500. postaus

Titti-di-dii-di-diii! Tämä on blogini 500. postaus! :D

Melkein neljä vuotta bloggaamista takana ja nyt se tuli täyteen. Tosin 500 postausta olisi tullut varmaan jo aikaisemminkin, jollen olisi pitänyt lähes puolen vuoden blogitaukoa opiskelujen vuoksi. Muutenkin olen pitänyt välillä aikamoisia hiljaiseloja, mutta aina vaan tämä blogi porskuttaa. En tiedä eteenpäin, mutta johonkin suuntaan. :)

Tänään on ollut taas sellainenkin aamupäivä, että hellurei ja mitä hellimmät tunteet. Pojanviikarit ovat tehneet tinkiä ja meikämannekiinin pää on harmaantunut: Jäpikkä söi sekä harjasi hampaitaan hammastahnalla meidän kaikkien neljän perheenjäsenen hammasharjoilla ja Kloppinen taas kaatoi 1,5 litran maitopurkista maitoa lasiin aiheuttaen ruokapöydälle valkoisen tulvan, jonka armoille myös iPhone-parkakin joutui...

Hammastahna-ahmatti ite.

No, kun Jäpikkä herää päikkäreiltään, marssin poikien kanssa ulos. Heillä kun on nykyään pihalla oma hiekkalaatikko, joten enää lapiolla ei tarvitse kyntää äidin kukkapenkkejä. <3

Meidän Kolli on muuten siitä aika erikoinen otus, että aina kun me olemme ulkona, hän pysyttelee koko ajan lähellämme. Siis jos Kolli ei itse ole sisätiloissa vetämässä kauneusunia. Minä kun olen kuvitellut, että kissat ovat itsenäisiä eivätkä todellakaan jää ihmisten kanssa käyskentelemään, mikäli vaihtoehtona on läksiä uusiin seikkailuihin jonnekin ihan muualle kuin omalle pihalle. Mutta ei meidän Kolli. Se hengailee meidän seurassa ja jopa seurailee meitä, kun lähdemme muualle. Aika söpöä. :)

"Mä niin vihaan tätä kuvaamista..."

Pakko tähän loppuun vielä hehkuttaa yhtä hehkutuksensa ansainnutta juttua: Popupshopin yökkäreitä. Meidän pojat eivät pahemmin ota kantaa, mitä päälle laitetaan ja mitä ei - ja tämäkös muuten lastenvaatteita rakastavaa äitiä ilahduttaa. ;) Mutta yöpukujen suhteen Jäpikkä on tehnyt kantansa kovin selväksi: mikään muu yöpuku ei ole niin kiva kuin Popupshopin pingviini-yöpuku. Sitä toivotaan joka ilta päälle ja jos se on pesussa, tulee aina surku. Enkä ihmettele - tämä kyseinen pingviini-yöpuku on pysynyt lukemattomista pesuista huolimatta pysynyt ihanan pehmeänä. Muutenkin materiaali on ihanan ohutta ja laadukasta, siinä ei ole käytöstä huolimatta lainkaan pesunukkaa, joten ilmankos se on mukava päällä. Kivasta ulkonäöstä puhumattakaan. <3

Niinpä arvoisan asiantuntijaraatini toiveesta tilasin Popupshopin yökkärin myös Kloppiselle. Ja tämän nähdessään Kloppinen oli suu messingillä:

Muutenkin Popupshop on vakuuttanut hyvällä laadullaan ja eläinprintitkin hivelevät silmää. Eli suosittelen lämpimästi näitä, jos joku siellä näiden kanssa puntaroi.

Aurinkoista viikonloppua! <3


Nina

Lapsimessu-fiiliksiä ja loistavia kuhafileitä.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa täällä viime viikonlopun lapsimessuja. Ne ovat niin kiva tapahtuma! Niin äideille kuin lapsillekin. Tai itse en voisi kuvitellakaan, että lähtisin sinne ilman lapsia, vaikka kuinka saisin shoppailla yksin kaikessa rauhassa - ne ovat kuitenkin lapsimessut ja lapsille on huisin paljon kaikkea kivaa nähtävää sekä koettavaa.

