Askartelujen aikaansaannoksia.

Minä, ja näköjään myös Ukkokulta, olemme sellaisia tekijöitä, että asiat tehdään, kun kiire alkaa näkyä horisontissa. Minä myönnän olleeni tällainen viime tinkaan -tekijä ihan aina - yläasteella tehtävän palautusta edeltävän päivän iltana otin romaanin käteen ja mietin, että jaa, tää tarttis referoida ja esitellä luokalle noin 12 tunnin kuluttua... :D

Hääaskarteluja olen kyllä miettinyt, vatvonut, harkinnut sekä suunnitellut vuoden päivät, mutta vasta näin kuukautta ennen häitä alkaa tapahtua jotain konkreettista. Ehkä sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää paikkansa. Meille muodostui kaiken pöhinän keskellä yhtäkkiä sangen selkeä visio ja linja meidän häistämme. Ja nyt sitten toteutellaan. Palan halusta esitellä teillekin kättemme aikaansaannoksia:

Ensimmäisenä karkkibuffetin pussit. Huom: Ukkokulta askarteli rusetit! Minä vain pikkiriikkisen muotoilin niiden mallia... ;)

Karkkipusseista tuli niiiiiin somat - olimme (ja olemme tietty edelleen) kovin tyytyväisiä. 

Pöytänumerot me päätimme toteuttaa näin:

Pöytäkartta rakentuu kahdesta tällaisestä kehysryppäästä, jotka laitetaan päällekkäin lautaseinään:

Pöytäkartan inspiraationahan toimivat nämä jo kertaalleen nähdyt, jostain pöllityt ihanat kuvat:

Kehyksiä ja tekstejä hyödynnetään kaiken kaikkiaan juhlapaikan koristelussa. Alla lahjapöydän kyltti sekä baaritiskille kyltti booliastian ja valkoisten sinkkivatien sekaan:

Seuraavaksi onkin ohjelmassa paikkakorttien askartelua, eli pitsin nypläämistä, helmiä ja timantteja... ;)

Lämpöistä ja letkeää juhannusta!


Nina

Hääostoksia.

Häät sitä, häät tätä. Kuvaa viime aikojen postausten luonnetta sekä pääkoppani sisältöä. ONNEKSI en joudu tekemään palkkatyötä tai opiskelemaan - aivojeni kapasiteetista ei nimittäin lohkeaisi ylimääräistä nyt millekään muulle. On oikeastaan aika nautinnollista, että äitiyslomaillessa voin heittäytyä häämaailmaan joka hetki. ;)

Minulla on ensi viikon maanantaina häämekkoni korjaussovitus, ja siellähän pitää luonnollisesti olla hääpäivänä käytettävät alusvaatteet sekä kengät mukana. Minä sitten ihan jo eilen löysin nämä etsimäni asiat... Pitkän aikaahan olin jo esimerkiksi kenkiä kuikuillut, mutta kaikki sovittamani kengät ovat olleet jotenkin ihan kumman surkeita jalassa. Tai sitten vika on korvieni välissä, kun en ole tottunut viime vuosina juurikaan koroilla enää kulkemaan. Jumalaton raskausvatsa ei minulla ainakaan houkuttanut käyttämään 15 sentin piikkikorkoja?

Rakastan kyllä ylikaiken korkeita korkoja (hyllyllä ainakin, jos en jaloissa), mutta sen verran järki meikäläisen päätä sentään pakottaa, että ymmärrän joutuvani seisomaan ja olemaan näillä kengillä mahdollisesti noin 12 tuntia. Ellen enemmänkin. Ymmärrän myös, että hääjuhlapaikkamme on landella, joten koroilla lonksutan menemään epätasaisella lankkulattialla sekä nurmella. Korkeat korot olisivat siis niin epic fail kuin vain voi olla. Etsiskelin siis suosiolla sellaisia 5-8 cm korkoja.

Pyörin koko kauppakeskuksen kaupat läpi, löytämättä mitään. Valikoima oli tajuttoman surkea ja mietin, että mistä muut morsmaikut oikein löytävät kenkänsä. Lopulta ajoin keskustaan hääpukuliikkeisiin, sillä voisi kuvitella, että sieltä jos jostain löytyy yllin kyllin valkoisia korkkareita ja niiden olisi pakko olla superhyviä ja pehmoisia jalkaan. No, totuus oli vähän toinen: ei niitä kenkiä niissäkään liikkeissä kymmeniä pareja ollut, eivätkä ne kyllä olleet sen parempia jalkaankaan. Onneksi kuitenkin hääpukuliikkeestä löysin NE kengät:

