Talvikamppeet kasassa!

Tiiättekös, joskus yllätän itse itsenikin määrätietoisuudellani ja sinnikkyydelläni. Minä nimittäin säästin tukun rahaa kasaan ja ostin jotain... 

Arvaatteko mitä....? ;)

Kyllä vain, sain kun sainkin rahat kasaan ja ostettua sen ihanaisen Mini Rodinin Panda-haalarin! Ja tiedättekö, se on livenä paaaaaaaljon upeampi kuin yhdessäkään kuvassa! Olin saada halvauksen, kun kaivoin sen paketista ulos. 

Kyllä, tarpeeksi pinnallinen äiti voi saada halvauksen talvihaalarista. 

Eikä vain se tajuttoman hieno ulkoasu, vaan myös se kuinka laadukkaalta haalari tuntuu... En malta odottaa, että tämä haalari saadaan käyttöön! <3

Tilasin haalarin Punavuoren peikosta ja sain taas jälleen kerran aivan loistavan nopeaa palvelua: haalari saapui parissa päivässä. Punavuoren peikosta olen tilannut aikaisemmin Molo Kidsin haalarin sekä siihen asusteet. Ne muuten vilkahtavatkin postauksen loppupuolella. :)

Mini Rodinin haalari istui paljon paremmin Kloppiselle kuin Ticketin haalari, mutta päätin silti säästää sen "varahaalariksi" enkä myydä pois, niin kuin aiemmin suunnittelin.

Kävin eilen Polarn O. Pyretissä hakemassa Kloppiselle vielä kunnon karvalakin sekä hanskat. Mietin pitkään myös merinovillaista kauluria, mutta sitten päädyin ostamaan halvemman version Lindexistä. Nähtäväksi jää, että oliko tuo kuinka järkevää...

Hakusessa oli myös talvitakki sekä vähän kevyempi talvipipo. Ja ne molemmat löytyivät KappAhlista.

Samaisesta kaupasta löytyi myös ehkä maailman parhaiten istuvat farkut! Ainakin meidän Kloppiselle. Farkut näyttävät Kloppisen päällä ihan tajuttoman makealta ja se istuvuus... Ne ovat pillit, mutta eivät purista ja lahjekin on täydellisen mittainen. Niin ja ne näyttävät hiton hyvältä. Taidan suunnata jatkossakin KappAhliin farkkuostoksille.

Jäpikälle talvivaatetus on luonnollisesti kunnossa Kloppisen jäljiltä. Molo Kidsin talvihaalarit löytyvät koossa 80 ja 86, löytyy lämpimät Molo Kidsin asusteet, talvitakkikin on ja siihen mätsäävät HenkkaMaukan asusteet. Jäpikällä on myös talvisaappaita kahdet. Kloppisen vanhoja nekin.

Olen muuten ollut todella tyytyväinen noihin Molo Kidsin haalareihin ja vielä kesällä suunnittelinkin, että ostaisin Kloppiselle taas Molon haalarin, mutta sitten menin ja ihastuin tuohon Mini Rodiniin... No, tuleepa testailtua eri merkkejä.

Mitä talvikamppeita te ostatte/olette ostaneet? Suosikkeja? Inhokkeja?


Nina

Synttärihulinaa.

Meillä oli juhlantäyteinen viikonloppu. Kloppinen täytti kaksi vuotta. Tuntuu aivan surrealistiselta ajatella, että seuraavaksi esikoinen täyttää kolme. A-pu-a.

Vuosi on mennyt hujauksessa, taas, vaikka niin paljon mahtuikin yhteen vuoteen: pikkuveli syntyi, muutettiin uuteen kotiin, perhe yhtenäistyi entisestään naimisiinmenon johdosta. Voi että! <3 Mutta itse synttäripäivä oli sangen mukava.

Oli lahjoja...

Oli onnittelukortteja...

Oli leipomista, oli herkuttelua, oli cake popseja... 

Oli taivaallisen ihanaa limejuustokakkua, joka ei ulkonäöllään ehkä ihan hurmaa ja vakuuta...

Oli herkullisia rieskarullia sekä tonnikala- että kinkkutäytteellä...

Oli vihanneskuppeja dippikastikkeella...

Oli kalakoristeiden askartelua... (yhtenä, ja öö ainoana, ohjelmanumerona synttäreillä oli onginta - siksi siis kalakoristeita.)

Ja oli sitä onkimista, josta sai palkinnoksi jonkin maatilaneläimen... 

Meidän pojat onkivat itselleen lehmän ja possun. Ajattelimme, ettei Jäpikkä onkimisesta varmaan tajua tuon taivaallista, mutta pyh pah - porukan pienin oli touhusta eniten innoissaan ja kikatti pää punaisena, kun äiti heilui kepin kanssa, josta roikkui narun päässä ämpäri! 

Kloppinen puolestaan hokasi heti lehmän tidit ja kysyi hämmästyneenä Ukkokullalta, että isi, mitä nää on, johon Ukkokulta korrektisti vastasi, että ne ovat utareet ja että niistä tulee maitoa. Sen lisäksi Kloppinen jostain keksi, että sieltä utareiden lomasta jostakin tulee myös kakka. Ja niinpä poika onkin selittänyt pitkin päivää kaikille halukkaille (lue: Jäpikälle), että kato, täältä tulee maito ja täältä kakka. Hmmm.

Kaksivuotisen yhteisen taipaleemme kunniaksi paljastan teillekin millainen hurmaava pienimies meillä punkkaa:

* Hänellä on paljon omaa tahtoa, halua tehdä ja kokeilla asioita itse. 

* Hän kiipeilee ketterästi, juoksee ja hyppii. 

* Hän osaa tajuttomasti sanoja ja osaa muodostaa hämmentävän pitkiä lauseita, esim. "Iskä kato, mikä tossa toi on?". 

* Hän tykkää laulaa ja osaa jo pieniä pätkiä laulunsanoja ulkoa. (Piiiiikku Kaaaakkosen Poooooosti.)

* Hän rakastaa piirtämistä ja alkaa olla siinäkin touhussa uskomattoman hyvä - esimerkiksi moottoripyörä on melko tunnistettava töherrys. 

* Hän katsoo mielellään Pikku Kakkosta ja sanoo itseään Raa-Raaksi. <3 

* Hän on kiinnostunut erityisesti traktoreista ja puimureista. Suurin Muumi-innostus näyttäisi laantuneen.

* Hän tietää myös mitä kello on ja vastaa "varttii kolme viisi". 

* Hän toisaalta myös kysyy niin mahdottomasti, että vanhempia toisinaan väsyttää. 

* Hän syö ja juo taitavasti itse.

* Hänessä on kadehdittavan paljon energiaa - äiti ottaisi kernaasti siitä osan, jos voisi.

* Hän on oppinut viime viikkoina lässyttämään aina jonkun eläimen nähdessään, kuten vaikkapa kissan. Huvittava taito, sillä meillä ei ole lemmikkejä, joten meillä ei lässytetä eläimille?

Koska lauantaina, siis juhlapäivänä, viiletettiin menemään kuin jakomielitautiset aamusta iltahämärään, pyhitettiin eilinen mitääntekemättömyydelle ja ulkoilulle. Tajusin samalla, että minusta on tullut vanha: syksy ei ole ihana vain syysvaatteiden vuoksi, vaan myös ulkona olevien värien. Sisäinen kääkkäni nautti suunnattomasti. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Nina

Sietämätön elämänmuutos.

Arvelin pitkään, että junnusänkyyn siirtäminen tulee olemaan aivan yhtä helvettiä. Olin kuullut siitä kauhutarinoita monesta tuutista ja juuri keltään en ole kuuna päivänä kuullut, että sängynvaihto olisi sujunut helposti.

Ei kai, eiväthän nuo jälkikasvut mitään daijuja ole. Eivätköhän he hokaa hyvinkin nopeasti, että sängyssä ei ole pinnoja -> pirskutarallaa, täältähän pääsee pois! Ja kun sängystä on kerran mahdollista päästä pois tutkimaan vaikka ja mitä, niin miksipä ihmeessä junnut sänkyynsä jäisivätkään...

Peitto hyvin, kaikki hyvin.

No, meillä on takana elämää uuden sängyn kanssa noin 1,5 viikkoa ja ensimmäinen viikko meni kutakuinkin näin:

Päivä 1:

Sänky rakennettiin iltapäivällä, joten Kloppinen nukkui päikkärinsä vielä pinnasängyssään. Yöunille poika nukahti uuteen sänkyynsä aivan heti. Olimme äimän käkenä - mahtavaa.

Päivä 2:

Päiväunet: Helvettiä. Poika nousi sängystään valehtelematta 50 kertaa ja me saimme viedä poikaa takaisin sekä päivystää eteisessä poikien huoneiden ulkopuolella, että kuulemme mitä huoneissa, tai lähinnä Kloppisen huoneessa, tapahtuu. Joka kerta sanoimme, ettei sängystä saa tulla pois, ja lähdimme heti huoneesta ulos. Lopulta, varmaan tunnin kuluttua, poika nukahti.

Yö: Kloppinen nukahtaa samantien. Jumalan kiitos, samanlaista settiä kuin päivällä ei kestäisi enää Erkkikään. Ainakaan ilman asiaan kuuluvaa lääkitystä.

Päivä 3:

Päiväunet: Kloppinen riekkuu (=tulee pois sängystä, pitää kovaa ääntä, huutaa, potkii seiniä) sängyssään 1,5 tuntia, jonka minä jälleen kerran päivystän eteisessä istuen. Lopulta Jäpikkä herää meteliimme (Kloppinen huutaa, äiti huutaa, ettei saa huutaa - logiikka?) ja otan molemmat pois sängyistään. Ei siis päiväunia.

Yö: nukahtaa jälleen heti.

Päivä 4:

Päiväunet: riekkuu 30-40 minuuttia sängyssään, potkii seinää, tuli sängystä pois. Viimeisen kerran Ukkokulta ärähtää ja kunnolla: Kloppinen hiljenee ja lopulta nukahtaa. Erinomainen nukutuskeino? Jäpikkä herää. V*ttu.

Yö: Kloppinen höpöttää aikansa, kunnes nukahtaa. Yöllä ilmeisesti on tipahtanut sängystään, sillä itkee lattialla, kun menemme katsomaan mikä on hätänä.

Päivä 5:

Päiväunet: Kloppinen nousee sängystään vain yhden ainoan kerran, mutta muuten potkii seiniä, kiljahtelee ja riekkuu. Nukahtaa kuitenkin puolessa tunnissa. Istahdan onnessani koneelle 25 minuutiksi, kun Jäpikkä jo herää. Mitä helvettiä oikeesti, miksi kuopus nukkuu nyt näin helvetin huonosti ja helvetin vähän?! Ennen unta riitti kevyesti klo 14-15 ja nyttemmin tuntuu, että poikkeuksia lukuunottamatta minimies herää klo 13 nukuttuaan huiman tunnin. Perkele, taas jäi lukematta, että minkälaisen talvihaalarin se Maija on blogissaan kertonut ostavansa. Päivä pilalla.

Yö: nukahtaa jälleen heti.

Päivä 6:

Päiväunet: Saan päivystää pojan ovella taas milteipä tunnin. Ongelma ei näyttäisi olevan se, että sängystä noustaisiin jatkuvasti pois, vaan se, että uni ei tunnu millään tulevan. Sängyssä siis mölytään, joka kerta toisensa jälkeen herättää pikkuveljen. Tämä päivä oli kuitenkin onneksi poikkeus ja molemmat nukkuivat miltei kolmeen. LUK-SUS-TA!!

Yö: nukahtaa melkein heti höpöteltyään aikansa.

Sitten olikin viikonlopun vuoro ja Mummolassa kyläily, kun me kääkät biletimme tukka putkella Stadissa. Mummolassa nukutaan tietysti tutuissa, turvallisissa matkasängyissä, joissa on luonnollisestikin laidat.

Tämä viikko on mennyt samalla tavalla. Illat sujuvat erinomaisen hyvin, mutta päiväunien kanssa taistellaan. Uni ei tunnu tulevan kuin joskus vasta tunnin jälkeen, eikä silloinkaan aina. Tällä viikolla on ollut parikin päivää, kun päikkäreitä ei ole nukuttu ollenkaan.

Eniten harmittaa, että tämä meidän riekkuminen herättää joka päivä Jäpikän.
Toiseksi eniten harmittaa, että sitä kuuluisaa omaa aikaa ei ole enää hetkeäkään. Koulujuttuja en ole siis tehnyt noin kahteen viikkoon - missä ihmeen välissä tekisin?!

