Paisunut ostoskori

Uusi koti tarkoittaa lähes aina shoppailua. Harvoin kaikki vanhat huonekalut sopivat ja istuvat uusiin neliöihin sekä tilaratkaisuihin, joten on osteltava uusien tarpeiden mukaisia juttuja. Me shoppailimme jo muun muassa uuden isomman sohvan. Ei tosin siksi, etteikö vanha olisi sopinut tähän kotiin, vaan siksi, että vanha sohvamme oli eittämättä liian pieni ja koko perhe ei mahtunut enää rötväämään.

Muuton ohessa tajusin, että myös verhot menevät uusiksi. Ja lähes joka huoneessa. Omakotitalomme ikkunat ovat nääs ihan eri mallisia ja kokoisia kuin yhdenkään entisen kotimme ikkunat.

Nämä ikkunat ovat kapeampia ja niitä kehystävät muhkean kokoiset, selkeästi seinästä ulkonevat ikkunanpokat sekä ikkunalaudat, joten vanhoille sivuverhoille sai jättää hyvästit. Lähdin muutaman alekoodin innoittamana tutkimaan Elloksen tarjontaa ja sieltä löytyikin, toivottavasti, juuri meille sopivat valkoiset laskosverhot. Hinta oli erittäin edullinen, joten vähän jännittää, että ovatko verhot aivan tiskirätit livenä...

Lisäksi uusi sohva vaatii kaverikseen uudet sohvatyynyt, sillä vanhat tyynynpäälliset olivat niin jäätävässä kunnossa, että ne lensivät kylmästi roskiin muuttoa tehdessämme. Taas tuli valittua tähtikuosia. Minä se en kyllästy niihin varmaan ikinä. Oli miten last season sisustusvalinta tahansa. :)

Alekoodi sekoitti pään ja ostohuumassa tuli tilattua verhot myös jouluksi. Ja ostoskoriin saattoi eksyä myös yksi jouluinen tyynynpäällinenkin. Hups. Saattaa olla ehkä Ukkokullalle selitettävää, kun tekemäni "verhotilaus" saapuu :D Mutta minkäs minä tälle saatoin, kun kerrankin löytyi jouluisia tekstiilejä, jotka eivät ole punaisia tai täynnä tonttuja. Nämä olivat vain niin minun näköisiä, että ne oli pakko ostaa pois maleksimasta. Käyhän teille muillekin näin? Aika useinkin, jos olette aivan rehellisiä? Ehh?

 

Me olemme Ukkokullan kanssa taas ahkeroineet ja saimme maalattua eräänä iltana koko keittiön, kun pojat menivät nukkumaan. Neljä tuntia se otti, mutta nyt näyttää keittiökin ihan uskomattoman paljon siistimmältä. Uudet keittiönkaapistot saivat arvoisensa taustat. Maalattavaa toki vielä riittää, mutta onneksi omaa kotia on aivan ilo laittaa. <3

Huh näitä karmaisevia puhelinkuvia, iuh! Missäköhän se järkkäri luuraa...

Lupsakkaa viikonloppua! <3


Nina

Popupshop-ostoksia ja Molo-haaveita

Taas pukkaisi postausta lempiaiheestani: lastenvaatteista. En muuten tajua, miten tässä näin kävi. Minä, joka rakastin vaatteita, siis aikuisten vaatteita, kuljen nykyään last season -kamppeissa, mutta jumaleeri - mukuloiden kamppeet ovat aivan vimpan päälle. Tästä varoiteltiin, muistan, mutta että ihan oikeesti tässä kävi näin?! No, lohduttaudun ajatuksella, että viimeistään sitten, kun palaan työelämään, JOUDUN shoppailemaan oman vaatekaappini pullolleen.

Takaisin asiaan: vihjasinkin eräässä postauksessa, että postiin on näinä päivinä ilmestymässä paketti, jossa on - yllätys yllätys - lapsille vaatetta. Monikossa siksi, että menin tilaamaan minulle entuudestaan tuntematonta merkkiä enkä ollut aivan varma koosta. Mutta miten hyvä, että on lapset vuoden ikäerolla: jos on toiselle yllättäin liian pieni, niin ovat pienemmälle just hyvät! :D

Se mystinen, minulle uusi merkki on siis Popupshop. Olen ihastellut näitä muissa blogeissa ja Babyshopin Mid Season Sale innosti pikkualella testaamaan. Babyshop on muuten pirullinen nettikauppa - siellä olisi erittäin helppoa tehdä henkilökohtainen konkurssi. No, tällä kertaa konkurssi ja siitä seuraava mahdollinen aviokriisi vältettiin ja ostoskoriin päätyivät "vain" yöpuku ja baggy legginsit. Ihastuin heti: materiaali on ihanan pehmeää ja noin äkkiseltään tuntuisi melkoisen laadukkaalta. Ja tuo pingviini-yöpuku - voisiko söpömpää olla?! Etenkin kun olen repinyt hiuksia päästä kammottavien autot-yöpukujen viidakossa enkä vaan halua sellaisiin rahojani upottaa. Valitsin kooksi 2-3 years ja se oli aivan nappivalinta Jäpikälle, joka käyttää kokoa 92. Vaatteet sopivat hyvin päälle, mutta etenkin baggy leggareissa kasvuvaraa on sopivasti, etteivät jää ensi viikolla pieneksi.

