Droppeja satelee!

Olisinko ikinä arvannut pötsi pystyssä, että minä tulen olemaan just sellainen lastenvaatehullu, joka istuu kuin tatti paikoillaan läppärin ääressä, kun lastenvaatevalmistajan uutuudet tulevat myyntiin?

Olisin. Olen aina rakastanut vaatteita ja muotia, ja ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut niistä. Ei ole ollut yllätys, että vaaterakkauteni paisuu myös lastenvaaterakkaudeksi.

Olisinko kuitenkaan ikinä arvannut, että shoppailu on kaikkea muuta kuin rentouttavaa aamupäivä-huvitusta? Että ennen h-hetkeä hion strategiaani viikkotolkulla kuinka saada kaikki haluamani. Että ennen h-hetkeä olen kirjoittanut lukuisia ostoslistoja, harkinnut kokoja, harkinnut värejä, miettinyt asukokonaisuuksia. Olisinko silloin arvannut, että ostoshetkellä rynnistän verkkokauppaan kymmenien tuhansien muiden kera ja istun sormet ristissä toivoen ettei saitit kaadu kaaoksessa. Että ostosten teko aiheuttaa korkeahkoa verenpainetta, käsien tärinää ja happivajetta aivoissa, kun henkeä pidätellen odotan kassalle pääsyä nähdäkseni sainko kaiken haluamani vai vietiinkö jotain jo ostoskorista. Olisinko arvannut, että tähän hypetykseen vaikuttaa aivan satavarmasti maanisten mammojen kiherrys facebook-saiteilla?

No en tosiaan olisi.

Mutta näin kävi. Minä olin yksi heistä, joiden aamupäivä kului eilen Gugguun verkkokaupassa ja tänään Rodinin jälleenmyyjien verkkokaupassa. Vaikka olin myynyt paljon pieniä vaatteita tietoisesti säästääkseni näille droppipäiville, voin kertoa että kyllä rahakin katosi tililtä varsin vauhdikkaasti. Enkä todellakaan ostanut kaikkea haluamaani, vaan tein karsintaa ostoslistaan, että mitkä asiat ovat ns. pakko saada -juttuja. Loppuja ostelen sitten pikkuhiljaa pitkin kevättä, kun taloustilanteeni tästä taas kohenee.

Poikien vaatekaapit saavat herkullista täytettä Gugguun mintuista trikoopantseista, leggareista, hihattomista ja t-paidoista. Arvelin mintun värin olevan "the juttu", joten keskityin itsekin ostamaan sitä nyt ja muita värejä vasta myöhemmin. "Strategia" osui nappiin, sillä juuri nämä värit katosivat jälleen minuuteissa verkkokaupoista. Hullua, mitä? :D

Onneksi sentään Rodineita voi tilata niin, että hengittää samalla. Ne eivät tunnu loppuvan aivan parissa minuutissa, vaan ehdin jopa hetken vertailla, että mistä tilata. Kloppiselle on tulossa miekkavalas-leggarit ja fisu-uikkarit (iiiiiiks, nää on niin söpöt, tuu jo kesä! <3) ja Jäpikälle ihana delfiinishortsihaalari, joka sopii varmaan loistavasti kesällä keltaisen Gugguun lippiksen kanssa yksiin! <3

Taisin täälläkin mainita Rodinin drop1:n aikaan, että onneksi suurin osa haluamistani jutuista tuli jo ja loppukevään pääsen halvemmalla. As if, kyllä vain löytyi osteltavaa nytkin! Ja vielä odottelen ainakin pelikaani-kuosia ja myös niitä basic-vaatteita.

