perjantai 8. maaliskuuta 2013

Todistettavasti elossa.

Nyt asuu meidän kööri uudessa osoitteessa. Joskin edelleen vähän sekavassa sellaisessa, mutta kuitennii. Pientä reerausta pitäisi tehdä vaikka kuinka ja vielä on paljon kodin sisustamista jäljellä. Mikä tietysti kuulostaa houkuttavalta ja ihanalta, mutta yli viikon kestänyt flunssa ei tässä juuri edesauta... Kaikki ylimääräinen jää siis tekemättä. Eilen kokeilin käydä parin viikon tauon jälkeen Zumbassa ja oli kyllä melkoinen epic fail - makasin loppuillan sohvalla peitto korvilla kurjaa oloa manaten. Höh. Voi kun tämä pirskatin tauti alkaisi jo pikkuhiljaa hellittää! Olohan ei ole ihan kuollut, mutta veto on pois eikä olo ole ihan normaalikaan. Iskisi sitten kunnon kuume, kunnon flunssa. Ärsyttävää...

Sinne jumppiin olisi kyllä syytä päästä, sillä muuttoviikko elettiin aika lailla kahvilla, Hese-mätöllä ja pitsalla. Ja voi ristus sitä turvotuksen määrää! Huomasin kyllä samantien myös senkin, että kroppa toimii aivan erivireisesti, kun ei harrasta liikuntaa. Aineenvaihdunta ei ollut oma itsensä laisinkaan.

Muuttaminen on muuten aika miälenvikasta läpändeerusta, jos on kaksi alle 1,5-vuotista mukulaa. Ilman isovanhempia, minun vanhempiani, olisimme olleet totaalisen kusessa. Isovanhemmat ovat siis kuuluneet päivään melkein joka päivä. On kyllä sydäntä lämmittävää huomata kuinka pojilla onkaan luja kiintymyssuhde isovanhempiinsa. <3

No, jotain hyvää tässä kaikessa härdellissä on ollut ainakin se, että pojat ovat sopeutuneet uuteen kotiin yllättävänkin hyvin. Molemmat ovat nukkuneet hyvin uusien seinien sisällä. Kloppinen itseasiassa jo ensimmäisenä päivänä tanssahteli täällä olohuoneen lattialla, joten arvelin sen merkitsevän hänen hyväksyntäänsä kotivalintaamme kohtaan.

Ja onhan tämä ihana koti. Voi kun vain tämä flunssa katoaisi ja pääsisin laittamaan tämän kodin valmiiksi.

Niin ja voi kun tänne saisi jonkun toimivan ja nopean netin. Mutta kyllä tämä tästä, pysykää mukana kelkassa jooko?

Poikien kuulumisista sen verran, että Kloppiselle on tulossa taas kaksi hammasta läpi, hän osaa sanoa jo ankka eikä kakka ja Jäpikän lähes kaikki 62-senttiset vaatteet ovat liian pieniä. Ja mikä järkyttävintä, niin tuolle pienelle pitäisi alkaa antaa kiinteitä! Eikä - miksi aika menee näin nopeaa ja se vauva-aika on niin lyhyt?

No, eipä mulla kai nyt muuta.

Kuullaan pian <3


Nina

Ei kommentteja: