Kiirepaniikkiraivari!

Huh ja hei - on pitänyt taas postata vaikka ja mitä, muun muassa aivan loistavista hiusten hoitotuotteista sekä pottailusta, mutta ei riitä rahkeet eikä aika. Viikot ovat vierineet tajuttoman nopeasti. On tapahtunut paljon. On menty ja tultu kuin tuulispäät. On myyty vanhaa tavaraa, huonekalua. Ollaan istuttu lattialla, kun esimerkiksi sohva lähti kohti uutta kotia. Olemme ostaneet uuden sohvan ja lisäksi halajaisin uutta sohvapöytää...

Ignooratkaa patterin alta löytyneet palapelin palat ja villakoirat sun muut. Kyllä meillä oikeesti siivotaan. Joskus. <3

 

Olemme ostaneet laattoja, vessanpöntön, sellaisen muovitörpön myös, ettei hajut leviä. Jos yksin remontoisin, en olisi edes tiennyt moisesta. Onnekseni en siis remppaa yksin? :D Olemme valinneet työtasoja, vetimiä. Olemme pähkäilleet retrojääkaapin ja "perusjääkaapin" välillä, ja lopputulema oli: rahat loppuvat, pakko valita ihan perusjääkaappi "vaan".

Rahat kummasti katoavat tililtä, sillä pitihän ne Riviera Maisonin herkut käydä hakemassa uuteen kotiin - arvaatteko mitä ostin? ;)

 

Remontti alkoi uudessa kodissamme viime viikon lopulla oman perheen voimin, ja nyt sieltä on purettu jo sekä keittiö että kylpyhuone. Remontille jäi aikaa tämä kuluva viikko. Miettikää - yksi viikko, joten ihan aiheesta pelkäsimme, että toivottavasti remonttimiesten lupaukset pitävät ja he pääsevät aloittamaan heti maanantai-aamuna. No, nyt on jo keskiviikko-iltapäivä eikä miehiä näy. Pari, kolme heistä on kipeänä ja yhdellä on prokkis kesken toisessa kohteessa. Totta kai näin kävi... Huoh. Kauhulla odotan miten tässä käy - talossa on nimittäin vain yksi ainoa vessa/suihkuhuone ja ensi viikon maanantai-tiistai -akselilla olisi tarkoitus muuttaa. Elo ilman vessanpönttöä ei juuri naurata.

<3 Tekisi mieli vetää aikamoiset itkuparkuraivarit tossa lattialla. <3

No, täällä on siis melkoisen hektistä: Ukkokulta on illat talolla touhuamassa ja minä hoidan kotia sekä yritän pakata.

Sellaista tänne, antakaa siis anteeksi hiljainen, tylsä blogi.

Kuullaan taas <3

Nina

Mini Rodini Drop 2

Tätä droppia olen odotellut, sillä kuulin, että tässä satsissa myyntiin tulevat myös ulkovaatteet. Kloppisen ihana pandatalvihaalari siirtyy nyt Jäpikälle ensi talveksi, ja koska Kloppinen itse pyysi, että hän haluaa pandahaalarin, niin miten voin sanoa ei? Etenkin kun poika ei nyt todellakaan pahemmin vaatteitaan valitse tai nirsoile. Vaan mitenpä kävi - pandahaalaria ei nähtävästi enää tehdä isommissa koossa eli vain 98 asti. Ei siis auta kuin yrittää etsiä pandahaalari käytettynä. Raah! Talvivaatteista voisinkin tehdä vielä ihan oman postauksensa jahka ostamani jutut saapuvat. <3

Kloppinen tarvitsisi haalarin lisäksi myös talvitakin ja tuo Pingu-takki on kyllä aika herkullinen! Tuohon kaveriksi ihan vaan mustat toppahousut, niin vähänkö olisi pirtsakka ja tyylikäs kombo. Pitääpä miettiä. ;)

Ostoskoriin olin suunnitellut Pandahaalarin lisäksi Pandapipoa picotakin kaveriksi Kloppiselle ja tuota ihanaa karhucollegepaitaa Jäpikälle. Jälkimmäiset sain tilattua ja nyt odotellaan taas kuumeisesti postiauton vierailua postilaatikolla.