Toivotaan, että nämä ovat yhtä ihastuttavat myös käytössä, eli kestävät käyttöä ja pesua. <3

Lastenvaate-shoppailuille ei ole näkyvissä lähiaikoina loppua, sillä kyllä, Kloppiselta uupuu aina vain talvihaalari. Olen yrittänyt metsästää haalaria käytettynä ja yhden jo ostinkin, mutta se oli livenä jotenkin niin tyttö-väri, että haalari oli pakko laittaa eteenpäin. Sittemmin olen empinyt ja harkinnut, ja aina vain ollaan ilman. Jäpikälle ostin käytettynä keltaisen Molon Polaris haalarin ja Moloa harkitsen vakavasti myös Kloppiselle. Cracker Crust -sävy ihastuttaa ja erityisesti Blueprint-sävyn asusteihin yhdistettynä! Vai mitä sanotte?

Kuvat lainattu Punavuoren peikon nettisivuilta.

Joko teillä on talvihaalari-hankinnat tehty? Mihin päädyitte? Vai onko muita Maija Myöhäsiä? Vai alennusten kärkkyjiä? Hmmm? ;)


Nina

Takkuja

Terkkuja edelleen remontin keskeltä ja ulkohuussin tunnelmista! Vessa/suihku kun näyttää aina vaan tältä, eli keskeneräiseltä:

Mittari alkaa olla aika täynnä, eikä kyllä syyttä - pelkästään kylppäriä on tehty pian neljä viikkoa. Kyllä, äitiä on tullut ikävä useampaankin otteeseen. Enää on jäljellä vain muutama homma, mutta eikös sitten putkarimme sairastunut ja koko eilisen päivän työt seisoivat täysin. Harmitti, niin ettei veri kierrä, mutta sellaista se on. Ja sanottakoon, että putkarimme on ihan superhyvä tyyppi ja lupasi yrittää päästä tänään pelipaikalle, jotta meidän prokkis etenisi.

Otsikko ei siis viittaa takkuihin hiuksissa, vaan elämässä - aika syvällistä mitä. Meidän hermojamme ei kiristä nimittäin pelkkä remontti, vaan myös entinen vuokranantajamme, joka on nyt aiheettomasti vähentänyt vuokravakuussummastamme veden tasauslaskun, joka ei vuokrasopimuksen mukaan kuulu meille. Stoori menee itseasiassa niin, että soitin heti Kuluttajaliittoon tästä laskusta kuultuani, koska en ollut itse ihan varma, että kuuluuko lasku meille vai ei. Päällimmäisenä: halusin, että asiat menevät oikein. Vuokrasopimuksessamme kun ei lue, että vesi maksettaisiin käytön mukaan tai meiltä laskutettaisiin myös tasauslasku - siinä lukee ainoastaan "X €/kk/hlö ennakko, vauvasta ei tarvitse maksaa". Jäpikkä oli nääs noin viisikuinen, kun muutimme tähän huoneistoon vuokralle. 

Meidän perhe mitään vedellä läträä. Kuvassa Kloppinen. :)

No, Kuluttajaliitossa parikin eri lakimiestä sanoivat, että tilanne on aivan selvä: lasku ei kuulu meille ja vuokranantaja ei voi meiltä laskuttaa mitään, mikä ei ole mainittuna sopimuksessa. Ilmoitin tästä asiallisesti välittömästi vuokranantajalle. Hän ei vastaillut puheluihin eikä viesteihin, joten ei jäänyt paljon vaihtoehtoja kuin ottaa uudelleen yhteyttä Kuluttajaliittoon ja Kuluttajaoikeusneuvojaan, että mitäs nyt tehdään. Joka paikassa minun kehoitettiin ottaa yhteyttä vielä kerran vuokranantajaan ja pyytää häntä itseään ottamaan yhteyttä näihin tahoihin, jotta vuokranantaja kuulisi miten asia on. Hän vastasi tähän kuitenkin, että hänellä ei ole moiseen mitään intressejä, menkööt vaikeimman kautta. Summa summarum: joudun tekemään nyt valituksen kuluttajariitalautakuntaan ja odottamaan takaisin rahojamme ties kuinka pitkään. Eli mitäpä muutakaan tämä olisi kuin aivan tahallista kiusantekoa. Ottaa päähän. Lujaa. Etenkin kun menimme ostamaan jo sohvan vuokravakuusrahoillamme, jotka luulimme tietenkin saavamme kokonaisuudessaan takaisin. Nyt saan sitten hakea jotain samperin luottoa, että saan osan sohvasta maksettua myöhemmin. Murr.

Viime viikonloppuna leputimme hermojamme, missäs muuallakaan kuin, omalla pihallamme. Nautimme syksyn raikkaudesta ja siivosimme pihaa KOKO päivän muun muassa haravat kädessä. Ja KOKO päivän saldona: noin 1/3 pihasta haravoituna ja noin 20 kottikärryllistä lehtiä ja pari kärryllistä poikien kiikuttelua eestaas. Ihanien lehtipuiden kääntöpuoli.

 

 

Pihalla riittää siis vielä tekemistä. Ja sisällä. Raah. Ihan just on jo poikien synttäritkin ja moni vieras astuu uuteen kotiimme ensimmäistä kertaa - joko saa alkaa panikoida?!

Nina

...ainiin.

Saako kaiken laittaa puhtaasti remontin piikkiin, jos vähän niin kuin unohtaa oman esikoisensa 3-vuotissyntymäpäivän? Tai siis, en ole itse päivää unohtanut, vaan onnittelin toki junnua ja sitä rataa, mutta lahjaa emme ehtineet hankkia, synttäriherkuista puhumattakaan. Okei, ostin pieniä munkkeja läheisestä leipomosta, mutta ei kovin juhlavaa silti. Varsinkaan, kun virallisena päivänä kiikutimme Ukkokullan kanssa pojat mummolaan, jotta itse saamme kaikessa rauhassa maalata yläkertaa...

Jäämme odottamaan Vuoden vanhemmat -diplomin saapumista.

No, ei se auta, tämä remontti on pakko saattaa päätökseensä mahdollisimman pian, joten siksi nyt ei vietetty rokulipäivää synttäreiden takia. Etenkin kun pojille on tarkoitus järkätä yhteissynttärit kuun lopussa - juhlitaan isosti sitten, remontoidussa nätissä talossa, eik je. Nyt on poikien huoneesta vaihdettu ei aivan tätä päivää oleva tapetti valkoiseen maalipintaan, maalattu noin muutenkin koko yläkerta ja nyt vihdoin pääsee laittamaan kalusteita paikoilleen. Ja kyllä se maalilla läträäminen kannattaa, sillä yleisilme siistenee aivan huikeasti!

 

Kylppärikin on edistynyt viikonlopun aikana, vaikka kaiken kaikkiaan ikävä pönttöä, suihkua ja pesukonetta kohtaan on niin suurta, että tämä tuntuu uuvuttavan hitaalta prosessilta...

Vielä me kuitenkin juhlitaan meidän kolmevee-Kloppista, joka on supersöpö, kekseliäs, ihastuttava ja fiksu kuin mikä. Hän kertoilee päästänsä tarinoita ja satuja, keksii ihan mahdottomia juttuja (esimerkiksi mummolassa, jossa kukaan ei tupakoi, oli kuulemma tupakkaa ja ne heitettiin metsään karhuille, jotka söivät ne. Hmmm.), laulaa ja muistaa hienosti laulujen sanoja, piirtää jo aika selkeitä kuvia ja osaa laskea noin viiteen kuuteen. Kloppinen on iloinen ja reipas, herkkä ja oikeudenmukainen, taitava ja kova liikkumaan. Kaikkea sitä mitä kolmevuotiaan varmaan pitääkin olla. Äitin vauva. Fööevä. <3

Vuoden vanhempi -diplomin lisäksi jään odottamaan myös sekavimmat postaukset ja rumimmat kuvat -blog awardsia, sillä uskoisin pärjääväni siinäkin.


Nina

Uutuuksia lasten vaatekaapissa

Olen ostanut ensimmäisen Mainion vaatteen ja olen ihan mahdottoman ihastunut! <3 Mainio on suomalainen yritys - olenhan hurahtanut aikamoisesti näihin kotimaisiin, laadukkaisiin lastenvaatteisiin kuten vaikkapa Gugguuhun ja Papuun. Mainio ei jää tälle kaksikolle lainkaan jalkoihin, sillä ainakin tämä yksi vaatekappale tuntuu niin laadukkaalta ja pehmoiselta että! Pisteet luomupuuvillasta ja ihan sikatörkeenmakeeloistavasta printistä, joka kaikessa hölmöydessään iskee jonnekin sydänalaan niin, että kolisee. :D

Aivan harmitti, että ostin vain Jäpikälle tämän ja luulenpa, että tämä pitää ostaa Kloppisellekin. Melko pieni mitoitus yllätti: ostin koon 98/104 ja se ei juurikaan ole Gugguun 92 hihatonta suurempi... Joten tällä hetkellä noin 94 senttiselle Kloppiselle aion ostaa 110/116 koon emu-hihattoman. Onpa ainakin ensi kesänä sopiva.