Jäpikkä oli onnesta soikea kaikista hahmoista ja halasi heitä onnensa kukkuloilla. Tietenkään ainuttakaan kuvaa näistä hetkistä ei ole, sillä minä vain seurasin lapsen aitoa iloa häkeltyneenä <3 Kloppinen sen sijaan aristeli hahmoja eikä halunnut mennä halimaan, mutta vilkutteli heille kyllä turvallisen välimatkan takaa. ;) Ukki antoi pojille hieman rahaa, joten annoin heidän vapaasti valita yhdet lelut, ottamatta itse siihen valintaan lainkaan kantaa. Pojat päätyivät 100 % kierrätysmuovista tehtyihin (äidin pojat.) sukellusveneisiin, molemmat. Eipä tule riitaa. Tai niinhän sitä luulla saattaisi.

Minäkin shoppailin pojille muutamia juttuja. Gugguun osastolta mukaan tarttui Jäpikälle trikoopaita ja leggarit sekä kummitytölle toppi. Punavuoren peikon osastolta ihanat Rodinin ship ahoi -teepat hyvällä messualella - näitä paitoja olin himoinnut muutenkin kesäksi. Lisäksi ostin Viljamin Puodin panda-julisteen, mehujehut sekä hauskan kypärän Jäpikälle pyöräilyharjoituksia varten.

Ostokset ovat päässeet jo kovaan käyttöön - rakastan Gugguun trikoovaatteiden pehmeyttä! <3

Poikien leikkihuoneen stailauskin edistyy uuden panda-julisteen myötä. Minttu/turkoosi/mikäliesininenväri innosti ostamaan turkoosia myös pompomeihin - nämä löytyivät Ikeasta.

Lähes valmis kokonaisuus, johon olen lähes tyytyväinen:

Tänään muuten alkoivat messualet Gugguun verkkokaupassa, joten sinne kaikki yhdes koos. Tai no, minähän kävin siellä jo ostoksilla - kesken ruuanlaiton! :D

Mutta leivitetyt kuhafileet eivät kärtsänneet, vaikka keskittyminen herpaantui välillä jonnekin ihan muualle... Päinvastoin, lounashan onnistui aivan loistavasti! Multitasking-mutsi. ;) Ohje tähän on hyvin yksinkertainen: itse pyöritin kuhafileet ensin yhdessä munassa ja sen jälkeen jauhoseoksessa, jossa oli 1 dl korppujauhoja, 0,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 tl merisuolaa ja mukava ripaus sitruunapippuria. Suolaa olisi voinut ehkä laittaa vähän vähemmänkin, mutta voi pojat - kyllä nämä maistuivat mahtavalta! :)

 

Olenko ainoa, joka vain ihmettelee, kun viikot vierivät kauheeta vauhtia...


Nina

Haaste.

Minut haastettiin Tittamaman toimesta, joten tässäpä se tulee - osallistun, vaikka olen tähän osallistunut joskus aiemminkin. :)

Säännöt lyhyesti:

~ vastaa haastajan yhteentoista kysymykseen

~ haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa

~ keksi haastettaville 11 kysymystä!

  Tittamaman kysymykset:

1. Mikä on mieleenpainuvin lapsuudenmuistosi?
 Siis apua, todella helppo kysymys! :D Näitä on varmaan useita erilaisia, mutta mieleen on jäänyt kuinka löysin lapsena villikissan pentuja ja raijasin ne jok'ikisen pesästään mammani ja pappani mökin navettaan. En tullut sen ikäisenä ajatelleeksi, että emokissa saattaa olla jossain eikä hylännyt pentujaan, kuten silloin ajattelin. Mielestäni tein hienon urotyön, kun pelastin pienet suloiset kissavauvat, mutta isovanhempani eivät tykänneet oikein hyvää...

2. Mitkä olisivat kolme esinettä, joista et luopuisi?
Puhelin, huulirasva ja kulmakynä. 

3. Mikä saa sinut onnelliseksi?
Omat lapset, perhe, ystävät, oma koti.

4. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?
Kaupungissa, jos näistä kahdesta pitäisi valita. 

5. Voisitko kuvitella asuvasi joskus ulkomailla, missä?
En voisi kuvitella asuvani ulkomailla, mutta jossain Lontoon kupeessa asuisin, jos olisi pakko valita. 