Ensimmäisestä dropistakin tuli tilattua joitakin pakko saada -juttuja, mutta muutama vaatekappale on jäänyt kaivelemaan... Voimannostaja-leggarit ja pellecollege ekasta dropista ja tästä dropista pantteri-teeppari ja mopsi-leggarit. Luulenpa, että nuo paidat ainakin on vielä ihan pakko tilata meille. Aivan jo näen sieluni silmin, miten Kloppisella on ensi kesänä tuo teeppari päällään yhdistettynä mustiin pillifarkkuihin, converseihin ja mustaan lippikseen. <3

Iskikö uudet printit teihin? Mitä tilasitte? :)

Nina

Ps. Kuvat lainattu Verkkokauppa Pikkuotuksen sivuilta. Sinne muuten mennä sujahti myös meikäläisen tilaus! 

Tum-tum-tum-tum!

Löi sydämeni aamulla, kun Facebookin etusivulle ilmestyi Loviisan aitan Riviera Maison -uutuudet kansio. Tiedättekö sen tunteen, kun näette jotain, mitä on yksinkertaisesti PAKKO SAADA? Minä melkein toivon, etten itse tietäisi, sillä tämän aamuinen tunnemyrsky osoitti sen, että marssiin kyseiseen ihanaan putiikkiin hakemaan uuteen kotiimme nämä:

Ihana valkoinen turkistorkkupeitto sekä -tyynynpäällinen! Niin tyylikkäät ja miettikääpä kuinka ihanaa näihin on käpertyä talven kirpeinä pakkasiltoina. <3 Rakastuin!

Rakastan myös Riviera Maisonin hurrikaanilyhtyjä, astioita ja sisustustavaroita, joten voisin kotiuttaa uutuuksista kotiini kyllä paljon muutakin kuin pelkkää turkista... ;)

Kuvat lainattu Loviisan aitan Facebook-sivulta.

Sellainen ihan sekopäinen sisutuskuume nostaa päätään...

Nina

Tilalliset.

Niitä mainitsemiani uutisia tulin vain kertomaan...

...me nimittäin ostettiin talo! Tai oikeastaan tällä viikolla talosta tehdään kaupat. Ja oikeastaan, talo ei ole vain talo postimerkin kokoisella tontilla, vaan pian omistamme talo on luokiteltu tilaksi. Pieneksi sellaiseksi: tonttia on 2200 neliötä ja itse omakotitalon lisäksi pihaa ihastuttavat vanhat pienet ulkorakennukset sekä pihasauna.

Ukkokulta sai siis juuri sitä, mitä halusi: vanhahkoa tyyliä sekä pihaa ja siellä useita rakennuksia. Ukkokulta sai siis periaatteessa landensa ja minä saan olla kuitenkin lähellä kaupunkia. Kaupunki muuten vaihtuu, mutta varsinais-Suomessa pysytään. Me ihastuimme taloon, tonttiin, piharakennuksiin, kaikkeen heti ensimmäisellä kerralla, kun kävimme taloa katsomassa. Tontille on aikanaan rakennettu 40-luvulla omakotitalo, joka on 80-luvulla purettu ja rakennettu uudelleen vanhaa taloa kunnioittaen. Niinpä taloon astuessa ei saata uskoa, että talo on oikeasti rakennettu 80-luvulla - tunnelma, tyyli ja talon henki huokuvat vanhaa. Ja sellaisestahan me pidämme. <3

Vaikka talo on aika ihanuus juuri sellaisena kuin se on, on luvassa kuitenkin remppahommia. Muun muassa keittiö, rappuset ja kaiteet saavat uuden ilmeen. Lisäksi yläkertaan aiomme mitä luultavimmin rakentaa hieman kevyttä väliseinää, jotta saamme suurehkosta aulatilasta lohkottua toiselle pojalle oman huoneen. Harkinnassa on myös kylpyhuoneen uusiminen ja lankkulattioiden maalaaminen. Saapa nähdä mihin riittää rahkeet. Ja rahat. Harmi, kun eivät kasva puussa. Istuttaisin meinaa just niitä puita omalla tontilleni. ;)

