon kaikkea terveellistä, että kanttura kroppa saisi hyviä aineksia itsensä paranteluun. Ja liekö toiveajattelua, mutta tuntuu, että flunssa taittui ehkä sen vuoksi niin nopeasti ja helposti poiskin. Ilman mitään raivostuttavia, viikkoja kestäviä jälkitauteja. Koputan nyt varuiksi päähän...

Keksin tässä myös aivan killerin konstin, jolla saada pojat juomaan smoothieita. He ovat nimittäin joka kerta vain tuumineet, että yök. Laitoin lasiin pillin. Pillin. Siinä se. Johan upposi.

Lisäksi ehkä vähän juksasin, että tää on vähän niinku jäätelöö, sillä seassa oli kuitenkin jäisiä marjoja. 

Joka päivä olen yrittänyt syödä mahdollisimman paljon salaattia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olen ihan huikean ylpeän itsestäni, sillä terveellisten juttujen syöminen tuntuu olevan jo nyt ns. itsestäänselvyys. Hyvä minä!

Eräskin lounas.

No, ehdittiin me tässä niistämisen lomassa sovittaa uusia Gugguun huppareitakin. Voi taivas, että ne ovat herkulliset väriset luonnossa! <3 Sain tässä fiksaation toisestakin värikombosta, jota lähdinkin jo rahoittamaan myymällä kohta pieneksi jääviä Gugguita pois. :)

Tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää. :D Laitetaan se lentsun ja perjantain piikkiin.

Toivottavasti palataan ensi viikolla uudella draivilla kehään, viikonloppuja!


Nina

Vähäsanainen.

Se olen ollut tällä viikolla. Päällimmäiseksi siksi, että otsassa on kasvanut vallattoman kokoinen kärpässieni. Meillä nimittäin hajosi auto. Eikä siinäkään vielä kaikki, se hajosi satojen kilsojen päähän kotiamme. Viikonloppureissumme Ukkokullan kanssa sai siis aivan uudenlaisen twistin miettiessämme, että 1) miten helvetissä pääsemme kotiin ja 2) miten helvetissä saamme haettua lapset kotiin. Säästöt ovat huvenneet siis ärsyttävästi autoremonttiin ja vuokra-autoon. Jälkimmäinen maksoi meille yli 300 euroa - voi kun auto olisi hajonnut kotikaupunkimme liepeille, niin olisimme säästäneet edes tämän...

No, se siitä. Olen minä tällä viikolla tehnyt jotain muutakin kuin heittänyt kirveet kaivoon.

Olen tehnyt poikien kanssa lumiukon:

Olen kadehtinut Kollin helppoa elämää. Se vaan on ja se on kaikkien mielestä ylisöpöä. Kokeilepa itte samaa - makaa päivä sohvalla tekemättä mitään. Ei oo muuten kenenkään mielestä edes söpöä.

Olen imenyt energiaa auringosta, tuosta ihanaisesta valoilmiöstä, sekä syömällä terveellisiä juttuja. 



Laittanut eteiseen maton, ihastellut sen luomaa valoisuutta pimeässä tilassa ja ihmetellyt miten Kolli voi saada maton kanssa sellaiset seköpääraivarit aikaiseksi. Kissan leikiksikin sitä kai kutsutaan... Onneksi matto ei maksanut kuin 34,90 € Hobby Hallissa, joten leikki puolestani jatkukoon.

Lisäksi tilasin ihanan Gugguun uutuuksia, aika hillitysti tosin, kiitos autoremontin. Pojat saivat mintut hupparit mustilla vetoketjuilla ja Kloppinen lisäksi myös mustat collegeshortsit beigellä narulla. Olen muuten ihan ihastunut näihin shortseihin ja niitä aionkin tilata ehdottomasti lisää, kunhan rahatilanne antaa periksi. <3

Gugguun suosio sen kun kasvaa. Mallisto julkaistiin klo 12 ja itse tein tilaukseni kutakuinkin juurikin silloin. Sain mitä halusin, mutta klo 12.19 varastosaldot näyttivät jo tältä:

 

Aika mahotonta!

Onneksi viikonloppu on aivan käsillä.