Elämä on tällä hetkellä hillittömän raskasta. Pinna on äärimmäisen kireällä. Sitä kuuluisaa omaa aikaa ei juuri ole ja tekemistä piisaa. Joka suunnasta tulee myös enemmän ja vähemmän paineita, että pitäisi tapahtua. Huoh. Toivon sydämestäni, ettei tämä, varmaan ihan jokaiselle pakollinen, vaihe kestäisi tuhottoman pitkään...

Mikäli tämä edes on enää mikään vaihe. Olen nimittäin harkinnut jopa Kloppisen päiväunien poisjättämistäkin - miksi hakata päätä seinään päivästä toiseen vain todetakseen, että se joka kerta sattuu. Toisaalta se ajatus tuntuu pelottavalta: saako Kloppinen muka riittävästi unta? Voisiko niin ihan oikeasti tehdä, kun kyseessä on vasta kaksivuotias lapsi?!

Päiväunien jäädessä pari kertaa pois olen aikaistanut Kloppisen iltatoimia. Ennen poika on mennyt yöunille ysiltä, mutta nykyään sängyssä ollaan jo puoli ysi. Tarkoitus on aikaistaa vielä toiset puoli tuntia, jolloin unille käydään kasilta, mutten halunnut muuttaa sitä yhtäkkisesti kauhean radikaalisti. Olen huomannut, että Kloppinen kyllä nukahtaa iltaisin nopeammin ja nukkuu aamuisin pidempään, kun päiväunia ei ole nukuttu. Yöunta ei silti kerry edes 12 tuntia per päivä, joten päiväunille taitaisi edelleen olla tilausta...

Yritän antaa tälle muutokselle aikaa, vaikka tuntuu, että lähtee järki. Että se kallisarvoinen oma hengähdyshetki menee eteisessä seistessä ja elämää kirotessa. Jos vielä ensi viikon kokonaisuudessaan kestäisi. Kohtuullisia tavoitteita nääs.

Nyt kaipailisin enemmän kuin koskaan teidän neuvoja ja kokemuksia:

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat jättäneet päikkärinsä nukkumatta? 

Siis ollessaan kotihoidossa, päiväkodissa nukutaan kai paremmin ja vanhempanakin, kun arki on hektisempää.

Olen kyllä surkea näiden muutosten keskellä. Jos oloa pitäisi jotenkin kuvailla, niin sanoisin, että vituttaa. Siinäpä se, vituttaa niin ettei veri kierrä. Kaiken lisäksi tällä viikolla en ole ehtinyt yhteenkään jumppaan, vaikka ostin uuden jumppatopinkin. Aika hajottavaa mitä?!


Nina

Ps. Oletteko kuulleet sen sanonnan: "Lapsena en halunnut syödä enkä nukkua. Nykyään en muuta haluaisi tehdäkään." Osuu ja uppoo.

Jotain vanhaa, jotain uutta.

Mitä tehdä, kun Ukkokullalla on ruokailuryhmä, josta hän ei halua oikein luopua, mutta joka ei sovi kotiimme ja sisustukseemme pätkääkään?

No, sitten tietysti itse tuunaataan ja maalataan. 

Ruokailuryhmä ennen + yksi puhelinta varastava esikoinen:

Ruokailuryhmä nyt, ilman Kloppista:

Lopputulos on ihana! Ihanan raikas, ihanan skandinaavinen. <3

Kyllä kannatti nähdä hieman vaivaa ja maalata itse. Säästettiin pitkä penni, kun ei maksettu maalauksesta eikä ostettu uutta ruokailuryhmää. Ollaan aika tyytyväisiä täällä!


Nina

Racoonia ja yhdet kengät.

Syy äärimmäiseen köyhyyteen löytyi juuri: talvi + lapset = tarvitaan jos jonkinlaista asustetta ja vaatekappaletta hengissä selviämiseen. Pipoa ei riitä yksi, eikä kyllä kaksikaan, vaan pitää olla useampi, jotta pärjätään erilaisissa olosuhteissa ilman lämpökuolemaa tai hypotermiaa. Hirvittävää ydinfysiikkaa tämä! ;)

Yksi tällainen talven vaatetukseen liittyvä ostos oli pakko saada ihan vain siksi, että se on äärettömän hyvä ja käytännöllinen. Fleecehaalari. Suosittelen sitä jokaiselle, joka reissaa autollaan parin tunnin matkoja. Pienellä vauvalla saman asian ajaa lämpöpussi, mutta isommalla lapsella fleecehaalari on ehdoton! Talvipakkasilla ei huvita pakata lasta autoon talvihaalarissa, sillä senhän nyt tietää, että hetken päästä toinen velloo hiessänsä ja kellään ei ole mukavaa. Jos haalarin taas ottaa pois, niin on liian kylmä. Fleecehaalari sen sijaan on juuri sopiva: ei ole kylmä eikä matkan aikana tule kuuma, etenkään jos muistaa avata vetoketjun. Kaiken lisäksi fleecehaalari on päällä mukava keveytensä vuoksi.