Tykkään näistä kengistä, ne ovat mielestäni kauniit ja ne olivat jalassakin aika mukavat, mutta mitään "wwaaaaauuuhh, pakko saada noi!" -reaktiota ne eivät saaneet aikaan. Ensimmäisenä ne ottivat silmään hyllyssä sentään. Ostopäätökseen vaikutti eniten se, että nämä ostamani kengät näyttävät laadukkailta ja arvokkailta. Sitä ne kyllä olivatkin: 129 €. Ja minusta häät ovat, etenkin morsiammelle, juhlava juhla, joten asusteiden pitää näyttää juhlavilta ja laadukkailta. Ainut asia, mikä kengissä vähän mietityttää, on niiden simppeli ulkonäkö. Ostin varmuuden vuoksi liimattavia helmiä ja timantteja, joilla voisin tuunata vaikkapa kengistä korot, mutta toisaalta hirvittää, että itse askartelemalla vain pilaan kalliit, tyylikkäät kengät... Saapa nähdä, että mitä teen vai teenkö mitään.

Sama juttu tapahtui alusvaatteiden kanssa. Joka helkatin kaupan kolkka oli pyöräytetty ympäri ja tyhjällä tuloksella. Lopulta oli mentävä sinne Changeen. Kalliiseen alusvaateliikkeeseen. En ole siis koskaan maksanut rintaliiveistä 30 euroa enempää. Miksi tarvitsisi - kokoni kun on se perinteinen B, niin ne perus Lindex-liivit tukevat juuri sopivasti. Nyt sitten pulitin ihan ok rintaliiveistä ja ihan ok kalsareista miltei 80 euroa. Huoh! Mutta minkäs teet - muualta ei oikean mallisia liivejä löytynyt ja ne oli pakko ostaa. Tililtä kadonneita euroja on turha siis enää surra...

Sokoksella pyöriessäni ajattelin ostaa sukkiksetkin jo valmiiksi. Onpa sitten nekin kaapissa odottamassa eikä niitäkään tarvitse enää etsiä. En osannut päättää, että otanko tavalliset sukkikset vai stay upit, joten otin molemmat. Mukaan tarttui myös ns. häätuoksu. Kyllä, mikä turhakkeiden turhake sekin, mutta minun vanha tuoksuni on juuri sopivasti loppumassa, joten häitä varten ostin uutta hajuvettä. Ihastuin suunnattomasti Burberryn Body Tender -tuoksuun - se oli yhtä aikaa raikas sekä houkuttelevan makea. Juuri täydellinen. Tekisi mieli ottaa se jo heti käyttöön, mutta jätetään se(kin) ekstra sinne hääpäivään odottamaan. ;)

Morsian alkaisi siis olla aika valmis. Enää pitää vain vaihdattaa korkokenkiin korkolaput ja ostaa kantapäihin sellaiset kumit, etteivät kengät alussa lonksu jaloissa. Kosmetiikkaosastolla pitää sen verran pyörähtää, että ostan huulikiiltoa ja puuteria. Se on sitten siinä. Morsiammen asusteiden ostelu. En ainakaan äkkiseltään keksi, että mitä muuta sitä saattaisi tarvita... 

Keksittekö te? :D

Nina

Ps. Tänään me mennään noutamaan sormukset! <3 Olen niin innoissani, että miten kaiverrukset on tehty ja miltä kihlamme näyttävät, kun ne on nyt pienennetty ja fiksattu kiiltäviksi. 

Kukista ja mehiläisistä.

Hääkukat tilattu! Floristin kanssa tuntui synkkaavan mukavasti ja hän ymmärsi miltei heti välittömästi mitä tahdon. Toki minulla oli näyttää kuvia ja kerroin aika selkeästi väritoiveenikin. Ehkäpä olin siis helppo ja yksinkertainen asiakas? ;)

Tämä postaus on toistoa viimeiseen, mutta koska kertaus on opin äiti, niin menkööt. Kukkakuvia (ja vielä ihan samoja, uuuups!) oli viime postauksessani, mutta vähänkö typerältä tuntuisi kirjoittaa kukkapostaus ilman kuvia?

Hääkimpuksi minulle tulee siis hempeän sävyinen pyöreä kimppu, jossa on pioneja. Värimaailmana on siis meidän "häiden värit": valkoinen ja vaaleanpunainen. Lisäksi floristi teki tästä harakasta ehkä maailman onnellisimman harakan: pioneihini liimataan timantteja! Olin niin fiiliksissä kimpustani, että olisin voinut hyppiä tasajalkaa heidän tiskillään! :D Eli jälleen kerran yhdistyy herkkä romantiikka ja bling - toivottavasti onnistuneesti.

