Päiväunista, ensiaskeleista, puheenpälpätyksestä.

Viime viikonloppuna juhlittiin Jäpikän yksivuotissynttäreitä. Tällä kertaa en edes ehtinyt kuvaamaan tarjottavia, kun vieraat olivat jo suu vaahdossa tarjoilupöydän kimpussa. No, eipä meillä mitään superkummallista tarjolla ollutkaan, mutta tämä resepti on jakamisen arvoinen - savulohirieskarullat olivat todella herkullisia ja kehuja sateli.

Synttärit olivat kaiken kaikkiaan ihan onnistuneet. Kivoja lahjoja tuli, kivoja kortteja tuli, kivoja vieraita oli, tosi kivaa oli. Seuraavaksi juhlitaankin tuplasynttärit vuoden päästä. Toisaalta ihanan helpottava ajatus, kun ei tarvitse leipoa hiki hatussa parin viikon välein, mutta toisaalta myös aavistuksen mälsää. Juhlien suunnittelu ja toteuttaminen on vaan niin kivaa.

Päikkäri-kuulumisia sen verran, että edelleen Kloppinen nukkuu päivällä, jopa parikin tuntia. Parin helpon päivän jälkeen homma kävi todella haastavaksi ja olimme lähes joka päivä oven takana passissa noin tunnin. Nyt taas takana on kaksi päivää, kun nukahtaminen on ollut todella kivutonta. Kloppinen näyttäisi oppineen, ettei sängystä saa nousta pois, vaan riekkuminen, laulaminen ja höpinöinti tapahtuvat kaikki sängyssä.

Niinpä päätimme, ettemme jääkään enää oven taakse seisoskelemaan, vaan lähdemme reteesti pois tekemään mitä mieli tekee ja käymme vain toisinaan vilkaisemassa ovenreiästä, että huoneessa on kaikki reilassa. Pahaa enteilee yleensä kova meteli - sitä harvoin saa aikaan pelkällä peitolla ja unikaveri-karhulla. Myös hiljaisuus on pahaenteinen merkki, kuten jokainen äiti tietää, mutta silloin tällöin se on myös merkki nukahtamisesta.

Tämä toimintatapa rauhoittaa kiristävää pinnaa ja palavaa käpyä ihan kivasti. Ettei tosiaan tarvi seistä paikallaan milteipä hengittämättä tuntia. Mutta niin tässä taisi käydä, että kuukaudenpäivät meni ennen kuin Kloppinen "oppi" nukahtamaan lastensänkyyn ilman että sieltä ravataan jatkuvasti veke. Kuukausi. Lyhyt pätkä ihmiselämässä, mutta tuskallisen pitkä taival vanhemmille.

Päivien muuttuessa rennommiksi muuttui myös illat. Ennen poika sammahti ennen kuin pää osui tyynyyn, mutta ilmeisesti päikkärien ansiosta Kloppinen ei enää nukahdakaan tuosta noin vain. Nykyään sängyssä hillutaan kuin vähä-älyiset ainakin vartti. Huudetaan vihaisesti iskää, napsutellaan valoja päälle ja pois, hakataan seinää tai ovea. Toistaiseksi me olemme kuitanneet riekkumisen puhtaalla ignooramisella - emme todellakaan sätki Kloppisen tahdissa, vaan istumme tuijottamassa televisiota, kunnes toteamme yhteen ääneen, että hei ei kuulu enää ääntä, se taisi nukahtaa.

Jäpikän unistakin on hieman kerrottavaa - ihastuttava kuopuksemme nääs harjoittelee nukahtamista ilman tuttia. Illat ovat sujuneet jo erinomaisen hyvin ja poika on nukahtanut näppärästi ilman tuttia, mutta päikkärit eivät olekaan ihan yhtä helppoja. Eilen nukahti ilman tuttia, tänään taas Jäpikkä oli sen verran itkuisa, että päätin laittaa pojalle tutin. Edistytty ollaan kuitenkin kovasti. Luulen, että pari kuukautta ja meillä ei enää tuttia syödä ollenkaan.

Jäpikkä otti tässä myös ensiaskeleensa ja on nyt kävelytreeneistä suunnattoman innostunut. Mikä on aika pelottavaa, sillä järki, itsesuojeluvaisto ja kehonhallinta eivät aivan kohtaa... Eivät myöskään sohvalla oleilussa. Jäpikkä kun on oppinut nousemaan jo sinnekin. Muttei tulemaan alas. Paitsi pää edellä.

Muutenkin tuntuu, että Jäpikkä kasvaa koko ajan aivan silmissä. Nyyh.

Samoin kyllä Kloppinenkin. Havahduin tässä miten taitava pojasta onkaan tullut: hän kasailee legoista vaikka ja mitä, ei vain torneja, vaan myös mm. tuoleja ja helikoptereita! Okei, eiväthän lopputulemat aina aivan siltä näytä, mistä on puhe, mutta väliäkö hällä - luovuus ja mielikuvitus eivät lopu kesken. Samana hetkenä havahduin myös Kloppisen höpötyksistä: hän puhuu käsittämättömän pitkiä lauseita ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan vaikka mistä. Toisinaan on vaikea uskoa, että keskustelen näin paljon kaksivuotiaan kanssa.

Hän myös ymmärtää paljon. Ärsyttävän paljon. Eikä vain ymmärrä sanoja, vaan huomaa paljon eleitä ja sanattomia viestejä. Enkä vihjaa tässä mitään, että Ukkokullalle olisi tullut näytettyä kesoa viime aikoina, e-hen...


Nina