Terkkuja Tallinnasta!

Sehän nyt on selvää, että mitä sieltä lähdettiin ostamaan...

Meille on tulossa noin 90 vierasta (joista 80 juo "varmasti") ja juomaa ostettiin seuraavanlaisesti:

Mietoja alkoholijuomia:

Heineken: 10 laatikkoa (240 tölkkiä)

Original Gin Long Drink (perus & karpalo): 10 laatikkoa (240 tölkkiä)

Crowmoor Dry Apple: 5 laatikkoa (120 tölkkiä)

Rekorderlig mansikka-lime: 5 laatikkoa (120 tölkkiä)

Alkumaljaksi:

Freixenet Carta Nevada Semi Seco: 3 laatikkoa (18 pulloa)

Ruoka- ja tissutteluviineiksi:

J.P. Chenet Cabernet Syrah: 9 laatikkoa (18 litraa)

J.P. Chenet Colombard Chardonnay: 9 laatikkoa (18 litraa)

Booliin:

Vergi Vodkaa 1 laatikko (5 litraa)

Kahvin kanssa aveciksi:

Baileysiä 1 pullo

Konjakkia 1 pullo.

Alkoholittomia juomia on varattuna:

Jaffaa 24 tölkkiä

Pepsiä 24 tölkkiä

Pepsi Maxia 24 tölkkiä

Pommacia 12 1,5 litran pulloa

Seven Upia 24 1,5 litran pulloa.

Me ostimme kaikki muut alkoholit Viking Linen ennakkotilauksen kautta, paitsi Rekorderlig-sidut, vodkat, Baileysin ja Konjakin. Nämä ostettiin siis Superalkosta, sillä siellä näiden edellämainittujen hinnat olivat huomattavasti edullisempia. Muuten tuo ennakkotilaus oli kyllä kätevä ja helppo systeemi. Rahaakin paloi: Viikkarille 679,10 € ja Superalkoon noin 205 €. Hääjuomiin olin budjetoinut menemään noin 1000 €, joten eipä tuo ennustus totuudesta kauas jäänyt. 

Booliakin olisi tarkoitus valmistaa, vaikka se taitaakin nykypäivänä olla se vähemmän mieluinen vaihtoehto juomingiksi, ja ymmärtääkseni oluet ja siiderit tekevät kauppansa paremmin. Vodkaa ja Seven Up -limua olisi siis tarkoitus käyttää booliin. Ja koska boolista emme halua mitään yltiöäiläkkää (sanahirrrrrviö!), niin seokseen ajattelimme lurauttaa vodkan ja limun lisäksi ainakin karpalomehua. Ehkä myös jotain halpiskuoharia. Ehkä ja ehkä. Pitää nähtävästi tutustua Googlen tarjontaan booliresepti-asiassa vaikkapa juhannuksen kunniaksi. ;)

Häiden jälkeen voinkin sitten postailla, että mikä juomien todellinen menekki oli. Toivottavasti en ainakaan joudu kirjoittamaan kuinka juomat loppui kesken. Se olisi todella noloa, ja meidän häävieraiden joukossa on muutama kunnon ehta sieni. Minusta alkoholin kuuluu virrata hääjuhlassa. Kohtuudella, tietenkin. 

Mielenkiinnolla ja innolla kuulisin mielipiteitä alkoholimääristämme ja -suunnitelmistamme. Etenkin kokemuksen kovia rintaääniä kuuntelen enemmän kuin onnessani. Ostimmeko jotain liikaa, liian vähän? Kommenttibox is all yours. ;)

Ai niin, Tallinnasta löytyi ihan törkeän ihana kenkäpari, joka oli pakko saada. Bling-bling. <3

Viikonloppuja!


Nina

Sata asiaa.

Huppitii, olen ollut lievästi sanottuna hieman kateissa... Asiaa olisi ollut milloin mitäkin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Yritän kyllä nyt skarpata, sillä asiavuoreni on niin korkea, että kaikkea mielessä pyörivää en edes yritä sulloa tähän samaan postaukseen. Vaikka sekalainen sepustus tästäkin varmasti tulee...