Kuulemisiin <3

Nina

Minusta on tullut rodinisti.

Hitaasti, salakavalasti, meille on ilmestynyt ihan kunnon läjä Mini Rodinia. Ennen ajattelin pitkään, että vaatteet ovat ihan jäätäviä. Kaikki paitsi se ihanista ihanin pandatoppahaalari. <3

Sitten jotain tapahtui, yhtäkkiä ihan helvetin rumista printeistä tuli ihan helvetin makeita. Niitä oli pakko saada, joitain ns. herkkuja isollakin rahalla. Ja nyt niitä on ihan läjäksi asti?

Ulkovaatteista Jäpikkä omistaa Rodinia pandahaalarin ja tummansinisen picon verran. Kloppisella taas on ihana pandatalviparka, tummansininen pico ja musta pico.

Jäpikältä löytyy muutama collegepaita, muutamat leggarit, t-paita ja hihaton.

Kloppisen kaapista löytyy muutama trikoopaita, muutamat leggarit sekä yhdet collegehousut. 

Kloppisen vauva-aikana olin kova tyttö hamstraamaan isompia kokoja. Siinä olen muuttunut paljon ja jemmakaapista löytyy tasan neljä vaatekappaletta: kesäksi t-paita, kettucolleget koossa isompana, voimamiehet koossa isompana ja pellekallot. <3

Niin paljon kuin Mini Rodini onkin ihastuttanut, löytyy merkiltä joka sormelle kuosi, jota en kotiuttaisi mistään hinnasta. Siinä ehkä piileekin merkin the juttu - huomiota herättäviä, kantaaottavia kuoseja, jotka jakavat mielipiteitä.

Tänään julkaistiin kevät/kesä-malliston "See you later alligator!" eka droppi ja luonnollisesti merkkiin hurahtaneet mammat kaatoivat verkkokauppoja toisensa perään ryntäyksellään... :D

 

...ja toisessa verkkokaupassa:

 

Vaikka tuskenhikeä ehti vähän pukata, taisin saada kaiken mitä halusinkin. Eka droppi ei tullut kovin halvaksi, sillä tässä satsissa olivat juuri ne kaikki jutut, joihin ihastuin ja jotka halusin ostaa. Molemmille pojille tilasin beiget picotakit, Jäpikälle kala-collegen ja Kloppiselle kala-shortsit sekä kartta-kuosin hihattoman. Ohut-vuorinen musta picotakkikin vähän houkutteli, mutta sitten veri alkoi taas kiertää aivoissa ja jätin sen tilaamatta.

Mutta olipahan kiva droppi! <3 Seuraavat toivottavasti tulevat paaaaaaaljon halvemmaksi...

Mini Rodini - hot or not? Tilasitteko te jotain uutuuksia?


Nina

Etelän vetelä.

Tämä postaus ei kerro eteläisen Suomen säästä (kyllä, räntäpastaa tiputtelee alas - edes Kollia ei kiinnosta mennä ulos), vaan jotenkin todella vetämättömästä omasta olosta. Olo on väsynyt. Jäpikkä on itkustanut nyt joka yö jotain viimeisen viikon ajan, ja vaikka itku kyllä laantuu helposti ja nopeasti, jään minä sen jälkeen pyörimään sänkyyn. En saa heti unta ja se turhauttaa. Jään miettimään kaikkea, aivan älyttömiäkin asioita.

Olo on vittuuntunut. Kaikki vituttaa, vituttaa olla kotona. Tuntuu, että pojat tappelevat jatkuvasti jostakin. Tuntuu, että he eivät kuuntele mitään eivätkä ainakaan tottele, vaikka kuulisivatkin. Tuntuu, etten tee päivisin mitään muuta kuin siivoa ja kokkaa. Samoja sotkuja ja samoja ruokia.

Lelut levitetty ympäri leikkihuonetta...

...jotta Kolli mahtuu leluille tarkoitettuun hyllykköön nukkumaan?

 

Kotiäidin rooli maistuu tällä hetkellä todella happamalta ja olisin aivan totaalisen valmis tekemään päivät jotain aivan muuta. Palkkakin olisi toivottava asia, varsinkin kun herkullisia kevät/kesä-mallistoja tipahtelee joka puolelta ja haluaisin kotiuttaa muun muassa kaiken.