Kuvia itse investoinnista tulee myöhemmin, niitä kun ei ole vielä luonnollisesti ehditty räpsiä. Toivon mukaan pääsisimme jo ensi viikolla vielä katsomaan ostostamme ja miettimään remontointikohteita. Ja niitä kuluja. Pientä sneak peekkiä luvassa siis lähiviikkoina! :)
...tämän postauksen kuvatukset ovat koneeltani löytyneitä inspis-kuvia, joita on pöllitty sieltä ja täältä. Ja vähän tuolta, esimerkiksi Etuoven Sisustus-galleriasta...

Nina

Arjessa kiinni.

Kesä oli ja meni (luulen) ja olen taas ollut blogimaailmasta kovin paljon kateissa, kuten olette ehkä saattaneet huomata... :D Ei ole kyse siitä, etteikö asiaa ja vähemmän asiaa olisi ollut. Olen vain jotenkin tukossa enkä saa mitään aikaiseksi. Olen jahkaillut lukemattomia kertoja bloggerissa ja tulos on tämä: ei yhtään postausta. Eipä sillä, ei kesällä kuulu istua koneen ääressä, vaan mennä ja tulla. Ja relata. Ja sitä meidän perhe teki. Takana on jotenkin tosi kiva kesä, joten yritän aloittaa arjen blogissani kertomalla mitä tein, kun en ollut täällä. :)

No, kuten sanottu: me relattiin. Minä otin melko paljon aurinkoa ja ulkona oltiin ylipäätään paljon. Niin kuin kesällä kuuluukin. Pojat plutivat pikkualtaassa mummolassa, isommassa altaassa kaveripariskunnan luona (jossa sattui myös pieni haaveri, joka teki tästä hermoheikki-äidistä entistä hermorauniomman!) ja kävivät myös oikein merivedessä. Isompi oli vedessä arempi ja varovaisempi, kun taas pienempi veti kuin mielenvikainen rundia. Lisää hermoraunio-äiti -tuntemuksia. Äiti ja iskä joivat muutaman siiderin ja lapsoset söivät jätskiä. No, ehkä iskä ja äitikin söivät jokusen...

Lisäksi syötiin hieno illallinen ravintolassa, kun juhlistimme Ukkokullan kanssa hääpäiväämme. Tuli syötyä myös vähemmän hienosti ihan Mäkkärin mättöä. Salaa, kun pojat nukkumaan. Kjäh-kjäh. Ja mitäs muutakaan kesällä vedettäis kuin mansikoita. Mansikoita sellaisenaan, mansikoita kakussa, mansikoita suklaassa. Pensasmustikoita tuli syötyä myös monta litraa. Etenkin Kloppinen tykästyi niihin niin, että pyytelee vieläkin toisinaan mustikoita välipalaksi. 

Ulkona olo on tarkoittanut uimisen lisäksi mönkkärillä ajamista. Kloppinen alkaa olla siinä jo todella taitava ja järkytyksekseni myös Jäpikkä, joka ei ole edes kahta vuotta, osaa jo ajaa mönkkäriä! Mihin ne vauvat hävis ja miksi. Samaa olen pohtinut silloinkin, kun pojat innoissaan värittelevät ja piirtelevät. Kloppiselle olen ostanut yhden tehtäväkirjan joskus aikoinaan ja nyt poika on harjoitellut tekemään viivoja, kuvioita sekä värittämään viivojen sisällä. Kesällä käytiin kummastelemassa myös eläimiä sekä Ranuan että Korkeasaaren eläintarhoissa. Jäpikkä kutsui mangusteja pupuiksi. <3 No, kaiken elämä on ihanaa -hypen lisäksi on myös tapeltu, purtu, lyöty ja levitelty enemmän leluja kuin siivottu niitä pois...