Aloitetaan parhaasta jutusta:

Polttarit.

Aa-jee, mulla oli muutama viikko sitten lauantaina polttarit! Ja tiedättekö kuinka äimänkekänä meikäläinen seisoo ovella, kun pitkähiuksinen, nahkaliivinen harrikkamies totes, että morsmaikku lähtee hänen matkaansa... Kyllä. Ajeltiin tukat hulmuten sieltä ja täältä koukaten ystäväni luo, jossa minua odotti kaikki parhaat tyypit: seitsemän loistomimmiä sekä yks loistomies. Miestyttökaveri, yks tytöistä, tsih. Pääni menoksi oli vaikka mitä: piti pomppia trampoliinilla ja huikkia eksien nimet ilmoille, sain jalkahoidon ja meikin ammattilaiselta, ystäväni lattoi hiukseni, pääsin miesstripparin käsittelyyn ja itsekin näyttämään taitoni tangolla, syömään pippelijätskiannosta Amarillossa ja revittämään leviksiä ihan täysillä tanssilattialla.

Siis päivä oli mieletön. MIE-LE-TÖN. Ei riitä tätä ihastusta sanat kuvaamaan, ne rakkaat olivat keksineet vaikka mitä ja nähneet hirveästi vaivaa! No, epäilemättä onnen kyyneliäkin vieritettiin ja ihan urakalla. Viimeistenkin hanat aukesivat, kun minun piti lähettää Ukkokullalle videotervehdys kera muchos rakkaudenosoitukset. Vetiseksihän se sitten meni. Vetisyyttä tietenkin edesauttoi ihan huikia humala, sillä heti aamusta alkaen eteeni kannettiin litratolkulla kaiken maailman alkojuomia. Aamulla oli pakko hölläilläkin, jotta näkisin polttaripäivästäni edes iltapäivän... ;) Aamukahteen me jaksettiin ja sitten olivat tytöt jo niin pelti kiinni, että game over vaan. <3

Muita kuulumisia:

Häät.

Kiirusta on ja kaikenlaista pientä touhua on ohjelmassa jatkuvasti. Nyt se kunnon häähössötys vasta alkaa! Tästä voisin kirjoittaa pitkät pätkät, joten kirjoittelenpa hääjutuista oman postauksensa.

Kloppinen.

Kiukkuaa. Uhma. Say no more. Toisinaan pinna on niiiiiiiiiin kireällä, että naps vaan. Mutta siinä samaisessa hetkessä kun olen täynnä kiukkua ja raivoa, niin sulankin sekunnissa ihan veteläksi, kun Kloppinen tulee ja antaa halin sekä pussaa käsivartta. Kloppinen puhua palpattaa aamusta iltaan ja sanamääristä hän saakin kehuja. Onhan se sujuvaa ja toisinaan voimme oikein keskustellakin jostakin. Joitakin lauseitakin jo tulee, kuten "missä on..." jne. Kloppinen harjoittelee syömään itse lusikalla, ja siinä onkin harjoittelemista. Lusikka nimittäin kääntyy miltei aina väärinpäin ja lusikan sisältö on sylissä. Siivo on siis järkyttävää ja pinnaa kiristävää sekin.

Pottahommista sen verran, että meillä ei edes ole pottaa koko huushollissa. Joka tuutista sitä pottailu-painetta kyllä saa, jos haluaa, mutta minäpä päätin, etten halua. Olen aina suhtautunut näihin "meidänpä Pertti-Johanna osasi mennä potalle jo puolivuotiaana" -äiteihin vähän skeptisesti. Minä kun en vain usko, että Pertti-Johanna ymmärtää pottailusta tuon taivaallista enkä siksi usko siinä olevan mitään järkeä. Tämä minun mielipiteeni sai neuvolakäynnillämme vahvistusta, kun pohdin pottajuttuja terkalle ääneen. Mietin muun muassa sitä, miksi siitä aletaan ottaa tajutonta ressiä jo yhden vuoden iässä. Tajuaako se mukula muka kakkahädän ja potan yhteyden niin pienenä. No, neuvolanterkan mukaan ei tajua. Kuulemma se kypsä ikä tuohon "sisäsiisteyteen" on noin 2-4 -vuotiaana. Hyvä homma, ostan sen potan siis vasta ens kauppareissulla. Jos muistan.

Jäpikkä.

Hampaita neljä. Vähän ärtsy lapsukainen. Johtunee hampaista. Plus siitä, että mieli tekis liikkua, mutta raajat ei ymmärrä liikkua. Pari kertaa olen nähnyt Jäpikän hieman ryömineen eteenpäin. Eli kohta voi sanoa heipat helpolle elämälle. Ne liikkuvat molemmat. Pojilla oli muuten myös eka "riita". Kloppinen rehasi paloautonsa Jäpikän käsien ulottuville, joten tottakai Jäpikkä nappasi siitä kaksin käsin kiinni ja alkoi imeä rengasta. No, siitäkös suuttui Kloppinen ja huutoitkun kera repi autonsa pikkuveljeltä pois. Ja SIITÄKÖS Jäpikkä vasta sitten suuttuikin ja huutoitkua kajahti ilmoille myös pienemmästä suusta. Ja minä, poikien äiti, seurasin tilannetta huvittuneena vierestä. Eka riita, sööttiä! <3

Pläskinpoltto.

No, vähän retuperällä niiden polttarien jälkeen... Mutta paino kyllä roikkui koko viime viikon 58-alkavalla numerolla, josta olin äärimmäisen iloinen. Viime viikonloppuna käväisimme pikkulomalla Tallinnassa hakemassa juominkeja (oma postauksensa coming up!) ja kuten arvata saatatte, laivalta ostettiin paaaaaaljon karkkia ja niitähän on tottakai pakko syödä kuin viimeistä päivää. Paino näytti tänään aamulla 59,1 kg. Buu. Jumpatkin ovat jääneet vähemmälle (yksi Combat per viikko), aika ei vain ole riittänyt siihenkään hupiin...

Suku on pahin.

Häidemme ilmoittautuminen on päättynyt jo pari viikkoa sitten ja minun puolen sukuni aiheutti vain suuren pettymyksen. Siinä missä Ukkokullan suku on ilmoittanut tulevansa ilomielin Pohjanmaalta tänne Turkuun juhlimaan, niin minun sukuni on ilmoittanut milloin milläkin verukkeella jättävänsä bileet väliin. "On niin pitkä matka, on niin vähän rahaa, sattuu niin paljon selkä, junassa on niin kylmä...". Nuo selitykset maistuvat todella paskalta sen jälkeen, kun Ukkokullan miltei kasikymppinen mummo Pohjanmaalta ilmoitti osallistuvansa häihin. Eipä siis minun suuri päiväni, meidän suuri hetkemme, sukuani paljoa kiinnosta. Vituttaa.

Bikinit.

Tilasin Nellystä iiiiiiiiihanat River Islandin bikinit ja rrrrrrrrrakastuin niihin tulisesti! <3

Oliko ikävä? Mulla oli, joten kuullaan taas pian!


Nina

Karkkibuffetin rakentelua.

Kun aikanaan kuulin ensimmäisen kerran karkkibuffetista, ihastuin ideaan aivan samantien! Ajatus pelkästä hääkarkista alkoi tuntua niin laimealta, että tämä buffet-idea oli vain pakko toteuttaa. Kysehän ei ole pelkästään vain karkeista, vaan hyvällä maulla ja harkinnalla toteutettu buffa on jo koristus itsessään.