No, ennen kuin alan sen kummemmin miettimään kesää, niin eletään ensin tämä talvi. Ja siitäpä erinomainen aasinsilta muihin shoppailuihin. Niin kuin moni muukin, niin minäkin olen ihastunut Gugguun merinovillaisiin talviasusteisiin. Jäpikälle ostin Baby Beanie -mallisen pipon mustana ja Kloppiselle pistaasina. En voinut vastustaa pistaasia huivia ja nyt elän sitten tilanteessa, että ON PAKKO SAADA myös musta huivi. Eihän muuten missään ole järkeä, eihän? Ukkokullan mielestä logiikassani ei ole järkeä. Ööö. Joka tapauksessa nämä on ihan mahtavat: istuvat tosi kivasti, peittävät niskaa, ovat ihanaa pehmeää matskua ja mikä parasta - tehty Suomessa. <3

 

Anteeksi kököt kuvat (vai oletteko jo tottuneet niihin... ;)) - kamera on tässä muuton ohella jossain karkuteillä ja en ole jaksanut sitä edes etsiä...

Eilen tuli naputeltua vielä yksi lastenvaatetilaus, siitä lisää myöhemmin. :)

Nina

Pihaihastus

Yksi asia, johon ihastuimme Ukkokullan kanssa välittömästi käydessämme katsomassa nykyistä taloamme, oli piha ja sen idyllinen tyyli. On kuin astuisi ajassa aavistuksen taaksepäin - tai ainakin mummolaan tai kesämökille. Pihassa on vanhoja 40-luvun piharakennuksia, vanhoja puita ja ihana vehreä puutarha.

Silmä ja sielu lepää. Vasta nyt voin käsi sydämellä sanoa, että nautin ulkoilusta poikien kanssa. Olenhan nyt omalla pihalla ja haaveilen jo tulevan kevään istutuksista. Ehkä vähän jouluvaloista ja lyhtyjen asettelustakin. Voin istahtaa penkille, vaikka kahvikuppi kädessä ja vain nauttia näkemästäni. Tunnen valtavaa onnellisuuden tunnetta nimenomaan meidän pihalla. <3

Myös Kloppinen ja Jäpikkä ottavat pihasta sekä koska vain -pihallemenosta kaiken irti. He juoksevat ympäriinsä ja möyrivät maassa. Ihmettelevät erilaisia puita, erilaisia kasveja, piharakennuksia. Lainkaan yleisiä leikkipuistoja dissaamatta - kyllä oma piha on IHANA! Tää on niin mun juttu - ei väkisin väännettyjä keskusteluja päivästä toiseen toisten perheiden kanssa, ei paikallaan istuskelua, vaan omaa rauhaa ja omia pihahommia. Ehkä musta on kehittymässä hyvää vauhtia erakko?


Nina

Uudessa kodissa!

Heippa - luvassa on ihkaensimmäinen postaus ensimmäisestä yhteisestä, omasta kodistamme (tai pankkihan se taitaa tämän töllin omistaa, jos aivan viilataan...)!

En ehdi tosin jaaritella sen kummempia, sillä Jäpikkä herännee päikkäreiltään aivan näillä näppäimillä. Sen verran kerron, että elo remontin keskellä ei ole niin jäätävää kuin mitä alussa pelkäsin sen olevan. Asenne on rock, eli ei auta kuin mennä näin. Kylppäri on remontin keskellä, eli emme pääse täällä suihkuun, emme vessaan eikä pyykkiäkään muuten pestä. Nyt olen jo sitä mieltä, että onneksi talon tontilla pönöttää huussi sekä kymmenittäin puskia... Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. :D

 

Keittiö alkaa olla jo aika valmis - jee! Tänään ajattelin laittaa astiat paikoilleen ja putsata oikein työtasot. Ajatelkaas. Kertakäyttöastioiden aikakausi on päättynyt, sillä astianpesukone on paikoillaan.

 

Muutamaa huonetta pitää vielä maalailla, jonka jälkeen alkaa tavarat pääsemään paikoilleen.

Kaikesta kaaoksesta huolimatta olen jotenkin sydänjuuria myöten rakastunut tähän taloon, joka on toisen puolen julkisivultaan jumalattoman ruma, mutta toiselta puolelta jotain aivan muuta... Ja se tunnelma täällä sisällä. Vaikka täällä on kaikki miten sattuu. Täällä on hyvä olla ja olo on onnellinen. Onnellisempi kuin ennen. Miltäköhän tuntuu, kun kaikki on paikoillaan ja laitettu kuntoon? Tästä kodista tulee vielä niin hieno! <3


Nina