Olo on vetelä myös siksi, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi lähteä treenaamaan. Muuton jälkeen en suoraan sanoen tiedä, mihin paikkaan läskiä lähtisi polttamaan. Olen vertaillut jo tovin erinäisiä liikuntapaikkoja, mutta joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa enkä vaan osaa valita, että minne päätyä. Kun on ollut liian pitkään tekemättä mitään, on kynnys myös lähteä päivä päivältä isompi. Blaah.

Sohvallakin on ihan hyvä olla.

Treenaamisesta on kuitenkin mielettömästi hyötyä. Silloin nukun hyvin, olen energisempi, virkeämpi, hartioita ei kolota, päätä ei särje. Lisäksi se on sitä kallisarvoista omaa aikaa, jota ei tällä hetkellä ole minulla minkäänlaista.

Ajatelkaas! Onko ihmekään, että välillä kiristää panta?

En vain tiedä, mitä se oma aika oikein olisi, jollei sitä treenaamista. Kaikilla ystävillä on lapsia, joten jos sitä lähtisi jonkun luo kahvittelemaan, niin tuntuisi kummalliselta lähteä ilman omia lapsia. En myöskään ole sellainen, että lähtisin pyörimään ostoskeskukseen yksin. Koska en palaa sieltä ikinä yksin. ;) Ostoksille lähteminenhän on ihan todellakin parasta yksin, mutta aavistuksen liian kallis harrastus viikoittain.

...ja shoppailla voi myös ihan kotonakin. ;)

Tiedän paljon äitejä, jotka nauttivat siitä, että pääsevät ruokaostoksille yksin. Mutta minä en koe siinäkään mitään hienoa. Se johtunee kai siitä, että poikien kanssa on ainakin tällä hetkellä ihan kiva mennä kauppaan. He käyttäytyvät useimmiten hienosti, ovat kärsivällisiä eivätkä he saa tolkuttomia raivareita lelu- tai karkkihyllyllä. Ruokakaupassa on kiva käydä lasten kanssa.

Kai sitä voisi lähteä iltaisin kävelylle, mutta yksin, ääh. Ollapa edes vauva, jota työntää vaunuissa. Kaiken lisäksi iltaisin on pimeää. Iuh ja huih. Joku karhu tai arabihan saattaisi viedä meikämannekiinin mennessään.

Mitä siis tehdä yksin muuta kuin treenata? Istua vessassa?

Millaista omaa aikaa teillä on, mitä te teette?

Ei sen puoleen, eipä tuolla meidän Kollillakaan tunnu juuri omaa aikaa olevan. Jatkuvasti joku ihastunut on silittelemässä. <3

Nina

Kalapäivä

Kalaa pitäisi syödä vähintään kerta viikkoon, mutta meille se ei ole aivan yksinkertainen juttu. Minä en ole lapsena voinut sietää kalaa eikä sitä oikein koskaan kotonakaan ollut tarjolla. En oppinut siis kotoa kalansyöntiä ja vielä vähemmän opin suvun salaisia kalareseptejä. Ukkokullalla tilanne on samantyylinen: kalaa kyllä syötiin, mutta ilmeisesti reseptit eivät olleet niitä hekumallisimpia, sillä jotkut ruuat, kuten vaikkapa kalakeitto, aiheuttavat lähes traumaattisen reaktion - "ei kiitos".

Näin ollen meidän kalansyönti on melkoisen yksitoikkoista. Niin yksitoikkoista, että välillä on kuukausia, kun kertakaikkiaan kalaa ei vain pysty syömään. Uunilohi tulee korvista ulos. Kuha maistuisi aina, mutta se on sen verran hintavaa hupia, että pärse ei sitä joka viikko kestä. Sitten on ne pakastealtaan "kalat" eli kalapuikot ja sen semmoiset. Mutta jotenkin niitä ei alitajunta oikein kaloiksi miellä. ;)

Eli mitä sanotte, jos minä paljastan teille meidän kala"reseptit" ja vinkit, ja sitten te paljastatte omanne minulle?