Vai mitä sanotte...? ;)     

Vau ja nam. <3

Kun olin saanut näitä kuvia vilauttalemalla Ukkokullankin innostumaan karkkibuffetista, oli aika alkaa etsiä lasisia kippoja ja purkkeja. Suurin osa on ostettu ihan uutena, mutta kolmisen purnukkaa löysin vanhempieni luota. Kaksi purkkia oikealta on ostettu Stockmannilta, edessä olevat Candy ja Candies -tekstipurkit Sinooperi Homesta ja vasemmalta takaa purkki Muuramesta.

Inspiraatiokuvissani buffetpöydässä on muutakin kuin vain karkit lasipurkeissaan, joten kaikenlaista koristusta minäkin olen suunnitellut ja ostanut. Esimerkiksi nuo puiset sytämmet ja Love-kyltin. Kumpiakin pitäisi hieman tuunata ainakin maalisutia näyttämällä. Nämä ostin siis Turun keskustassa sijaitsevasta askarteluliike Presentosta. Kauhat on tilattu Krumeluurista ja kirjateline karkkipusseille on ostettu Anttilasta.

 Lisäksi olen kaavaillut, että myös karkkibuffetpöytään tulisi hempeä pionikimppu, mutta saapa nähdä miltä lopullinen kukkatilauksen summa näyttää... 

Nyt sitten onkin työn alla karkkibuffan pussien askartelu. Ai että minä tykkään. Minusta on kehkeytynyt kyllä oikea näpräämisen kuningatar ja haikeuksissani mietin koko ajan, että mitä kaikkea muuta sitä voisikaan askarrella, kun kaikki "pakollinen paha" on tehty... 

Lopullinen ulkoasu on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta inspiraatiota haimme näistä:

 

Esittelen teille sitten meidän versiot pusseista, jahka valmistuvat.

Karkkia meillä on tällä hetkellä ostettuna noin kymmenisen kiloa ja jostain joskus olen lukenut, että sadalle häävieraalle sopiva määrä karkkia olisi noin 17 kiloa. Joten vielä olisi ostettava seitsemän kiloa nameja. Jos herkkuja jää yli, niin nou hätä, tuore aviopari varmasti kykenee hoitelemaan ne pois päiväjärjestyksestä...

Onko lukijoissa joku, joka olisi toteuttanut karkkibuffetin häissä? Tai nähnyt sellaista jonkun muun häissä? Vinkkejä toteutuksesta? Tai vaikkapa karkin määrästä?

Nina

Ps. Postauksen kuvat, omia lukuunottamatta, on pöllitty tasaisesti viime vuoden aikana koneelleni hää-kansioon, joten lähteet ovat epäselviä. Jälleen kerran. Häpeän.

Dieettailevan morsmaikun moikat.

Heippa taas heippa.

Pitkästä aikaa minulla on oma pieni hetki, jonka käytän ehdottomasti bloggaamiseen, enkä esimerkiksi syömiseen, vaikka vatsa kurnii niin, ettei ajatuksiaan kuule. En näe mitenkään tarkoituksella nälkää. Vaikka ehkä pitäisi. Superdieetin tulokset olivat nimittäin melko laihat. Kai kuvittelin saavuttavani enemmän. Toisaalta turha parkua, kun kuuteen viikkoon mahtui pari pakollista herkkupäivää (kuten Ukkokullan 30-vuotiskemut), treenejä jäi välistä ja ruokavaliotakaan en noudattanut aivan orjallisesti. Minä esimerkiksi join läpi dieetin rasvatonta maitoa ruuan kanssa ja söin ihan kaiken värisiä vihanneksia. Muuten kuitenkin söin ohjeiden mukaisia määriä ja "oikeita" ruokia.