Lisäksi tilasin heittokimpun - minä kun haluan sen morsiuskimppuni kuivattaa ja pitää muistona itselläni. Etenkin nyt, kun siinä on ne timangit. ;) Heittokimppu tulee olemaan sellainen miniversio minun kimpustani. Kahdelle kaasolleni tulee vaaleanpunaisia neilikoita rannekukiksi (kuulemma kolhuja kestävä kukka, joten erittäin hyvä!) ja isäni vieheeseen tulee valkoisia neilikoita.

Pöytiin tilasimme kimppuja yhteensä 17 kappaletta. Yksi näistä kimpuista tulee koristamaan karkkibuffet-pöytää. Kimpuissa jatkuu sama linja ja tyyli kuin minun kimpussani: hempeitä sävyjä ja niitä rakastamiani pioneja. Inspiskuvina floristille näytin nämä:

Samaisella reissulla kävin Stokkalla etsimässä hääkenkiä ja -alusvaatteita, mutta turhaan. MITÄÄN varteenotettavaa ei löytynyt. Erityisen pettynyt olin alusvaateosastoon. No, jotain sieltä sentään tarttui mukaan - nyt minulla on ainakin häälaukku vaikkei kalsareita ja kenkiä olisikaan: ;)

Rakastuin tähän heti ensi silmäyksellä! <3

Alussa olin kyllä sitä mieltä, että häälaukku on yksi turhimpia ostoksia ja myöskin kaasoni ovat painottaneet, että he ottavat kaiken tarpeellisen mukaan heidän veskoihinsa. No, mieleni kuitenkin muuttui, kun aloin miettiä tulevaa hääpäivää ihan käytännössä: on mukavampaa, että minulla on omat pienet juttuni ihan omien käsieni ulottuvilla, eikä minun tarvitse jatkuvasti pyytää kaasoilta sitä ja tota.

Niin ja sopiihan tuo veska aivan julmetun hyvin häämekkoni kanssa...

Olen ollut muuten noin viikon verran ilman mitään ehkäisyä. Ennen kuin alatte hihkua, että jee, ne lisääntyy taas, joudun toppuuttelemaan, että syynä ehkäisyn lopettamiseen oli pillerieni merkki: Yaz. Kyllä, kyseessä ovat ne median lietsomat killeripillerit. En kuulu varsinaisesti mihinkään riskiryhmään (en tupakoi, en ole ylipainoinen jne), mutta olen vain sen verran riskitön ja turhan turvallisuushakuinen, etten halua syödä e-pillereitä, joissa riski on korostunut muihin ehkäisymenetelmiin verrattuna.

Kaiken lisäksi kuukautiskiertoni on ollut alusta alkaen ihan totaalisen sekaisin näiden pillerien kanssa (kahdet menkat per kierto), mutta jotenkin päässä on pyörinyt niin monta muuta asiaa, etten ole saanut aikaiseksi soittaa lääkärilleni ja kysyä, että mikä hitto tässä nyt mättää. Tarvittiin siis kunnon maailmanlaajuinen kohu ja skandaali, että minä saan pehvaani vauhtia...

Jännittää vaan paljon, että jos nyt aloitan syömäänkin vaikkapa jotain minipilleriä, niin koko kehoni menee sopivasti juuri ennen häitä ihan totaalisen sekaisin ja minulle kehittyy vaikkapa kunnon ehta akne. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta. Nuorempana päätin vaihtaa e-pillerit ehkäisyrenkaaseen ja siitä takaisin pillereihin (eri merkkiin kuin mitä ennen rengasta) ja lopputuloksena oli pysyvät kraaterit poskissa sekä aknen hoitoon tarkoitettu myrkkykuuri. Se oli oikeasti melko jäätävää aikaa ja kärsin ihoni vuoksi paljon. Joten huvittaako edes ottaa riskiä, että hääpäivänä olen kuvissa oikea pitsanaama...

Huoh.


Nina

Häät - missä mennään?