Ja eipä muuten sovi unohtaa, että tulematta on vielä suurin osa haluamistani Popupshopin uutuuksistakin... Apua. Yksi uutuus meiltä jo löytyy, nimittäin tämä Leijona-jumppis. Tämä oli tarkoitus tulla Jäpikälle, mutta jumppis olikin sen verran pitkä koossa 2-3, että se sopii vielä loistavasti Kloppisellekin. Ja roikkuu kivasti haaroista. ;) Olen todella tykästynyt Popupshopin vaatteisiin, niissä on jotain coolia asennetta ja ne ovat laadultaan loistavia - kestävät hyvänä pesusta toiseen. Kissaeläimet! <3 

Onnea on mies, joka tässä lastenvaatedroppien keskellä kannustaa ostamaan (etten jää märehtimään ja pian ilman ja sitten harmittaa) ja vieläpä ilahduttaa keskellä arkea. Minä nimittäin ihastuin aikanaan Muumitalo-kuppiin, märehdin aikani että ostanko vai enkö, jäin lopulta ilman ja harmittelin. Tuttu kuvio, taas. No, Ukkokulta oli bongannut kupin eräästä kaupasta työreissullansa ja toi sen yllätystuliaisena. Ihana mies. <3

Kuvankauniina kuvausrekvisiittana kypsymässä olevat avokadot. :D

Löytyykö sieltä ruudun takaa lastenvaatteisiin vaarallisesti hurahtaneita vai oletteko sitä mieltä, että tämä on sekoilua isolla S:llä? :)

Viikonloppuja!


Nina

Rutikuiva tukka

Olen ollut viimeisinä kuukausina aivan hävettävän laiska hakemaan kampaamoliikkeistä shampoota ja hoitoainetta. On niin paljon helpompaa ja nopeampaa ostaa nämä ihan perusmarketista ruokaostosten lomassa. No, nyt markettilitkujen käyttö alkaa toden teolla näkyä... Päänahka rutisee jälleen kuivuuttaan eikä itse hiustenkaan kunto häävi ole. Kun kuivasta, kutisevasta päänahasta roikkuu useampi kymmenen senttiä ihan omaa, vaalennettuakin, tukkaa, on lie selvää, että hiustenhoitotuotteilla on todellakin väliä.

Olen käyttänyt vuosia kampaamotuotteita ja nyt jokusen kuukauden markettituotteita. Ero näissä on aivan valtava. Oman kokemuksen mukaan markettituotteet ärsyttävät ja kuivattavat päänahkaa sekä hiuksia ja latistavat niistä enemmän kuin "kunnon" kampaamotuotteet. Luvattua tuuheutta ei muutamalla eurolla saa. Lisäksi olen huomannut, että hiukseni ovat myös ohentuneet aivan valtavasti. Syynä voi toki olla pieni stressikin, mutta toisaalta olen ihan ammattistressaaja, eli mitään ihan superpoikkeuksellista ei ole tapahtunut.

Blogeissa yleensä pruukataan kehua ja hehkuttaa tuotteita, niin minäkin, mutta tällä kertaa on tehtävä poikkeus. Aion nyt vinkata, mitä EI missään nimessä kannata ostaa: Doven Oxygen Moisture -shampoota tai hoitoainetta. Volyymia tämäkin lupaa, mutta en ole eläissäni saanut millään tuotteella hiuksista niin hentoisen ja sähköisen oloisia kuin tällä sarjalla! Ehdottomasti huonoin ikinä ostamani shampoo ja hoitoaine, kiertäkää te muut nämä kaukaa.

XZ:n karpalokinuski hoitoaine sen sijaan tuoksuu niin hyvältä, että sitä voisi lusikoida tuubista. :) Muuten ei sekään mikään loistotuote ole, mutta ihan käypä kuitenkin. Paremman puutteessa.

No, viimeksi kaupassakäynnin yhteydessä marssin määrätietoisena kampaamotuotteita myyvään liikkeeseen ja nappasin hyllyltä Maroccanoilin kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen. Näistä olen kuullut paljon hyvää, joten odotuksetkin ovat melkoisen korkealla. 

Onko teillä tästä sarjasta kokemusta?

Reilun viikon päästä olisi myös kampaaja-aika ja olen jälleen yhtä kysymysmerkkiä, mitä sinne menen pyytämään. Ihmeitä?