Paino jojoili sinne, tänne ja vähän tonne. Korkeimmillaan se oli 62 kg, dieetin alussa, ja alimmillaan jossain kohtaa 59,1 kg. Viimeinen "virallinen" lukema puntarissa oli 59,6 kg. Viikon aikana paino saattoi huidella kilon verran suuntaan jos toiseen. Liekö ihan normaalia? Käväisin siis joka aamu aamupissan jälkeen tyhjällä vatsalla puntarilla toppi päällä. Eli väittäisin, että melko luotettavia olivat tulokset, mikäli mitään punnituksista tajuan.

No, kaiken kaikkiaan kuudessa viikossa karisi kiloja 2,4 kg ja senttejä lähti muutamia sieltä täältä, eniten vatsalta ja lantiolta. Huomaan, että muutamat farkut tuntuvat ehkä snadisti löysiltä ja vatsan/vyötärön seutu on selkeästi saanut lihasta sekä tiukkuutta, mutta muuten tulokset ovat kyllä toooodella vähäisiä. Kai minä kuvittelin, että edes ruokavaliota muuttamalla tapahtuisi jotakin radikaalimpaa. Että selkä olisi lihasta pullollaan eikä löysästä läskistä olisi tietoakaan. Hmmm.

Mutta näin kävi, näillä mennään ja ensi maanantaina alkaa superdieetti extra, joten homma jatkuu. Toki tuohon tulevaan kuuteen viikkoon mahtuu jälleen synttäreitä ja reissua Tallinnaan ja vaikka mitä, joten ihan joka päivä en mittaile raejuustoa gramman tarkkuudella... Mutta ai että vaan, jos pääsisin eroon tuosta riivatun läskilantiosta sekä jenkkakahvoista.

Katselin tuossa lohdutukseksi tammikuun puolivälin mittoja ja on niitä senttejä kadonnut, vaikkakin enemmänkin olisi voinut lähteä:
Reidestä - 4 cm
Pohkeesta - 2 cm
Lantiolta - 4 cm
Vatsalta - 3,5 cm
Vyötäröltä - 4 cm
Rinnasta - 2,5 cm (....ei tarttis kyllä tän osaston enää kiinteytyä....)
Käsivarresta - 1 cm.
Painoa on tippunut yhteensä 3,9 kg.

Olen ollut tässä toisinaan todella pahantuulinen. Moni asia vituttaa. Mainittakoon vaikkapa Kloppinen, häävieraiden innon puute ja kaiken kaikkiaan ajanpuute.

Kloppista riivaa mikälie demoni ja päivät tuntuvat toisinaan olevan pelkkää minun huutamista ja Kloppisen kirkumista. Rakkauspakkaus tekee just eikä melkein mitä tahtoo, viis siitä onko se sallittua. Päivät pursuavat draamaa. Viimeisimpänä esimerkkinä tänään päikkäreille meno. Vein pojan sänkyyn ja hetken kuluttua alkoi show - järkyttävä kiljuminen ja rääkyminen. Menin katsomaan, että mitä helvettiä Kloppinen touhuaa. No, jätkä oli nakannut unilelut ja peiton lattialle, ja sekös sitten vitutti. Nostin rojut lattialta sänkyyn ja lähdin pois. Huone hiljeni. Ah. <3

Häävieraat sen sijaan, tai osa heistä, eivät tunnu pitävän mitään kiirettä ilmoittautumisen kanssa. Jotenkin oletin, että sieltä tulisi innokkaita ilmoittautumisia (no on niitäkin toki tullut), mutta parhaimmat (pahimmat) ovat:
Minun tätini: "On niin vaivaalloista lähteä, pitäisi tulla junalla ja lähteä heti illalla takaisin yöjunalla ja ja ja..." (Niin, miksi ei voi yöpyä, en vaan tiedä...)
Vanha lapsuudenystäväni: "No silloin on kyllä meidän vaarin synttäritkin..." (Ainoa hyväksyttävä syy, jos se vaari täyttää ainakin 150 vuotta.)