Kirjoitin viime vuoden elokuussa postauksen alustavista hääsuunnitelmistamme ja pakko myöntää, että minä - tuuliviirien tuuliviiri - olen yllättävän vähän muuttanut mieltään, kun aikaa on kuitenkin kulunut melkein vuosi. Aika käsittämätön juttu, pakko myöntää. Mutta kun häihin on enää noin kuukausi ja viikko, niin päivitelläänpä, että missä mennään:

Yleistä:

Tahdomme: Heinäkuun lopussa. <3
Vieraita: 90
Budjetti: Venyy ja paukkuu, tulee lopulta olemaan lähempänä 15 000 kuin 10 000 €. Mutta kerrankos sitä...
Maksajat: Me itse sekä vanhempamme.
Teemaväri: Valkoinen, haalea roosa. Teemamme on maalaisromantiikka: pitsiä, hempeää, romanttista, juuttinarua, vintagea ja hitunen glamouria. :)
Kutsut: Tehty itse rakkaudella. Ihanat tuli. <3

Morsian:

Kaasot: Edelleen samat: N & N.

Hääpuku: Iiiiihana Ellisin puku pitkällä laahuksella. <3

Alusvaatteet: Ostamatta. Fak, fak, fak. Haluan mukavat pikkarit (en mitään nirunaruja - ne olen ostanut jo erikseen hääyötä varten ja ne vaihdan päälle vasta hääyöpaikassamme... ;)) ja kauniit balconette-malliset liivit. 

Huntu: Ei tule. Mekkoni on kaikessa massiivisuudessaan niin loistokas, ettei se mielestäni kaipaa huntua ollenkaan. Tässä mieleni siis ON muuttunut! Mutta Ninkalta tilattu tiarapanta minulle tulee. <3

Hääkengät: Ostamatta nekin. Fak, fak, fak, fak! Tilasin tosiaan Brandokselta kolmet kengät, mutta kaikki tuntuivat aivan surkeilta jalassa. Etenkin Menburit. Joten näitä lähden metsästämään ensi viikolla oikein morsiuspukuliikkeistä.

Sukkanauha: Tulee, ostettu. :)

Sormus: Ah, ihanaiseni onkin jo valmis! <3 Olin tällä viikolla sovittamassa sitä ja samalla käynnillä jätimme kihlamme fiksaukseen sekä pienennykseen. Kaikki kolme sormusta haetaan kotiin ennen juhannusta. Eli olen samassa rakennuksessa tulevan vihkarini kanssa KUUKAUDEN päivät ennen kuin saan alkaa käyttää sitä - mikä KIUSAUS! Ehkä sen verran kuitenkin nopeasti sovitan, että saan teille kuvaa... :D 
Jaa juu, sormukseni on valmistanut siis Morris Lindblom & Co. Suosittelen heitä lämpimästi kaikille, palvelu oli todella miellyttävää ja sormus upea, eikä mitään Kiinan massatuotantoa... ;) 

Muut korut: Kaulakorusta en ole edelleenkään innostunut, vaan paljas dekoltee iskee edelleen. Rannekorua siis etsiskelin ja sen halusin olevan todella bling! Sellainen ihanuus löytyi lopulta Ninkasta sekin. <3

Kampaaja: 11. Hetki Turussa.

Kampaus: Hiukset ovat pääaosin auki, rennosti kiharoilla ja sivuista hiukset ovat letitetty taakse kiinni.

Hiuskoristeet: Se tiara edelleen. 

Meikki: Tehdään myös 11. Hetkessä. Silmämeikki on näyttävä, muttei liian tukkoinen tummuuden puolesta. Huulet ovat nudet ja pohjameikistä on tarkoitus saada ihanan heleä ja läpikuultava.

Huomenlahja sulhaselle: Voi vaikeaa, vaikeaa! Enkä uskalla sitä ainutta ideaa tässä paljastaa, sillä tiedän Ukkokullan toisinaan lukevan tätä blogia.

Sulhanen:

Bestmanit: Edelleen J & K.

Puku: Pohjanmaan kansallispuku helavyötä myöten. <3

Kengät: On.

Sormus: Kihlaan tulee uusi kaiverrus. Lisäksi sormusta fiksataan ja pienennetään.

Parturi: Minun vakkarini leikkaa hiukset noin paria viikkoa ennen ja sulho himself laittaa tukkansa hääpäivänä.

Huomenlahja morsiammelle: Unelmoin aikanaan Michael Korsin rannekellosta ja sen voisin edelleen ottaa... ;) Tai sitten voisin haluta vaikka sykemittarin. Se ei tosin ole kovin romanttinen lahja? :D

Kukat:

Hääkimppu: Romanttinen pyöreä kimppu, pioneja ja ruusuja.

 

Heittokimppu: Miniversio hääkimpusta.

Sulhasen viehe: Ei tule, sillä ei kuulemma sovi pukuun.

