tiistai 7. tammikuuta 2014

Kiireinen kevät.

Joululoma on jatkanut lomaansa päässäni enkä ole saanut oikein mitään järkevää tehdyksi. Syytän tästä saamattomuudesta huonosti nukuttuja öitä, ja ne puolestaan johtuvat aina vain Kloppisen "vaiheesta".

Uskokaa pois, nyt meillä TAAS yritetään nukkua päiväunia. Joskus oikein huvittaa, että nytkö meilläkin sitten alkoivat nämä uniongelmat ja kunnolla, kun tähän mennessä meillä on nukuttu aivan mielettömän hyvin. Tilanne on nyt kuitenkin taas se, että Kloppinen yritetään saada nukkumaan. Parina päivänä Kloppinen nukahtikin ja nukkuin 40 minuutista tuntiin. Eilen jätkä vetäisi parin tunnin päikät huiviin, eikä olisi vielä silloinkaan herännyt ilman herättämistä. Ilta sen sijaan olikin yhtä sirkusta. Liekö johtunut liian pitkään nukutuista päiväunista, en tiedä. Tunnin verran Kloppinen huuteli meitä ja hakkasi huoneensa seiniä. Aika hurjaa meininkiä, mutta ei auta kuin olla tiukka ja päättäväinen.

No, öisin tosiaan huudetaan vähintään kerran. Edelleen. On uskomattoman turhauttavaa herätä parin tunnin välein monta kertaa yössä. Kippis teille, jotka valvovat joka yö, olette superb! Tunsin itseni aivan totaalisen naatiksi vielä viime viikon lopulla - väsymys otti sellaisen yliotteen, että koko elämä tuntui aivan paskalta. Dramaattista. ;) Viikonloppuna Kloppinen heräsi onneksi vain kerran ja silloinkin vasta aikaisin aamulla, kuuden jälkeen. Eli sain parina yönä monen tunnin katkeamattomat unet. Teki hyvää, vaikka viime yönä heräsinkin jälleen kolme neljä kertaa.

Treeni sen sijaan on kulkenut hyvin ja se vasta hyvää pääkopalle tehnytkin. Ihan yhtä ahkerasti aion treenata vastakin, sillä mikään ei ole niin mahtava kuin tuntea se polttava kipu lihaksessa. Olen kai menettänyt järkeni? :D


Lisästressiä ja -aktiviteettia kevääseen tuo ehdottomasti opiskelu. Luulin, että minulla on aikaa tehdä tehtäviä kesään saakka, mutta tänään selvisi, että minulla on opiskeluoikeutta kesään saakka - minun pitää saada kaikki tehtyä siis huhtikuun loppuun mennessä. Kääks. Ei auttanut muu kuin selvitä alkujärkytyksestä, napata kalenteri ja aikatauluttaa tulevat 16 viikkoa todella tarkkaan. Uskon, että kaikki on mahdollista, kunhan nyt vain keskityn olennaiseen ja pidän tavoitteet kirkkaana mielessä. Olen psyykannut tänään koko aamun itseäni, että nyt on alkamassa yksi rankempi vaihe elämässäni, mutta se on niin lyhyt, että siitä selviää varmasti.

Minun kevät on siis tiukkaan aikataulutettu yhdistelmä opiskelua, treenaamista ja kotiäitiyttä. Kaikessa touhukkuudessa aion ehtiä kuitenkin panostamaan parisuhteeseen ja vapaa-aikaankin. Pieniä irtiottoja pitää ehdottomasti suunnitella sinna ja tänne, että jaksaa muuten kuluttavaa arkea. Kuten vaikka pestä kuulakärkikynä-leikin tuloksia sieltä ja täältä...


Niin, ja blogiakin aion yrittää päivittää aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. Oli sitten järkevää kerrottavaa ja kirjoitettavaa, tai ei. :)


Nina

2 kommenttia:

mirka kirjoitti...

Hellou.
Myötätuntoa tuohon ajan puuttumiseen ja kiireeseen..
Samoin uniongelmiin. Itse olen siis jo isompien lasten äiti (kohta 18v täyttävä poika, sekä 16v tyttö ja kohta 14v täyttävä tyttö)mutta auta armias,MEILLÄ EI SAA NUKKUA!!!
Tämä 18v on nyt saanu päähänsä tehdä koulun ohella yötöitä... Amen, to that. Hyvästi unet.. En oo viimeseen 2kk nukkunu YHTÄKÄÄN täyttä yötä. Ja rehellisesti sanoen, alkaa käpy palamaan xD. Ja sit kun siihen yhdisti tytön pelimatkan Kanadaan,ja mun lentohysteerisenkäytöksen niin soppa oli vielä enemmän kasassa.. Pohdin, että millä V*****a saan ton melkein aikuisen nukkumaan xD ja olemaan häiriköimättä 4 muun täällä asuvan unia... En tiiä.. Halko? Paistinpannu?
Mutta ymmärrän täysin sun turhauman, vaikka siis tää herranterttu ei itke öisin.. Mutta ai että kuinka joskus vituttaa kun mulle sanotaa nykyään aika usein, että eihän sulla ole enää mitään kun lapset on jo isoja... XD silloin yleensä hörppään kahvistani ja totean kuivasti että aivan. On niin ihanaa kun ne kasvaa... -.-
Toivon sydämeni pohjasta, että teille saapuu yörauha ja saat opiskelut päätökseen. Päättäväinen nainen,pystyt siihen! :)
Jokainen kehitysvaihe tuntuu pitävän sisällään jotain sellaista mihin ei ole osannut varautua.. Vois sanoa, että elämä on ku suklaamuna :D täynnä yllätyksiä

Nina kirjoitti...

Ah jee, myötätunto on aina mukavaa!

Uskon, että asia on juurikin näin. Jos itse joskus vanhemmilleni marmatan, että lapsista on vaikkapa huolta, niin he muistuttavat, että se huoli ei helpota vielä silloinkaan, kun se oma lapsi on kolmekymmentä... Kröhöm. :) Että näin se vaan sitten on.

Paistinpannun uskoisin olevan tehokas.

Kiitos kivasta ja piristävästä kommentista! <3