Lisäksi minun sukuni puolelta on vedetty herneitä nenään siitä, että pyysimme hääinfossa, ettei lapsia otettaisi häihimme mukaan. Kyllä, olemme itsekkäitä - voitteko kuvitella, että haluaisimme ihmisten juhlivan kanssamme auringonnousuun emmekä heidän lähtevän iltakahdeksalta viemään pikku ErkkiJuuliaa iltapuurolle! Etenkin kun siihen mennessä emme ole vielä tanssineet häävalssia/tanssiakaan. Tuo äskeinen on siis edelleen päättämättä: minä tahtoisin tanssin ja Ukkokulta valssin. Laitoin lapsettomuus-toiveestaamme huolimatta kuitenkin yhdelle serkuistani kutsun ja kirjoitin kuoreensa hänen nimensä + perhe, sillä tiesin, että hän haluaa ottaa lapsensa mukaan. Mutta näemmä ei serkkuni tätä vihjettä ymmärtänyt, ja nyt on suvussa bolemiikki päällä. Voi yhren tähren...

Aikaa taas ei tunnu olevan oikein mihinkään. Tarkoitan siis järkevään. Ehdin kyllä funtsia hääjuttuja, lukea hääblogeja, lukea kaikenlaisia blogeja, suunnitella hääjuttuja ja treenata. Ja siinä se. Pihalla ei ole kesäkukkia, ei kivasti järjesteltyjä kesäkalusteita ja nyt on jo toukokuun puoliväli. Naapurin piha luonnollisesti näyttää paratiisilta, melko masentavaa. Eikä asiat sen paremmin ole täällä seinien sisäpuolellakaan. Siivousintoa ei ole hetkeen nähty. Lähinnä teen vain sen, mikä on aivan pakko. Eli sitä kotipostausta ei ihan lähivuosina ole tulossa, jos intoni nähdä kotimme eteen vaivaa on näin huima...

Mutta tiättekö, jotain positiivista ja sairaan ihanaakin sentään. Olin viime lauantaina koemeikissä ja -kampauksessa, ja lopputulos oli IHANA! Kemiat kohtasivat sekä kampaajan että meikkaajan kanssa. Voi kun voisinkin teille näyttää pärstäni kuvan - meikkini oli nimittäin upea ja tunsin itseni ihan superkauniiksi. Sehän on kai tarkoituskin omana hääpäivänä? ;) Tukkakin oli todella mieleinen. Sen verran fiksataan tätä kampausta hääpäivänä, että kiharaa tulee ehkä aavistuksen verran enemmän ja nuo hiusosiot kasvojen vieressä asetellaan eri lailla. Lisäksi tukkaa tupeerataan vieläkin lisää, jotta se on oikein ISO. <3 Hyvä tulee, uskon ja toivon niin.

Varasin noin viikkoa ennen häitämme itselleni jo puhdistavan ja kosteuttavan kasvohoidon sekä kulmien värjäyksen. Hemmottelua, ihanaa! Huomenna sen sijaan kutsuu ensimmäinen solkkukertani, joten eiköhän tästä tytönlylleröstä vielä kuoriudu ihanan hehkeä morsio. :)


Kivaa viikkoa lukijoille ja stalkkereille! <3


Nina

Lastenvaateshoppailuja.

Olen shoppaillut viime aikoina jonkin verran vaatetta pojille. Jäpikällä jotkut 68 senttiset alkavat jäädä pieniksi, joten ei auta kuin ostaa jo 74 senttisiä. Kloppiselta toki on jäänyt joitakin ihan hyväkuntoisiakin vaatteita, mutta silti tykkään ostaa Jäpikälle ihan uusia, "omia" vaatteitakin.

KappAhlista on tullut minulle viime aikoina ihan lempparikauppa, eniten on osteltu vaatteita sieltä. Jotenkin mallisto on nyt aivan mahtava! 