Muut vieheet: Koska BM:t pukeutuvat samoin kuin sulho, ei heillekään tule vieheitä. Morsiammen isälle viehe kuitenkin tulee.

Hääpaikan kukat: Pöytiin tulee kimppuja 1-2  ja myös karkkibuffettiin harkitsen kimppua. Nämä kukat itseasiassa tilaamme huomenna. :) Ulos laitan varmaan edelleen itse jotain kukkia isoihin lasimaljakoihin.

 ...ja ihan täydelliset maljakot löysin muuten Ikeasta. Hinta huikeat 3 € kappaleelta. Felixin kurkkupurkit olisivat myös ajaneet asiansa, mutta olisi tainnut tulla yhtä kalliiksi ostaa niin paljon suolakurkkuja? :D

Kuljetus: 

Hääauto: Sininen Buick vuosimallia 1953.

Kuljettaja: Auton omistaja.

Koristelu: Taakse tulee pahvisydän, jossa tulee lukemaan joko "Happily Ever After" tai sitten "Tänä iltana ei tuu pakkeja!". Ei olla vielä päätetty, että halutaanko olla hahhah-hauskoja vai siirappisen ällöromanttisia.

Vihkiminen:

Esteiden tutkinta & kuulutukset: Check.

Kirkko: Turun tuomiokirkko.

Pappi: selviää vasta tasan kuukautta ennen hääpäivää, joten vielä epäselvä hahmo.

Häämarssit: Sisääntulo: Juhlamarssi satunäytelmästä "Prinsessa Ruusunen", ulos: Mendelssohn: häämarssi näytelmästä "Kesäyön unelma".

Muu musiikki kirkossa: Mikäli kanttorille ja papille ok, niin läheinen ihminen laulaa Johanna Kurkelan Rakkauslaulun.

Heitettäväksi: Pallottelemme kahta ideaa - vaaleita ruusunterälehtiä tai sitten vaaleita ilmapalloja... Päätös on aina vaan tekemättä.

Hääjuhla:

Juhlapaikka: Wanha Talli. Alla kuva oleellisesta sijainnista juhlapaikallamme, eli baaritiskistä.

Koristelu: Valkoista tai juuttista kaitaliinaa, pyöreät pitsiliinat, maljakot kimpun kera, tuikkuja, pöytänumero kehyksessä. Lisäksi käytössä valkoisia kehyksiä, valkoisia lyhtyjä, lasipurkkeja ja -maljakoita, kirjaimia ja kylttejä. Onpa typerää luetella näitä, kuvat kertokoon meidän ideoista siis jotakin.

 

Jatkopaikka: Wanha talli.

Seremoniamestari: M.

Puheet: Tulossa ainakin morsiammen isältä, sulhon äidiltä, seremoniamestarilta sekä ilmeisesti myös toiselta kaasolta.

Istumajärjestys: Tulee olemaan ehdottomasti.

Häävalssi: Ei valssi, vaan tanssi. En taida paljastaa tätä vielä, jos kuitenkin joku häävieraamme tänne blogiin eksyy ja meidät tunnistaa...

Musiikki: Taustamusiikkia ruokailun ja kahvin ajaksi sekä loppuyöksi. Välissä veivaa bändi.

Ohjelma: Tästä vastaavat kaasot ja bestmanit, joten emme tiedä. Perushuttua on luvassa, kuten kimpun ja sukkanauhan heitot sekä vissiin kai myös morsmaikun ryöstö. Jaiks!

Lahjalista: Harkittiin, mutta ei koskaan tehty.

Lahjatoiveet: Kuivaa kahisevaa, kiitos. :)

Hääkarkit: Karkkibuffet.

Vieraskirja: Aion askarrella meistä kahdesta albumin, johon myös häävieraat saavat rustia. Lopulta tähän albumiin aion liimata myös hääkuvia.

Valokuvaus:

Valokuvaaja: Studio Huone/Mikko

Videokuvaaja: Hyi, ei tule.

Viralliset kuvat: Studio Huone/Mikko.

Sulhosta ja bestmaneista on PAKKO saada tämänkaltainen kuva! 

Ruoka ja juoma:

Pitopalvelu: tulee Wanhasta Tallista.

Tervetuliaismaljat: Freixenet Carta Nevada Semi Seco & Pommacia.

Menu: alustavia ajatuksia ja ideoita on, mutta menupalaveri on vasta heinäkuun puolessa välissä.

Ihan yhtä iso kysymysmerkki on myös se, millaisen menu-tiedotteen askartelemme pöytiin... Mutta tässä muutama herkullinen ja varteenotettava idea:

 

Ruokajuomat: J.P. Chenetiltä valko- ja punaviiniä sekä tietysti ihan maitoa ja vettä.