Ei varmaan yllätä, että myös kesällä tämä mama löytää välin shoppailuille. Ensinnäkin vanha iPhone jouti uuteen kotiin uuden tieltä ja minä palkitsin itseni koulu-urakasta uusilla converseilla. Lisäksi palkitsin myös silmiäni ostamalla poikalapsillenikin converseja. <3 Kesän loppu on ihanaa aikaa: uusi sesonki ja uudet mallistot ilmestyvät ja voi vain seota. Minä ainakin sekosin ja näin ollen meille kotiutui läjä ihania Gugguu-vaatteita ja muutama ihanuus Mini Rodinilta. Ja niiltähän on vielä lisää droppeja tulossa, ai kamala! <3

Että sellaista kuului tänne. Lisääkin uutisia on, mutta jätetään osa ens kertaan! ;)

Miten teidän kesä meni? Mitä teitte lasten kanssa?


Nina

Ps. Lukeekohan tätä blogia enää kukaan vai saanko täällä jorista joutavia ylhäisessä yksinäisyydessäni?

Samettia suulle.

Nyt kun pääsin reseptien jakamisen makuun, on pakko hehkuttaa yhtä keittoa, joka vie kielen mennessään. Ainakin minulta ja pikku-Jäpikältä. Ukkokulta siihen ei koskenut pitkällä tikullakaan, ja Kloppinenkin maistoi keittoa jokusen lusikallisen ennen kuin pisti pisteen syömistouhuille.

Kyseessä on siis kukkakaalisosekeitto, kuten otsikkokin lupaa. Tämäkään resepti ei ole mikään oman luovuuden taidonnäyte, vaan bongattu joskus aikanaan täältä. Ihanan helppo tekele, etenkin jos jättää sen tilliöljyn tekemättä ja pysyy perusasioissa.

Näitä tarvitset:

500 g kukkakaali
2 perunaa
250 g purjoa
1 l vettä
3 rkl kasvisfondia
15 g voita
1 dl kuohukermaa

Ja keittohan valmistuu näin:

1) Huuhtele ja leikkaa kukkakaali. Kuori ja kuutioi perunat soppakokoisiksi. Halkaise ja huuhtele purjo. Pätki siitä noin 3 cm paloja. Jätä vihreät lehtiosat käyttämättä.

2) Laita vesi kiehumaan ja lisää sinne kasvisfondi. Kuullota perunoita ja purjoa voissa muutama minuutti.

3) Laita perunat ja purjot kiehumaan, anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää kukkakaalit ja keitä vielä noin 15 minuuttia.

4) Valuta kasvikset ja ota liemi talteen. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää lientä, kunnes koostumus on hyvä. Lisää lopuksi kuohukerma sekaan ja mausta tarvittaessa suolalla. 

Ohjeen mukaan kerma pitäisi vaahdottaa, mutta minä unohdin sen vahingossa ekalla kerralla. Siitä huolimatta keitosta tuli ihanan pehmeää, joten ei taida olla välttämätöntä. Superkiireiset mamitsut säästävät tässä siis ainakin kaksi minuuttia. ;)

Herkullisen annoskuvan sijaan laitan kuvan Jäpikän lautasesta, kun se on tyhjennetty KOLMATTA kertaa - kertoo siis keiton mausta jotakin. <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - rentouttavaa juhannusta kaikille!


Nina

Suosi suomalaista, osa 2.

Jos et tiedä, mistä suomalaisuuden suosimisesta on kyse, lukaisepa ensin tämä. Eilen suitsutin ihanaa suomalaista Papua ja annoin aavistuksen kritiikkiä Blaa-merkille, ja tänään onkin vuorossa Gugguun ihailua ja myös aavistus kritiikkiä, jottei menisi liian sokeriseksi.

Ensikosketukseni Gugguun vaatteisiin tapahtui jo melko lailla koko yrityksen alkutaipaleella. Ihailin Gugguun vaatteita, etenkin huppareita ja jumppiksia, Magicpoks-blogissa kateudesta vihertäen. Sitten tuli joulunalusaika 2013 ja joulualennusprosentteja Gugguun verkkokauppaan: oli aivan pakko tilata meillekin Gugguuta testiin. Ja siitä se ihastus lähti syttyen rakkauden ilmiliekkeihin. Vaatteet istuivat pojille täydellisesti - se istuvuus esimerkiksi hupparissa oli jotain uskomatonta. Valehtelematta koskaan ennen mikään huppari ei ole istunut niin upeasti. Ihanat värit ja kestävyys tekivät nekin vaikutuksen.