6. Minkälaisista ihmisistä pidät?
Suoraselkäisistä, huumorintajuisista ja ystävällisistä ihmisistä on vaikea olla pitämättä. Aitous on myös piirre, jota ei voi kuin arvostaa. 

7. ....Minkälaisia taas et voi sietää?
Itsekkäitä minä-keskeisiä, jotka eivät ota muita huomioon tai suhtautuvat muihin ylimielisesti. Epäaidot ja myös suoraan sanottuna tyhmät ihmiset ovat aika raskaita. Empatiakyvyttömät ovat nekin ikäviä seuralaisia. 

8. Kolme asiaa bucket listiltasi?
Sellaista listaa ei ole, eikä kyllä tule, joten perusvastauksia ei tähän taida tulla... Muttamutta, haluaisin nähdä, kun lapseni kasvavat aikuisiksi: menevät naimisiin ja saavat lapsia. Haluaisin pystyä auttamaan heitä taloudellisesti esimerkiksi opiskelujen aikana. Haluaisin olla läsnä pitkään. 

9. Mitkä ovat parhaat puolesi?
Kiltteys (on tosin myös yksi huono puoleni), tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, huumorintaju on (omasta mielestä) aivan infernaalisen hyvä. 

10. Kirja vai elokuva?
Yleensä kirja antaa enemmän, mutta koska kirja ottaa enemmän aikaa, valitsen nyt elokuvan. 

11. Mikä on unelmien matkakohteesi?
Tämäkin on todella vaikea kysymys! :D Olen aina kuvitellut sen olevan tyyliin Bali tai Bora Bora, mutta kun oikein mietin... Eksoottisia, nyrkin kokoisia hyönteisiä sun muita eläinkunnan edustajia... Hmmm, pystyisinkö relaamaan siellä niiden keskellä? Tällä hetkellä taidan haaveilla jostain Kreikasta tms, jonne ei olisi pitkä lentoaika ja joka on turvallinen maa, joten sinne voisi lähteä lastenkin kanssa.

Jätän nyt haasteet haastamatta, jokainen voi tämän tehdä omassa blogissaan niin haluessaan ja vastailla vaikka näihin samoihin kinkkisiin kysymyksiin. :)

Aurinkoista päivänjatkoa!

Nina

Tein itte ja säästin.

Mahdatteko muistaa, kun uhosin täällä tässä postauksessa, että maalaan itse erään supersuositun tapetin poikien leikkihuoneen seinälle, kun Ukkokulta tarvitsi melkein nitroja kuullessaan tapetin neliöhinnan?

No, pääsiäisenä pyhinä ehdin jotain saada aikaiseksi, vaikka manasinkin sen menneen vain hujauksessa ohi - maalasin nimittäin ihanan mustavalkoisen kuusiseinän. Aikaa kului tässä pari iltaa ja vaikka alussa meinasi tulla poru, kun tajusin työn määrän, oli seinä lopulta aika nopeasti valmis, kun kuusten maalaamiseen alkoi tulla tietty tatsi.

Kloppinen muuten sanoo maalaamista laamaamiseksi! :D Lisäksi kuuset ovat kuulemma joulukuusia ja äidin pitäisi "laamata niihin koristeita".

Öhm... Ehkä ne kuitenkin jäävät ihan vain näin.



Tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. Huone on vielä loppusilausta vaille valmis - ikkunasta puuttuu joku kiva verho, seinästä parit hyllyt ja jotkut kivat sisustustaulutkin olisivat ostoslistalla ja/tai to do -listalla. Ai niin ja olen saanut päähänpinttymän myös pompomeista - sellaisia on saatava söpö rykäys nurkasta roikkumaan. En tosin ole vielä päättänyt, että tulisivatko pompomit leikkihuoneeseen vai ehkä kuitenkin poikien nukkumishuoneeseen...?

Liikaa ideoita, liian vähän rahaa. :D

Mukavaa viikonloppua!


Nina

Aivan liian lyhyt pääsiäinen.

Miksi kaikki kivat vapaapäivät ja pyhät pyyhältävät aina ylinopeutta ohi, ilman että niistä ehti edes nauttia saati oikein huomata? Mööh.