Booli: Tulee, mutta tarkka resepti vielä vähän hakusessa...

Hääkakku: Vaalea/valkoinen ihanuus, mutta lopullinen ulkoasu vielä päättämättä. Jotain allaolevien tyylistä:

 

Kakunkoriste: On! Ihana! <3 <3 Tilattu nettikaupasta nimeltänsä LightInTheBox.

Iltapala: Tarjoillaan, mutta tämäkin selviää vasta menupalaverissa.

Muuta:

Hääyö: Vietetään Ukkokullan varaamassa paikassa, on minulle yllätys. <3

Kuljetus hääyön viettopaikkaan: Luultavasti taksi?

Häitä edeltävä yö: Minä olen kaasojen kanssa hotellissa Turun keskustassa ja pojat ovat meillä kotona.

Häämatka: Ollaan mietitty josko tehtäis joku pidennetty viikonloppureissu jonnekin, kun ei vaan voida jättää näin pieniä lapsia kahdeksi viikoksi mummolaan. Eli se Bora Bora odottaa meitä viiden vuoden päästä... :)

Kyltit tielle: tehdään ja visiokin on. Inspiraatiota ammennamme allaolevasta kuvasta.

Jaksoiko joku lukea loppuun - huutakaa hip? :D

Häiden lähestyminen on ihanaa ja kamalaa. Ihanaa tietysti siksi, että se on meidän suuri päivämme ja aion nauttia kaikesta siirapista ihan antaumuksella. Kamalaa taas siksi, että tämä hömpötys ja suunnittelu loppuu (toisaalta sekin on myös ihanaa!) ja sitten ihan oikeasti pitää kestää se jumalaton jännitys sekä perhosvilinä vatsan uumenissa. Hui-jui! 

Tekemistä ja hankittavaa vielä riittää, joten onneksi se sekopäinen jännitys ei vielä ehdi täysillä iskeä. ;)

*Edit: en todellakaan taas käsitä, että miksi tässä julkaistussa postauksessa fonttikoot hyppelevät miten sattuu ja välilyöntejäkin on miten sattuu. Äh-ihan-sama-sit.*

**Edit vol. 2: Niin ne kuvien lähteet ovat taas epäselvät - kuvat ovat taas hääalbumistani, johon olen keräillyt pitkän tovin inspiskuvia. Tsorppa!**


Nina

Terkkuja Tallinnasta!

Sehän nyt on selvää, että mitä sieltä lähdettiin ostamaan...

Meille on tulossa noin 90 vierasta (joista 80 juo "varmasti") ja juomaa ostettiin seuraavanlaisesti:

Mietoja alkoholijuomia:

Heineken: 10 laatikkoa (240 tölkkiä)

Original Gin Long Drink (perus & karpalo): 10 laatikkoa (240 tölkkiä)

Crowmoor Dry Apple: 5 laatikkoa (120 tölkkiä)

Rekorderlig mansikka-lime: 5 laatikkoa (120 tölkkiä)

Alkumaljaksi:

Freixenet Carta Nevada Semi Seco: 3 laatikkoa (18 pulloa)

Ruoka- ja tissutteluviineiksi:

J.P. Chenet Cabernet Syrah: 9 laatikkoa (18 litraa)

J.P. Chenet Colombard Chardonnay: 9 laatikkoa (18 litraa)

Booliin:

Vergi Vodkaa 1 laatikko (5 litraa)

Kahvin kanssa aveciksi:

Baileysiä 1 pullo

Konjakkia 1 pullo.

Alkoholittomia juomia on varattuna:

Jaffaa 24 tölkkiä

Pepsiä 24 tölkkiä

Pepsi Maxia 24 tölkkiä

Pommacia 12 1,5 litran pulloa

Seven Upia 24 1,5 litran pulloa.

Me ostimme kaikki muut alkoholit Viking Linen ennakkotilauksen kautta, paitsi Rekorderlig-sidut, vodkat, Baileysin ja Konjakin. Nämä ostettiin siis Superalkosta, sillä siellä näiden edellämainittujen hinnat olivat huomattavasti edullisempia. Muuten tuo ennakkotilaus oli kyllä kätevä ja helppo systeemi. Rahaakin paloi: Viikkarille 679,10 € ja Superalkoon noin 205 €. Hääjuomiin olin budjetoinut menemään noin 1000 €, joten eipä tuo ennustus totuudesta kauas jäänyt. 