Onko tämä vaaleammat latvat kuin tyvi jo ihan last season (on, itseä ainakin jo kyllästyttää), pitäisikö pysyä vaaleanruskeassa sävymaailmassa vai vetää koko tukka taas tummanruskeaksi? Tai sellaiseksi ihanaksi suklaiseksi? Jotain luonnollista, jotain raitoja ehkä? Miten tämä voi olla aina näin vaikeaa...

Kuvat napsittu Instagramista.

Selvää on vain se, että tukka pysyy ilmeeltään pitkänä. Vai onko kuitenkaan - nimittäin Kim Kardashianin polkkakin on U-P-E-A! <3 Vai mitä sanotte?

Kuva Googlen kuvahausta.

Kuiviin latvoihin tuo olisi ainakin ratkaisu! :D


Nina

Herkullisin värikombo

Minä, kuten aika moni muukin, innostui Gugguun kevätuutuuksien mintusta sävystä. Tilasin ensimmäisestä dropista tottakai mintut hupparit mustalla vetoketjulla. Sitten silmiini osui beige huppari mintulla, tai siis virallisemmin ice blue -vetoketjulla, ja olin aivan totaalisen myyty. Luonnollisesti tällä hurahtamisen hetkellä hupparit olivat loppuunmyytyjä meidän koossa. Tiedättekö, etsin tätä beigeä hupparia niin verenmaku suussa kaikista mahdollisista verkkokaupoista, että lopulta piti lopettaa, kun pää särki niin että silmissä sumeni! :D Ukkokulta ei aina aivan käsitä tätä lastenvaatteisiin liittyvää draamaa ja hengenahdistusta.

Vaan eipä kestänytkään haluunjotainenkäsaa-ahdistusdraama kuin pari päivää, kun jo bongasinkin beigen hupparin Jäpikän koossa. Lainkaan liioittelematta hypin löydöstäni tasajalkaa. Ja voi sitä autuutta, kun avasin paketin... Beigen ja mintun väriliitto on aivan mieletön! <3

Eipä siis liene vaikeaa arvata, mitä värikomboja olen Gugguulta tilaillut... ;)

Näille kaveriksi mintut ja beiget hihattomat, ja kesä vois vaikka jo tulla?

Ylihuomenna Gugguun drop kakkosesta on tarkoitus kotiuttaa lisää näitä sävyjä, ja toki vähän muutakin. Ostoslistalla on ainakin minttuja trikoopantseja, hihattomia ja ehkä muutama pipokin. Saapa nähdä, mitä ehtii saamaan. Melkoista yleisöryntäystä ennustan taas tapahtuvaksi...

On kai joku muukin jo shoppaillut lapsilleen kesävaatetta - onhan? :D


Nina

Tuuliviirin tunnustukset.

Pakko tunnustaa, että olen niin huvittava tuuliviiri ajatusteni kanssa, että toisinaan se naurattaa minua itseäänkin.

Niin kuin te jotkut ehkä muistattekin, hain joulukuun alussa erästä työpaikkaa. Pääsin haastatteluunkin, etenin lisätehtävän tekoon, mutta valituksi en kuitenkaan tullut. Olin aika särki, vaikka jo haastattelun hetkellä paikka ei tuntunut omanlaiselta eivätkä kemiat varsinaisesti kohdanneet minua haastatelleiden henkilöiden kanssa. Pettymyksen musertavat tuntemukset tuntuivat typeriltä, mutta minkäs teet - ei ole helppoa tulla torjutuksi, missään suhteessa. Miettikääpä, olette ensin vuosikausia kotona lasten kanssa ja pelkkä ajatus töihinpaluusta tuntuu pelottavalta. Sitten haette työpaikkaa ettekö tulekaan valituksi. Eikö olekin ehkä ihan normaaleja tuntemuksia, että tuntee itsensä aurinkokunnan suurimmaksi luuseriksi, joka ei ole enää riittävän hyvä missään muussa kuin vaipanvaihdossa?

