Intoa olisi kirjoittaa vaikka mistä, mutta aikaa ja energiaa sitäkin vähemmän. Yksinkertaisesti paukut eivät enää riitä, kun päivään mahtuu lastenhoitoa, kodinhoitoa, yhden uhman riehumista, jumppaa ja sitten pitäisi vielä suoda iltasella hetki Ukkokullallekin.
Elämästä rankkaa on tehnyt suoraan sanottuna meidän Kloppinen. Meidän rakas esikoisemme, jolla on nyt päällä jokin äärettömän raskas uhmakausi. Toivottavasti lyhyt sellainen. Kloppinen on jatkuvasti todella kiukkuinen, todella itkuinen, todella raskas. En ihan tarkkaan edes tiedä, että mikä toista vituttaa. Hampaat, luulisin. Niitä ainakin on tuloillaann jatkuvasti. Ehkä käsillämme on nyt vain joku vaihe kehityksessä. Voi kun se itsenäistyminen olisi vain hitusen helpompaa...
Kaikki, siis ihan kaikki, on todella hankalaa. Luonnollisesti vaatteiden ja vaipan vaihto on ihan silkkaa helvettiä, eikä mitään eikä ketään tarvitse totella. Sen lisäksi meillä kusee nyttemmin myös syöminen. Tämä on meille aivan uutta, sillä normaalisti Kloppisella on ollut todella hyvä ruokahalu eikä syömisen kanssa ole tarvinnut taistella juuri koskaan. No, nykyäänpä tarvitsee, joka ruokailuhetki. Mikään ei maistu, mikään ei uppoa. Aamuisin suuhun eksyy vain muutama hedelmäpala. Onneksi lämmin ruokakin melko usein maistuu. Muuten kädellä työnnetään lusikkaa pois, itketään ja huudetaan. Useimmiten annan olla, kun olen aikani yrittänyt. En pakota. Ei se nälkään kuole. Mutta iltaisin harmittaa ja sikana, ettei puuro enää uppoa. Pelkään nimittäin ihan älyttömästi, että kohta yötkin ovat yhtä plörinää, kun Kloppinen ei nuku yhtä hyvin tyhjällä vatsalla...
Suppoa en ole laittanut, sillä olen ollut epävarma, että sattuuko toisella edes mikään. Ja jos kyseessä on pelkkä uhmakausi korvien välissä, niin siihen ei parasetamoli auta. Ikävä kyllä.
Kloppisen kausi on verottanut energiaa kaikelta muulta. Jäpikältä. Ukkokullalta. Parisuhteelta. Kodinhoidolta. Olen tuntenut sellaista lannistumisen ja epäonnistumisen tunnetta, että jos tästä suosta ylpeydellä voi vielä nousta, niin nostan lipun salkoon. Oman lapsen jäätävä käytös tuntuu hirveältä. Omat tunteet tuntuvat hirveältä. Oma lapsi ärsyttää aivan vietävästi. Se kiljuminen, kirkuminen, jatkuva kiusanteko. Lyöminen, potkiminen. Tekisi mieli raivota itsekin. Hävettävän usein pinnani onkin katkennut, vaikka kuinka yritän. Olen karjaissut niin, että on tehnyt mieli maatua sisätiloihin, ettei vain vahingossakaan törmäisi naapureihin...
Sitä haluaisi olla täydellinen äiti: ymmärtäväinen, rauhallinen, johdonmukainen ja vakuuttava. Ja sitten sitä huomaakin, että minäkin olen vain ihminen, enkä kykene olemaan päivästä toiseen hyväntuulinen ja empaattinen. Sitä ei haluaisi olla tällainen, mutta ei sitä haluaisi tolkuttomasti itseään rangaistakaan. Tiedän, ettei tämä ole kenelläkään helppoa. Seinien sisällä tapahtuu yllättäviä asioita, jokaisen luona. Sen olen oppinut.
Jumpat ovat olleet henkireikä minulle. Ne hetket, kun hiki lentää, olen omassa maailmassani. Maailmassa, johon ei sinä hetkenä mahdu yhtäkään lasta eikä yhtäkään miestä. Vain minä ja minun kehoni. Silti sitä toivoisi, että näinä rankkoina aikakausina oma aika lataisi henkisiä akkuja enemmänkin. Että sitä jaksaisi enemmän.
Kuulostaako tutulta? Kuulostaahan?
No, jotta tämä ei menisi ihan masentavaksi marisemiseksi, niin ihanaa on
<3 Jäpikän nauru! Vielä on tosin epäselvää, että mitkä asiat tarkalleen ottaen naurattavat. Mutta syystä viis - vauvan kikatus on mahtavaa kuunneltavaa joka tapauksessa! Jäpikkä on muutenkin ollut sellainen piristysruiske jatkuvine hymyineen, että oi ja voi.
<3 Kloppisen höpötys. Jestas mitä vauhtia se oppii sanoja! Suu suoltaa uusia juttuja joka päivä sellaista vauhtia, että heikompaa hirvittää. Muutenkin olen äimistellyt sitä, että käsittääkseni mukulat opettelevat jompaa kumpaa, joko kävelyä tai sitten puhumista. Meillä jantteri on opetellet molempia yhtäaikaa. No, väliäkö tuolla. Kunhan vaan puhuu ja kävelee.
Tässä joitakin sanoja, joita Kloppinen osaa:
Äitty = äiti tai auto
Hauhauvau = hauva tai vauva
Issha = kissa tai orava
Heppppa = heppa
Guggo = kukko
Gagga = kakka, sukka, palikka, pikkuveli
Iiiijjjaaa = ihaa
Uheli = puhelin
Pumpu = lamppu
Tittäh = tähti
Tittu, ittu = ei ole v*ttu! :D Vaan: tutti, kiitti, tikru. ;)
Puu = puu
Pää = tää
Nnää = nenä
Paappi = kaappi
Pissssa = pissa
Paippa = vaippa
Poppa = poppa = polttaa, kuuma
Pippo = kippo
Puhhh = Nalle Puh
Viime päivien uudet sanat ovat olleet "ppapappaapapa" eli Barbapapa ja sitten kahhh eli kahvi.
Vielä kun se oppisi sanomaan, että mikä harmittaa. :/
<3 Uudet jumppavaatteet! Miten ne saavatkin tuntemaan itsesi niin upeaksi ja hoikaksi? Mahtavaa.
<3 Olen varannut häihimme floristin näillä inspiraatiokuvilla:
Olipahan taas sekava postaus. Mutta ettepähän ainakaan pääse kyllästymään. Ettehän?
Nina
2 kommenttia:
Ihania hää juttuja, itsellä ne on jo historiaa :)
:)
Lähetä kommentti