Kaikki kuvien vaatteet ovat Gugguuta, paitsi alakuvassa oleva autopaita, joka on tietenkin Polarn O. Pyretin.

Ja niin alkoivat vaatekaapit hiljalleen täyttyä, nyt Kloppisen vaatekaapista löytyy Gugguuta tähän malliin:

Jäpikältä löytyy kaapista nämä:

Eikä siinä vielä kaikki - eilen Gugguulla alkoi ale ja pakkohan sitä oli tilata muutama vaatekappale, joita olen "tarvinnut": Jäpikälle keltaiset trikoopantsit sekä musta trikoopaita ja Kloppiselle harmaa trikoopaita. Seuraavaksi tilaan vasta syksyn mallistosta, lupaan. Tai ehkä en, kun ei sitä ikinä tiiä. Tiiättekö? Kyllä te tiiätte. Tiiän.

 

Kuvista uupuu myös muutama Gugguun vaate, jotka olen viime päivinä myynyt eteenpäin. Esimerkiksi Jäpikän 86 kokoiset colleget lähtivät uusille omistajilleen ja myös Kloppisen jumppis. En tiedä miksi, mutta en oikein osaa käyttää enää yli 2,5-vuotiaalla jumppista. Joten turhaanpa minä niitä kaapissa säilön, kun voin vaihtaa ne rahaksi ja ostaa jotain käyttöön asti pääsevää tilalle.

Niin, Gugguun vaatteiden yksi mukava puoli on niiden jälleenmyyntiarvo. Joistain vaatekappaleista tuntuu saavan omansa pois, vaikka vaate olisi käytettykin! Joskin uskon tämän huuman kuitenkin ajallaan laantuvan: vaatteita tulee myyntiin jatkuvasti vain suurempia eriä = useammalle riittää, useampi saa = vaatteiden arvo ei tule varmasti olemaan tulevaisuuden yhtä hillitön. Siltikin uskon, että niiden jälleenmyyntiarvo säilynee kohtalaisena kuitenkin.

Yleisesti ottaen Gugguu on laadukasta tavaraa, mutta kaiketi kaikkeen hyvää mahtuu sekaan jotain ei-niin-hyvääkin. Meillä Gugguuta on reklattu kaksi kertaa: ensimmäisen kerran reklasin mustan hupparin, josta hupun sauma alkoi purkaantua. Reklaani vastattiin nopeasti ja sain lähettää "vanhan" hupparin heille korjattavaksi, ja parisen viikkoa myöhemmin hain postista korjatun hupparin takaisin. Olin tyytyväinen.

Nyt huomasin, että Kloppisen vihreistä collarishortseista reikiintyy saumat. Ja mitä olen seuraillut keskustelua netissä, en ole ainut ostaja, joka on kohdannut Gugguun collegevaatteessa samanlaisen ongelman laadussa... No, tekevälle sattuu - merkityksellisintä on se, miten reklamaatio hoidetaan. Ja kohdallani asiakaspalvelu on ollut aina hyvää. Se antaa ns. virheet anteeksi ja saa ostamaan tuotteita toistekin. Jos taas reklaani ei oltaisi otettu tosissaan eikä tuotteita korvattaisi... No, en ostaisi eurollakaan Gugguuta. Tietenkään. Mutta koska asiakaspalvelu on erinomaista, tuotteiden lisäksi, tunnustan fanittavani Gugguuta. Suuresti. Se ei liene tullut teille yllätyksenä? :D

Löytyykö teidän lasten vaatekaapista, tai omasta, Gugguuta? Mitä te tykkäätte Gugguusta? Mikä on teidän lemppari suomalainen lastenvaatemerkki?


Nina