Booliakin olisi tarkoitus valmistaa, vaikka se taitaakin nykypäivänä olla se vähemmän mieluinen vaihtoehto juomingiksi, ja ymmärtääkseni oluet ja siiderit tekevät kauppansa paremmin. Vodkaa ja Seven Up -limua olisi siis tarkoitus käyttää booliin. Ja koska boolista emme halua mitään yltiöäiläkkää (sanahirrrrrviö!), niin seokseen ajattelimme lurauttaa vodkan ja limun lisäksi ainakin karpalomehua. Ehkä myös jotain halpiskuoharia. Ehkä ja ehkä. Pitää nähtävästi tutustua Googlen tarjontaan booliresepti-asiassa vaikkapa juhannuksen kunniaksi. ;)

Häiden jälkeen voinkin sitten postailla, että mikä juomien todellinen menekki oli. Toivottavasti en ainakaan joudu kirjoittamaan kuinka juomat loppui kesken. Se olisi todella noloa, ja meidän häävieraiden joukossa on muutama kunnon ehta sieni. Minusta alkoholin kuuluu virrata hääjuhlassa. Kohtuudella, tietenkin. 

Mielenkiinnolla ja innolla kuulisin mielipiteitä alkoholimääristämme ja -suunnitelmistamme. Etenkin kokemuksen kovia rintaääniä kuuntelen enemmän kuin onnessani. Ostimmeko jotain liikaa, liian vähän? Kommenttibox is all yours. ;)

Ai niin, Tallinnasta löytyi ihan törkeän ihana kenkäpari, joka oli pakko saada. Bling-bling. <3

Viikonloppuja!


Nina

Sata asiaa.

Huppitii, olen ollut lievästi sanottuna hieman kateissa... Asiaa olisi ollut milloin mitäkin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Yritän kyllä nyt skarpata, sillä asiavuoreni on niin korkea, että kaikkea mielessä pyörivää en edes yritä sulloa tähän samaan postaukseen. Vaikka sekalainen sepustus tästäkin varmasti tulee...

Aloitetaan parhaasta jutusta:

Polttarit.

Aa-jee, mulla oli muutama viikko sitten lauantaina polttarit! Ja tiedättekö kuinka äimänkekänä meikäläinen seisoo ovella, kun pitkähiuksinen, nahkaliivinen harrikkamies totes, että morsmaikku lähtee hänen matkaansa... Kyllä. Ajeltiin tukat hulmuten sieltä ja täältä koukaten ystäväni luo, jossa minua odotti kaikki parhaat tyypit: seitsemän loistomimmiä sekä yks loistomies. Miestyttökaveri, yks tytöistä, tsih. Pääni menoksi oli vaikka mitä: piti pomppia trampoliinilla ja huikkia eksien nimet ilmoille, sain jalkahoidon ja meikin ammattilaiselta, ystäväni lattoi hiukseni, pääsin miesstripparin käsittelyyn ja itsekin näyttämään taitoni tangolla, syömään pippelijätskiannosta Amarillossa ja revittämään leviksiä ihan täysillä tanssilattialla.

Siis päivä oli mieletön. MIE-LE-TÖN. Ei riitä tätä ihastusta sanat kuvaamaan, ne rakkaat olivat keksineet vaikka mitä ja nähneet hirveästi vaivaa! No, epäilemättä onnen kyyneliäkin vieritettiin ja ihan urakalla. Viimeistenkin hanat aukesivat, kun minun piti lähettää Ukkokullalle videotervehdys kera muchos rakkaudenosoitukset. Vetiseksihän se sitten meni. Vetisyyttä tietenkin edesauttoi ihan huikia humala, sillä heti aamusta alkaen eteeni kannettiin litratolkulla kaiken maailman alkojuomia. Aamulla oli pakko hölläilläkin, jotta näkisin polttaripäivästäni edes iltapäivän... ;) Aamukahteen me jaksettiin ja sitten olivat tytöt jo niin pelti kiinni, että game over vaan. <3

Muita kuulumisia:

Häät.

Kiirusta on ja kaikenlaista pientä touhua on ohjelmassa jatkuvasti. Nyt se kunnon häähössötys vasta alkaa! Tästä voisin kirjoittaa pitkät pätkät, joten kirjoittelenpa hääjutuista oman postauksensa.

Kloppinen.