No niin. Kuten sanottua, meillä syödään useimmiten uunilohta. Jotta homma ei olisi niin puuduttavaa, lohta voi syödä myös medaljongina - kalahan on heti tyystin erilaista, jos se näyttää erilaiselta? ;) Minä maustan kalan yleensä vain merisuolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä. Lohen kaveriksi sopii perinteisesti perunamuusi ja keitetty parsakaali.

Parsakaali on parasta (itseasiassa niin hyvää, että Jäpikkä VARASTAA minun lautaselta!), kun sen keittää kasvisfondivedessä. Aivan tai-vaal-lis-ta. Ja se makukombo lohen kanssa on ihan huikea, eli jos et ole ennen tätä kokeillut, niin kokeile nyt!

Viime aikoina olen "huijannut" pienempää miesväkeä tekemällä perunakukkakaalimuusia. On huvittavaa, että jos sanon sen olevan kukkakaalia, Kloppinen ei takuulla sitä syö. Ei edes maista. Mutta nyt, autuaan tietämättömänä, syö joka kerta kaiken "perunamuusin". Enkä ihmettele, maku on aivan erilainen, kun seassa on kukkakaalia. <3

Joskus tulee herkuteltua savulohella. Se ei kaipaa kylkeensä kuin salaattia (ja sitä parsakaalia) ja homma pelittää. Tosin tällainen salaattiverska ei uppoa kehenkään muuhun kuin minuun.

Siinäpä ne, meidän köökissä valmistuvat kalaruuat.

Joten pallo teille: mitä kalaruokia teillä tehdään? Vinkkejä? Reseptejä?

PLIIS!


Nina

Välikausi-sotasuunnitelma

Joko te olette miettineet lapskultien välikausikamppeita?

Minä olen - ja kukaan teistä ei yllättynyt? :D Jäpikkä perii isoveljeltään Polarn O. Pyretin keltaisen takin, mustat housut ja tummansinisen välikausihaalarin irroitettavalla fleecevuorella, joten Jäpikälle tarvitsee ostaa vain välikausikengät.

Sormet ristissä toivon, että pienemmän jalankasvu hidastuu - muuten kaikki ihanat Kloppiselta jääneet Converset sun muut ovat kevääseen mennessä jo liian pienet. Snif!

 

Kloppiselle pitääkin ostaa sitten koko arsenaali: takki, housut ja haalari sekä kengät. Visio on tosin melkoisen selkeä, Kloppiselle ajattelin ostaa Molo Kidsin Hopla-takin IHANASSA (<3 <3 <3) Fox-kuosissa ja Haven-housut.

Kettu-kuosiin rakastuin ensisilmäyksellä ja olen tykännyt Molon välikausivaatteista, joten Polarn O. Pyretiltä taidan ostaa vain välikausihaalarin, sillä fleecevuorella. Se on nimittäin aivan äärettömän kätevä vaatekappale. Lisäksi Kloppiselle pitäisi ostaa kumisaappaat - Bisgaardilta löytyisi aivan ihania värejä! <3 Tuubihuivi Papun mallistosta olisi kovin sopiva tähän kokonaisuuteen myös...

Mini Rodinin Pico-takit ovat heikkouteni. Jäpikälle on kaapissa tummansininen pico ja Kloppiselle musta sekä tummansininen. Niiden kaveriksi tahtoisin pojille jotkut siistimmät kengät. Bisgaardilta löytyi täydellisen söpöt nilkkurit! <3

Minä joskus ihmettelen niitä äitejä, kun sanovat, ettei pojille ole mitään kivaa ostettavaa, että voi kun olisi tyttö, tytöille on vaan kaikkea kivaa ja pojille ei ikinä koskaan mitään ole niin. Itselläni ei nähkääs ole minkään sortin ongelmia löytää pojille kivoja juttuja päälle. Päinvastoin (köh-köh...), maailmahan pursuaa kaikkea ihanaa coolia kampetta poikalapsille!

Lupsakkaa viikonloppua kivat tyypit ruudun siellä puolen!

Nina

Ps. Bisgaardien kuvat lainattu Pikkujalat-verkkokaupasta ja Molojen sekä Papun huivin kuvat Aatio-verkkokaupasta.