Veljekset.

Tämän postauksen omistan kahdelle pienelle, mahtavalle pojalleni. <3

Kun lapsilla on niin pieni ikäero kuin mitä meidän pojilla on, on aika vaikeaa olla vertaamatta heitä keskenään vaikkapa ikäkehityksessä. Luonnollisesti en vertaile heitä keskenään "pahansuovasti", vaan mietin heitä kaikella positiivisuudella ja rakkaudella. Molemmat ovat hurmaavia, ihastuttavia pikkumiehiä, joissa kumpaisessakin on suloisia omia juttuja. Toisaalta heissä on myös hämmästyttävän paljon samaa.

Veljesten ensimmäinen yhteiskuva. <3

Kloppinen tuntuu olevan vähän älykkäämpi. Tai sanotaanko nopeampi hoksaamisessa. Se johtunee ilmeisesti ihan vain esikoisuudesta. Sehän on ihan tutkittu juttu, että ensimmäinen joutuu asioita miettimään itse, kun taas nuoremmat näkevät asiat "valmiina pureskeltuna". Kloppinen oppii jatkuvasti asioita itse, kun taas Jäpikkä näkee asiat isoveljeltään ilman että niitä pitäisi pohtia hirveästi itse.

Jäpikällä on todella paljon kovempi ääni. Ja hän tietää sen. Eikä epäile käyttää sitä. Esimerkiksi huoltoasemalla kerran pysähtyessämme Jäpikkä päätti esitellä äänialojaan koko huoltoaseman asiakaskunnalle, niin ettei siinä juuri ajatuksiaan kuullut... Ukkokulta on kertonut, että hänen isänsä isällä on ollut todella kantava ääni, joten ehkä se on periytynyt kuopukselle?

Jäpikkä on enemmän sylivauva. Kloppinenkin tykkää halia ja pusia, mutta Jäpikkä tekee sitä aivan huomattavasti paljon enemmän. Hän osaa suukottaa ja halii öristen siinä samalla "Aaaaa". Muistelin, että Kloppinenkin oppi esimerkiksi halimisen samoihin aikoihin, mutta hän ei harrastanut sitä koskaan yhtä usein ja hartaudella kuin Jäpikkä.

Jäpikkä on oppinut asioita aikaisemmin. Kloppinen otti ensiaskeleitaan vuoden ja parin kuukauden iässä, Jäpikkä taas reilu vuoden ikäisenä. Tämä kuulunee sitten taas pikkusisaren rooliin ja työnkuvaan.

Kloppinen puhuu enemmän. Kloppinen mölisi jo kymmenkuisena kuin papupata ja nykyään kaksivuotiaana puhua pälpättää kuin kansanedustajat. Ehkä tosin vähän tasokkaammin ja ymmärrettävämminkin. Jäpikkäkin mennä pälpättää, mutta ei minusta niin paljon. Niinpä olen aavistellut, että ehkäpä Jäpikkä ei puhelekaan niin kovasti ja yhtä nuorena kuin Kloppinen?

Kloppinen kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin. Hän jo vauvana tutki hirvittävästi yksityiskohtia - hän huomasi leluissakin kaiken maailman pikkujuttuja, joita en olisi edes huomannut ilman Kloppista. Jäpikkä taas on suurten linjauksien mies eikä ole niin yksityiskohtien perään.

Kloppinen ei voi sietää, kun kylvyssä vettä menee kasvoille. Esimerkiksi hiustenpesu on usein yhtä huutoa. Jäpikkä puolestaan ei ole kyseisestä toimenpiteestä oikein moksiskaan.

Jäpikkä tunkee ihan kaiken suuhun. Hän syö kirjat, järsii lelut ja palapelit, jopa pinnasängystänsä maalit! Kloppisen järsiminen oli huomattavasti vähäisempää ja näin ollen en ole juuri joutunut koskaan miettimään, että voisiko lelulaatikossa olla jotain pientä, joka saattaisi mahtua suuhun. Mikään ei nimittäin eksynyt suuhun. Toista on Jäpikän kanssa. Suuhun eksyy kaikki, mahtuivat ne sinne tai eivät. Tänään aamulla suuhun eksyi oma ukkovarvas ja pari varvasta siitä vierestä.