Päätin silloin, pettymyksen keskellä, että meikämannekiini se nauttii nyt kotonaolosta ja joulusta, että katsotaan duunihommia tämän vuoden puolella uudelleen. Uudella draivilla. No, eihän se aivan niin kuitenkaan mennyt... Epävarmuus nakersi naista ja kotonaolo vitutti niin, ettei veri kiertänyt. Olin jo ehtinyt ajatella tulevaa niin, että olisinkin töissä. Tienaisin, olisin jotenkin merkittävä. Mutta ei, tosiasiassa olin vieläkin kotona "isojen" lasten kanssa. Talous on kuralla, minulla ei ole mitään uraa ja lapset luultavasti jäävät kehityksessä jälkeen, kun ovat "vain" kotona kanssani ilman kehitystä kehittävää tekemistä ja ikäistään seuraa.

Joo, älkää sanoko mitään.

Pahinta alkuvuodessa on ollut oma tyytymättömyys omaa elämää kohtaan. Niin kuin olen täällä nurissutkin, oma aika on ollut kortilla. Olen miettinyt aamusta iltaan omaa tulevaisuuttani. Olenhan kuitenkin lopulta muutakin kuin vain äiti. Ennen äitiyslomaa työni jäi toisella paikkakunnalle, joten minulla ei ole työpaikkaa odottamassa täällä. Olen ikään kuin tyhjän päällä. Se veti mieltä matalaksi ja ahdisti isosti. Ja mikä paskinta, kaikki omat ikävät fiilarithan purkautuvat mihinkä muuhunkaan kuin lapsiin. En ole ollut häävi mutsi. En ole ollut kovin hyväntuulinen, olen ollut arkeen ihan totaalisen kyllästynyt ja tiedottomuus tulevasta on tehnyt minut poissaolevaksi.

Koska alani ei ole mikään supertyöllistäjä, harkitsimme Ukkokullan kanssa puolivakavissamme, että tekisimme tähän samaan syssyyn vielä sen kolmannen lapsen. Yksi vielä ja sitten luukut (lopullisesti?) kiinni ja eikun uraputkeen. Ukkokulta kuitenkin tässä tienaa sen verran, että pärjäämme taloudellisesti, vaikka olisinkin kotona.

No, tuohon ajatukseen osittain tarttuen ja asennoituen eteeni pompsahti jälleen avoin työpaikka-ilmoitus alaltani. Tekisi mieli hakea tätä paikkaa, mutta nyt pääsemmekin siihen, mihin ensimmäinen virke postauksessani jo johdatteli... Tuuliviireyteeni.

Nyt ajatus nimittäin töihinmenemisestä tuntuu ihan superpelottavalta ajatukselta. Kyllä, taas jälleen kerran. Mietin liikaa - siinä on suurin syy ongelmiini. :D Jännitän hakemattomia päivähoitopaikkoja. Menenkö perse edellä puuhun, olisiko pitänyt ensin hoitaa ne hoitopaikat ja vasta sitten alkaa katsella työpaikkoja... Mutta kun, alani ei ole ihan se perinteisin. Sinne ei haeta ihmisiä töihin joka viikko, ei edes joka kuukausi. Vaikka viikkotolkulla olen kironnut kotonaolemista ja selaillut päivittäin eri foorumeja työpaikkaa etsien, olen nyt ihan kauhusta jäykkänä pelkästä ajatuksesta, että pitää lähettää työhakemus. Enkö tule valituksi taaskaan? Ja jos tulisin, niin en varmasti osaisi enää mitään? Saisinko potkut, kun en ollutkaan niin hyvä kuin mitä työhakemuksessani lupasin? Millaista se arki sitten olisikaan, jos lapset olisivat yli puolet päivästä pois? Pöllittäisiinkö meidän Rodinit päiväkodissa ja olisiko meillä jatkuvasti jokin flunssarokkoripuli?