Ostin joskus Kloppiselle Racoonin fleecehaalarin ja se osoittautui aivan loisto ostokseksi. Se kesti käyttöä ja pesua, ja pysyi aina vain ihanan pehmeänä ja kauniina. Ei ollut siis kovinkaan vaikeaa miettiä, että minkä merkin fleecehaalaria lähdetään metsästämään tänä syksynä...

Ja kyllä, näitte oikein: fleecehaalarin lisäksi en voinut vastustaa samaisen merkin neulehaalaria. Sitä ei oikein kipeästi tarvita (joten turha rutista köyhyyttä niin.), mutta hei - vähänkö söpö vaatekappale Jäpikälle 1-vuotiskuvaan?! Plus että tämä oli ihanan pehmeä ja paksu = varmasti aivan jumalattoman lämmin talven paukkupakkasilla haalarin alla. 

Lisäpisteitä luonnollisesti siitä, että pojat sitten mätsäävät ihanasti yhteen näissä vaatteissansa. Vastustamatonta! <3

Valitsin Kloppiselle suurimman koon, eli 92 senttisen ja haikeana pitää myöntää, ettei siinä ihan kovasti kasvuvaraa ole... Toivon, ja luulen, että se kyllä mahtuu tämän talven, mutta että mistä ihmeestä minä löydän ensi talveksi fleecehaalarin, jos tämä ihanainen Racoon ei suurempia kokoja tee?!

Nyyh!

Jäpikälle otin 80 senttisen villahaalarin ja se oli hyvä päätös. 86 cm olisi nimittäin ollut aivan liian suuri. Tämä näyttänee yksvee-kuvassa mahdottoman ihanalta, mutta siinä on kuitenkin kasvuvaraakin. 

Jotain melko turhaakin tuli ostettua, näin talven kynnyksellä, mutta eipä voi mitään. Ostin nimittäin ihan peruslenkkarit Kloppiselle. Lapsraukka on nimittäin tähän päivään asti kulkenut kankaisissa tennareissa tai sitten ulkoillut Muumi-kumppareissaan. Nyt on jotain vähän lämpimämpää ja käytännöllisempää meillä. Eh, pariksi viikoksi? Kohtahan sitä nimittäin saisi ostaa jo ne talvisaappaat.

Niin ja Kloppinen tarvitsee vielä lämpimämmän hatun ja sitten kunnon hanskat. Ja se Panda-haalarikin olisi vaan niiiiiiiiin ihana. <3 Mutta muuta ei enää tarvita. 

Kai?

Nämä ihanuudet bongasin DinSkosta hintaan 34,90 €.

Mites teillä - joko on talveksi kamppeet kasassa?
Ja hei, talvikenkä/saapas-suosituksia otetaan suurella sydämellä vastaan! <3

Nina

Kloppinen hammaslääkärissä.

Meillä oli tänään ensimmäistä kertaa hammaslääkäri. Tai siis Kloppisella oli. Minä silti taisin olla se, jonka puntti tutisi eniten odotushuoneessa. Jännitettävää ei juuri kyllä ollut, sillä meillä ollaan melkoisen tarkkoja hammaspesu-rutiineista ja mehutkin jäävät aina kaupan hyllylle. Itseasiassa niistä ei olla edes kovin tietoisia - olisikohan Kloppinen tähän ikään mennessä kerran mehua maistanut?

Silti jännitti, että näkyykö hampaissa se, ettei hampaidenpesu aina toisinaan ole kovin laadukasta: lapsi venkuilee, huutaa, heiluttaa käsiä, hammasharja lentää lattialle, hammastahnassa on karva, lapsi on karannut lähimaastosta, äitillä menee hermot, hammasharja kävi suussa, jotta lapsi voi tuumata, että nam, mutta yhtäkään hammasta ei harjattu.