Jäpikkä on leppoisampi luonne, mutta suuttuessaan ehdottomasti kipakampi kuin isoveljensä. Voisi ehkä siis sanoa, että Kloppisella on tasaisempi luonne ja Jäpikkä on aavistuksen tempperamenttisempi. Tosin Kloppinen on tällä hetkellä kunnon uhman kourissa, joten tuo tasainen luonne on tällä hetkellä aika häilyvä käsite...

Jäpikkä on luonteeltaan myös selkeästi herkempi - jos häntä esimerkiksi toruu jostain kovaan ääneen, pojan ilmeestä ei VOI olla huomaamatta miten loukkaantunut hän onkaan.

 

Kloppisella on enemmän vaikkua korvissaan. Niinku ihan oikeasti. En viittaa tällä mihinkään kuulemis/uskomis-asiaan. ;)

Jäpikkä on (kuulemma) selkeästi enemmän äidinpoika. Ehkä olen sen itsekin huomannut, mutta niin on moni muukin. Etenkin Ukkokulta. Jäpikkä on hellyydenkipeä kuin mikä, ja minähän mielelläni poikaa sylkytän ja pusutan, joten elämme aika win-win -tilanteessa. Jäpikkä nauttii kyllä täysin siemauksin Ukkokullankin syleilystä ja pussaa yhtälailla isäänsäkin, mutta jotenkin Jäpikkä hakeutuu hieman enemmän minun seuraani.

Kloppinen on viihtynyt autossa aina vähän paremmin kuin Jäpikkä. Etenkin viimeinen kuukausi on ollut aika haastava ja lankuksi vetävä kuopus on hiiiiiiiiieman hankala saada turvaistuimeen kiinni... Mutta, Kloppisen kanssa on myös autoiltu huomattavasti enemmän ja huomattavasti pidempiä matkoja.

Kloppisen kakka haisee pahemmalta. Tämän te varmasti halusitte tietää! :D Jotenkin jätkien suolentoiminta on erilaista: Kloppisella on usein löysä kakka ja ensimmäisenä elinvuotenaan peppua sai usein rasvata millä milloinkin sen helottaessa kirkkaanpunaisena. Jäpikän kakka taas on erilaista koostumukseltaan ja en edes muista milloin viimeksi olisin siihen takamukseen laittanut mitään voidetta.

Kloppiselle tukka kasvaa tasaisesti joka puolelta surffitukka-tyyliin. Jäpikällä puolestaan on sellainen rokkikukko-tukka, että päältä tukka on pidempää. Ystäväni kysyikin kerran, että onko Jäpikkä käynyt jo parturissa, kun tukan malli on niin kiva. Onnekas lapsi, sillä hän ei ole koskaan käynyt parturinpenkissä, vaan tukka kasvaa aivan itsestään niin.

Pojissa on yllättävän paljon myös samaa: niin luonteissa kuin kehityksessä. Toista lasta odottaessa sitä jotenkin kuvitteli, että sen toisen täytynee olla ihan erilainen. Ja nyt ei voi kuin hämmästellä, että miten pojat voivatkaan olla samasta muotista ja miten asiat voivat mennä tismalleen niin samalla kaavalla.

Molemmat ovat hyviä nukkujia. Molemmat alkoivat nukkua täysiä öitä 1,5 kuukauden ikäisistä asti. Molemmat nukahtavat itse omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaisia nukuttamisriittejä.

Molemmat ovat olleet hyväntuulisia vauvoja ja erittäin vähäitkuisia. Molemmat ovat olleet siis melkoisen helppoja vauvoja.

 

 

Molemmille on selkeästi yksivuotiaana ilmestynyt oma tahto sekä uhkarohkeus uhmata kaikkitietävän äidin käskyjä.

Molemmat ovat olleet, etenkin näin yksivuotiaana, kunnon seurapiiriperhosia. Ketään ei ujostella eikä pelätä, vaan huomion keskipisteenä on hyvä paistatella. Mitä enemmän faneja, sitä parempi.

Molemmat ovat hytkyneet musiikin tahdissa viimeistään yksivuotiaana. Molemmat nauttivat musiikista, tanssimisesta ja minun lauluista. Kloppinen laulelee nyt reilu kaksivuotiaana sujuvasti itsekin muistaen uskomattoman paljon sanoja ja säveliä. Jäpikkä tyytyy vielä toistaiseksi tanssimaan mukana. 

Onko teidän lapsissa paljon samaa vai ovatko he ihan eri puista veistetyt?


Nina