Apua-apua-apua.

Pirun hankalaa. Minä olen. Hankala.

Mielipide saa vaihtua, koska olen nainen. Eikö? :D


Nina

Aina vaan kipeä.

Sairashuoneelta terkut jo toistamiseen.

Viime postauksessa hehkuttelin, kuinka flunssa alkaa olla menneen talven lumia... Ei olis vissiin pitänyt, sillä flunssa, toisenlainen sellainen, iski heti perään. Nenät ovat siis vuotaneet jo useamman viikon ja nyt lisäksi yskittää. Yötä päivää. Hitto vie. Tekisi mieli kirjoittaa, että onneksi pojilla ei sentään ole mitään kuumeita noussut ja yötkin ovat menneet ihan nukkuessa. Ystäväni kuitenkin tuossa pari päivää sitten soitteli, että heidän lapsellaan on juuri todettu vesirokko ja siitä on noin viikonpäivät, kun näimme. Eli saapa nähdä iskeekö meidän poikiin tämä kutiseva tauti myöskin.

Eipä tänne kummempia noin muuten kuulu. Kaverit saavat vauvoja ja itsellä (ja myös Ukkokullalla!!!!!!!!) on vähän vauvakuumetta ilmassa... :) <3

Lastenhuoneesta pitäisi maalata yksi seinä. Noin muutenkin pitäisi vähän stailata ja laitella tätä kotia. Järjestää uusiksi, tavarat kun eivät vielä ole kaikki löytäneet paikkaansa. Kun vaan olisi sitä virtaa...

Pitäisi mennä hihhuloimaan jotain sporttista, mutta niin. Koska flunssa.

Pitäisi ehkä kirjoittaa taas myös yksi työhakemus.

Jotain on kuitenkin jo kirjoitettu. Nimittäin ostoslistoja, sillä ensi viikolla tulee uutta droppia Gugguulta ja Mini Rodinilta. Popupshopin uutuuksiakin odottelen aivan kuumeisesti. Olen onnistunut oikein jopa säästämään rahaa ja olen myynyt reippaalla kädellä pieneksi käyviä vaatteita pois. Niinpä päätin tilata ensi kertaa elämässäni oikein postituspusseja. K-Supermarketin muovipussista tekaistut paketit ovat nimittäin sen verran susirumia, että toisinaan sitä haluaisi vajota maan alle niitä postitellessa. Näitä Jimpulasta tilattuja pussukoita sen sijaan kehtaa jo postittaa! ;)

Sellaista siis tänne. Sisällä ollaan jumitettu, pääasiassa oman perheen kesken. Toisaalta ulkona on märkää ja jäistä, jotta en ihan kauheasti ole sisälläolosta pahoillani...

Palaan paremmin siis eetteriin, kun mimmissa on taas virtaa!


Nina

Köh!

Terveisiä vaan sairastuvalta!

Valoa alkaa onneksi näkyä jo tunnelin päässä (vai onko se juna?), mutta kyllä on mennyt tämä viikko aika lailla kanveesissa... On pukannut kuumetta, yskää ja räkää. Jälkimmäistä pukkaa edelleen vähän kaikilta, eniten vielä kuitenkin pojilta. Emme ole tehneet mitään muuta kuin maanneet kotona. Ihanainen kevätaurinko on kutsunut meitä ulos, mutta eih, me olemme sairastaneet. Ukkokulta on käynyt sen verran ulkona, että hän kertoi jonkun otuksen järsineen lumiukkomme porkkananenää. Luminen kaiffari kun on kuulemma sulanut aika lailla tunnistamattomaksi läjäksi ja nenästä on tullut maassa petojäniseläinten vapaata riistaa.

Olen koittanut nyt kipeänä varsinkin syödä paljon kaikkea terveellistä, että kanttura kroppa saisi hyviä aineksia itsensä paranteluun. Ja liekö toiveajattelua, mutta tuntuu, että flunssa taittui ehkä sen vuoksi niin nopeasti ja helposti poiskin. Ilman mitään raivostuttavia, viikkoja kestäviä jälkitauteja. Koputan nyt varuiksi päähän...