Kuulostaako tutulta? No, meillä se ainakin toisinaan menee näin.

Kaikesta huolimatta me saimmekin kiitosta, ruusuja ja kehuja niin, että korvia punotti. Tuli jo hieman nolo olo, että uskookohan hammaslääkäri edes minun puhuvan totta, kun joka kysymykseen vastaus on "oikea". Minä tosin olin kaikessa aivan rehellinen: meillä ei ole syöty tuttia tai tuttipullosta enää vuoden päiviin, meillä ei koskaan juoda mehuja eikä syödä karkkeja, herkkujakin äärimmäisen harvoin, ateriarytmi on tappavan tasainen ja hampaat harjataan aamuin illoin.

Niin, siis meillä herkkuja ja karkkeja eivät syö lapset. LAPSET. Aikuiset syövät heidänkin edestä... Kröhöm.

Täti tuumi, että ksytolipastilleja ja purkkaa voi alkaa antaa. Muuten nähdään joskus 1,5-2 vuoden päästä. Tässä kohtaa teki mieli hypätä tuolista ja tuulettaa, jes! Hammaslääkärin penkissä istuminen on kammottavaa, vaikkakin oma suu jääkin ronkkimatta. Mutta se haju, ne valot... Yök. Miten kummassa tämä kammo jäisi oppimatta omilta lapsilta?

Kloppinen asteli tosin hammaslääkäristä silmin nähden ylpeänä ulos - olihan hän saanut sinisen tiikeri-hammasharjan sekä purkkaa. Ihan jotain parasta ikinä siis.


Nina

Aikaansaatua ja -saamattomuutta.

Täällä piehtaroidaan taas pahemman luokan saamattomuuden kourissa. Okei, olen ollut jossain asioissa kyllä melko ahkera: olen kokannut joka päivä erinomaisia murkinoita tyytyväiselle pienelle perheelleni, pitänyt kodin melko siistinä, urheillut BodyCombatin ja kahvakuulan merkeissä sekä toisinaan suonut ajatuksen pari opinnäytetyölleni (joka on silti liian vähän ja saamattomuutta on nähtävissä siis tässäkin).

Poikiin liittyviä "prokkiksia" on joitakin alla. Ensinnäkin Jäpikän täyttäessä pian 11 kuukautta, olemme päättäneet alkaa jättää tuttia pois unilta. Paras hetki tähän on ollut illat, kun Jäpikkä on eniten väsynytkin. Päikkäreillä poika saa siis vielä tuttinsa. Nyt takana on noin neljä iltaunille menoa ilman tuttia. Jäpikkä on aikansa höpöttänyt - kai ihmetellyt ääneen, että missä tuttiseni on, mutta lopulta sammahtanut tyytyväisenä pienenä miehenä. Hurraa! Kohta saisi alkaa miettiä tuttipullonkin kohtaloa...

Muita "uusia" juttuja ovat vaipattomuus-harjoittelu, josta jutun juurta riittäisi niin, että teen siitä myöhemmin oman postauksensa, ja junnusängyn haku Ikeasta. Hah, kauankohan olen täällä blogissa puhunut tästäkin muutoksesta eikä vieläkään olla päästy juuri teoriaa pidemmälle. Kumma kiire, kun ei edes Ikeaan enää ehdi - Ukkokulta kiittää. ;)

No, se saamattomuus näkyy muuallakin kuin täällä blogissa. Eniten kotonamme: lipaston päällä makaa hääkuvistamme teetetyt taulut aina vaan, Jäpikän huoneen sisustus laahaa, etupihalla on edelleen aurinkotuoli, puolikuolleista kesäkukista puhumattakaan... Kröhöm. Että annattehan anteeksi, jos en täällä joka päivä jaarittele. 

Kloppisesta on muuten kehkeytynyt sellainenkin taiteilija, ettei ole tosikaan. Hän ei muuta juuri haluaisi tehdäkään kuin piirtää, piirtää ja piirtää. Eniten hän piirtää lentokoneita ja hämähäkkejä - pojat on poikia. <3 

Että tekee se onneksi muutakin kuin kiukkuaa uhmaansa. ;)

Ja taas on se päivä viikosta, kun saa toivottaa viikonloppuja. Joten: hyvää viikonloppua!


Nina