Kloppinen sai ehkä maailman mageimman t-paidan (kattokaa nyt tota selkäpuolta - mä en kestä!!!!!!!), pipon (joka tosin sopii paremmin Jäpikälle...) ja jarrusukkia:

Jäpikkä puolestaan sai nappibodyn ja laittoman söpikset nallepögät:

Lindexille laitoin tilauksen vetämään, kun siellä oli jokinen aika sitten sangen houkutteleva tarjous käynnissä: kaikki lasten vaatteet ota kolme, maksa kaksi.

Jäpikkä sai yöpuvun ja Kloppinen housut. Muumeja! <3

Jäpikkä sai pari bodyakin. Littlephant! <3

 Ja Kloppinen sai muutaman paidan. Bamse on vain ihan ok, joten se jäänee ilman sydäntä.

Kloppiselle tilasin Brandokselta Bundgaardin tähtilenkkarit. Näistä olen kuullut paljon hyvää. Vielä pitäisi ostaa jotkut halvemmat rymyämispopot. Näillä yksilöillä ei nimittäin todellakaan vedetä nelivedolla leikkipuistossa...

Hei kivaa, kun on näin mahtava keli! Vähän jopa v*tuttaa lähteä BodyCombatiin, kun voisi pakata lapsoset kärryihin ja lähteä ulkoilemaankin...

Viimeinen viikko Superdieettiä on muuten meneillään. Aika hurjaa. Todella nopeastihan nämä viikot vaan kuluivat, vaikka alussa oli sellainen olo, että ei jumanskekka, pitäkää tunkkinne! Paino kiikutteli aamulla 59,3 kg tuntumassa. Tavoite on lähellä...


Nina

Ps. Posti toi tänään esteettömyystodistuksemme! Niitä esteitä ei siis ole! Tsihih! :D <3

Huopaa, soutaa...

Taas pukkaa hääaiheista postausta - häähössöä kammoksuvat, pahoittelen. Se häähössö ei kyllä suinkaan ole loppumaanpäin, vaan ehkäpä päinvastoin. Häät kun lähestyvät, niin tarvetta avautua ja kirjoittaa kaikesta hääaiheisesta varmastikin on.

Tällä kertaa pohdin taas jälleen kerran hääpäivän kenkiä. Sen verran olen nyt ottanut opikseni kanssamorsmaikuilta, että liian korkeat korot eivät ole järkevä ostos. Toinen kaasoni tuntee minut sen verran hyvin, että on jo kehottanut minua ottamaan jotkut vanhat korkkarit hääjuhliin mukaan, sillä kuitenkin tulen valitsemaan jotkut liian korkeat popot ja jalat huutavat hoosiannaa jo puolessa välissä juhlaa...

Mutta! Minäpä aion yllättää kaasoni ja valitsen korkokengät, joissa korko ei olisi niin huikea. Haluan nimittäin nauttia hääkengistäni koko päivän.

Mieli on muuttunut koron huikeuden lisäksi yleisessä ulkonäössäkin. Ensinhän nimittäin ajattelin ostavani häämekon kaveriksi kengät, jotka ovat todella näyttävät ja erikoiset. Sittemmin se mieli muuttui. Haluankin jotkit hempeät, valkoiset, vaaleat hääkengät. Kengät, joita voi käyttää tasan sen kerran.

Ja Brandokseltahan löytyi useampikin ihanan hempeä pari:

Menbur: 03843

Menbur: 042040

Menbur: Adela

Perfect: Victoria

Perfect: Marylin

Menbur: Laura

Perfect: Nicola

Perfect: Laura

Menbur: Zulia

Menbur: Kaila

Wildflower Bridal: Chardon

Kuvat brandos.com

Mukana oikein klassisiakin malleja, voitteko kuvitella. Näistä moni malli iskee sydämeen ihan hurjasti - miten osaan valita? Kaikkia en nimittäin voi tilata, loppusumma kassalla näyttää nyt 1150,00 €. Ukkokullan mielestä vähän liikaa, kun kyse on hääkengistä.

Mitkä parit sukelsivat teidän sydämienne syövereihin?


Nina