Keksin tässä myös aivan killerin konstin, jolla saada pojat juomaan smoothieita. He ovat nimittäin joka kerta vain tuumineet, että yök. Laitoin lasiin pillin. Pillin. Siinä se. Johan upposi.

Lisäksi ehkä vähän juksasin, että tää on vähän niinku jäätelöö, sillä seassa oli kuitenkin jäisiä marjoja. 

Joka päivä olen yrittänyt syödä mahdollisimman paljon salaattia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olen ihan huikean ylpeän itsestäni, sillä terveellisten juttujen syöminen tuntuu olevan jo nyt ns. itsestäänselvyys. Hyvä minä!

Eräskin lounas.

No, ehdittiin me tässä niistämisen lomassa sovittaa uusia Gugguun huppareitakin. Voi taivas, että ne ovat herkulliset väriset luonnossa! <3 Sain tässä fiksaation toisestakin värikombosta, jota lähdinkin jo rahoittamaan myymällä kohta pieneksi jääviä Gugguita pois. :)

Tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää. :D Laitetaan se lentsun ja perjantain piikkiin.

Toivottavasti palataan ensi viikolla uudella draivilla kehään, viikonloppuja!


Nina

Vähäsanainen.

Se olen ollut tällä viikolla. Päällimmäiseksi siksi, että otsassa on kasvanut vallattoman kokoinen kärpässieni. Meillä nimittäin hajosi auto. Eikä siinäkään vielä kaikki, se hajosi satojen kilsojen päähän kotiamme. Viikonloppureissumme Ukkokullan kanssa sai siis aivan uudenlaisen twistin miettiessämme, että 1) miten helvetissä pääsemme kotiin ja 2) miten helvetissä saamme haettua lapset kotiin. Säästöt ovat huvenneet siis ärsyttävästi autoremonttiin ja vuokra-autoon. Jälkimmäinen maksoi meille yli 300 euroa - voi kun auto olisi hajonnut kotikaupunkimme liepeille, niin olisimme säästäneet edes tämän...

No, se siitä. Olen minä tällä viikolla tehnyt jotain muutakin kuin heittänyt kirveet kaivoon.

Olen tehnyt poikien kanssa lumiukon:

Olen kadehtinut Kollin helppoa elämää. Se vaan on ja se on kaikkien mielestä ylisöpöä. Kokeilepa itte samaa - makaa päivä sohvalla tekemättä mitään. Ei oo muuten kenenkään mielestä edes söpöä.

Olen imenyt energiaa auringosta, tuosta ihanaisesta valoilmiöstä, sekä syömällä terveellisiä juttuja. 



Laittanut eteiseen maton, ihastellut sen luomaa valoisuutta pimeässä tilassa ja ihmetellyt miten Kolli voi saada maton kanssa sellaiset seköpääraivarit aikaiseksi. Kissan leikiksikin sitä kai kutsutaan... Onneksi matto ei maksanut kuin 34,90 € Hobby Hallissa, joten leikki puolestani jatkukoon.

Lisäksi tilasin ihanan Gugguun uutuuksia, aika hillitysti tosin, kiitos autoremontin. Pojat saivat mintut hupparit mustilla vetoketjuilla ja Kloppinen lisäksi myös mustat collegeshortsit beigellä narulla. Olen muuten ihan ihastunut näihin shortseihin ja niitä aionkin tilata ehdottomasti lisää, kunhan rahatilanne antaa periksi. <3

Gugguun suosio sen kun kasvaa. Mallisto julkaistiin klo 12 ja itse tein tilaukseni kutakuinkin juurikin silloin. Sain mitä halusin, mutta klo 12.19 varastosaldot näyttivät jo tältä:

 

Aika mahotonta!

Onneksi viikonloppu on aivan käsillä.

Kuulemisiin <3

Nina