Kiukkuaa. Uhma. Say no more. Toisinaan pinna on niiiiiiiiiin kireällä, että naps vaan. Mutta siinä samaisessa hetkessä kun olen täynnä kiukkua ja raivoa, niin sulankin sekunnissa ihan veteläksi, kun Kloppinen tulee ja antaa halin sekä pussaa käsivartta. Kloppinen puhua palpattaa aamusta iltaan ja sanamääristä hän saakin kehuja. Onhan se sujuvaa ja toisinaan voimme oikein keskustellakin jostakin. Joitakin lauseitakin jo tulee, kuten "missä on..." jne. Kloppinen harjoittelee syömään itse lusikalla, ja siinä onkin harjoittelemista. Lusikka nimittäin kääntyy miltei aina väärinpäin ja lusikan sisältö on sylissä. Siivo on siis järkyttävää ja pinnaa kiristävää sekin.

Pottahommista sen verran, että meillä ei edes ole pottaa koko huushollissa. Joka tuutista sitä pottailu-painetta kyllä saa, jos haluaa, mutta minäpä päätin, etten halua. Olen aina suhtautunut näihin "meidänpä Pertti-Johanna osasi mennä potalle jo puolivuotiaana" -äiteihin vähän skeptisesti. Minä kun en vain usko, että Pertti-Johanna ymmärtää pottailusta tuon taivaallista enkä siksi usko siinä olevan mitään järkeä. Tämä minun mielipiteeni sai neuvolakäynnillämme vahvistusta, kun pohdin pottajuttuja terkalle ääneen. Mietin muun muassa sitä, miksi siitä aletaan ottaa tajutonta ressiä jo yhden vuoden iässä. Tajuaako se mukula muka kakkahädän ja potan yhteyden niin pienenä. No, neuvolanterkan mukaan ei tajua. Kuulemma se kypsä ikä tuohon "sisäsiisteyteen" on noin 2-4 -vuotiaana. Hyvä homma, ostan sen potan siis vasta ens kauppareissulla. Jos muistan.

Jäpikkä.

Hampaita neljä. Vähän ärtsy lapsukainen. Johtunee hampaista. Plus siitä, että mieli tekis liikkua, mutta raajat ei ymmärrä liikkua. Pari kertaa olen nähnyt Jäpikän hieman ryömineen eteenpäin. Eli kohta voi sanoa heipat helpolle elämälle. Ne liikkuvat molemmat. Pojilla oli muuten myös eka "riita". Kloppinen rehasi paloautonsa Jäpikän käsien ulottuville, joten tottakai Jäpikkä nappasi siitä kaksin käsin kiinni ja alkoi imeä rengasta. No, siitäkös suuttui Kloppinen ja huutoitkun kera repi autonsa pikkuveljeltä pois. Ja SIITÄKÖS Jäpikkä vasta sitten suuttuikin ja huutoitkua kajahti ilmoille myös pienemmästä suusta. Ja minä, poikien äiti, seurasin tilannetta huvittuneena vierestä. Eka riita, sööttiä! <3

Pläskinpoltto.

No, vähän retuperällä niiden polttarien jälkeen... Mutta paino kyllä roikkui koko viime viikon 58-alkavalla numerolla, josta olin äärimmäisen iloinen. Viime viikonloppuna käväisimme pikkulomalla Tallinnassa hakemassa juominkeja (oma postauksensa coming up!) ja kuten arvata saatatte, laivalta ostettiin paaaaaaljon karkkia ja niitähän on tottakai pakko syödä kuin viimeistä päivää. Paino näytti tänään aamulla 59,1 kg. Buu. Jumpatkin ovat jääneet vähemmälle (yksi Combat per viikko), aika ei vain ole riittänyt siihenkään hupiin...

Suku on pahin.

Häidemme ilmoittautuminen on päättynyt jo pari viikkoa sitten ja minun puolen sukuni aiheutti vain suuren pettymyksen. Siinä missä Ukkokullan suku on ilmoittanut tulevansa ilomielin Pohjanmaalta tänne Turkuun juhlimaan, niin minun sukuni on ilmoittanut milloin milläkin verukkeella jättävänsä bileet väliin. "On niin pitkä matka, on niin vähän rahaa, sattuu niin paljon selkä, junassa on niin kylmä...". Nuo selitykset maistuvat todella paskalta sen jälkeen, kun Ukkokullan miltei kasikymppinen mummo Pohjanmaalta ilmoitti osallistuvansa häihin. Eipä siis minun suuri päiväni, meidän suuri hetkemme, sukuani paljoa kiinnosta. Vituttaa.

Bikinit.

Tilasin Nellystä iiiiiiiiihanat River Islandin bikinit ja rrrrrrrrrakastuin niihin tulisesti! <3

Oliko ikävä? Mulla oli, joten kuullaan taas pian!


Nina