Virvon varvon! :D

Me vietimme pitkän viikonlopun ihan vain kotosalla. Halusimme ottaa vain rennosti ja olla poikien kanssa ilman sen ihmeempiä suunnitelmia. Ja silti pääsiäinen meni täyttä häkää!

Pesin pääsiäisenä kaikki talvikamppeet. Kloppisen Molon haalari jäi superhyväkuntoisena odottamaan ensi talvea Jäpikkää varten. Myös Jäpikän jäljiltä sekä Molon että Mini Rodinin haalarit ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Minä kun en vaatteita ns. varo. Okei, keltaista Molon haalaria en ole pitänyt kuin lumikeleillä, mutta kuitenkin... Tiedänpä siis mitä merkkejä ostan ehdottomasti jatkossakin.

Myös talveksi ostamani Kavatin Aspa-saappaat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ostoksiksi. Pesin ja puunasin saappaat nekin kaappiin odottamaan ensi syksyn myyntikautta, ja en voi kuin hämmästellä kuinka hyväkuntoiset ne ovat talven jäljiltä!

Näitä on nimittäin käytetty lähes päivittäin, kaikenlaisilla keleillä mitään säästelemättä. On kontattu, on juostu, on kaaduttu, ja kaikesta huolimatta kengissä ei ole naarmun naarmua. Ja mikä tietenkin tärkeintä, saappaat pitivät varpaat lämpiminä ja kuivina säässä kuin säässä, joten en voi kuin suositella Kavatin talvisaappaita. Minä ainakin taidan kääntyä jatkossakin kenkäasioissa juuri Kavatin puoleen...

Kevätvetimet on siis kaivettu kunnolla esille ja muun muassa Rodinin Pico-takit ovat olleet jo kovassa käytössä. Olen picoihin niin heikkona, että apua. Tämä uusi beigekin... Ah, se on ihana. <3

Pääsiäisenä maattiin sohvalla ja tuijotettiin televisiota sekä lasten ohjelmia lähes makuuhaavoille asti. Sen verran kävimme ulkoiluttamassa muun muassa näitä Pico-takkeja, että käväisimme hieman ostoksilla (nyt on pihallamme pojilla hiekkalaatikko!) ja ystäviemme luona kyläilemässä.

Pääsiäisenä laittelimme vähän kotia. Me Ukkokullan kanssa järjestelimme ja siivosimme, ostamani Kids-naulakkokin pääsi paikalleen. 

Pojat sen sijaan sotkivat ja rakensivat majoja.

Pääsiäisenä minä meinasin taas haljeta materiaonnesta, sillä kerrankin Posti-Pate toi jotain myös minulle: Gugguun nuden hupparin mustalla vetoketjulla. I'm in löööööv! <3 (Pliis, ignore pyykkikori.)

Sellainen lupsakka pitkä pääsiäisviikonloppu siis meillä takana. Ensi viikonloppuna onkin luvassa enemmän äksöniä, sillä me lähdemme koko perhe isolle kirkolle Lapsimessuille! :)

Nina

Loputonta.

Olen shoppaillut lapsille vaatetta viime kuukausina ihan tolkuttomasti. Jotta ette vahingossakaan luule, että pyyhin täällä selluliittisen takamukseni sadan euron seteliin ja käyn sen jälkeen köllöttelemään rahakasan päälle, on puolusteltava ostoksia sillä, että olen myös myynyt aivan tolkuttomasti vaatteita poiskin. Osa on ollut jo pieniä, osa jäämässä pian pieniksi ja osaan olen vain ollut ehkä vähän kyllästynyt. Joitain juttuja olen vain himoinnut, joten olen päättänyt, että kun myyn jotain alta pois, saan hyvällä omalla tunnolla ostaa tilalle uutta. Eli ei, vaikka menoni heikompaa hirvittää, emme ole konkurssissa (kai?) emmekä hautautumassa lastenvaatteiden alle.

No joo, asiaan. Olen reipastunut testaamaan muutamaa ihan uutta merkkiä. Ensinnäkin kiukuttelin eräs päivä niin paljon Kloppiselle (kyllä, äiti on aika aikuinen.), että jo puolilta päivin pyöriskelin megaluokan morkkiksen kanssa. Pussailin, halailin, pyysin anteeksi, äidillä on tänään vähän huono päivä. Sitten eksyin (juu, eksyin, ehdottomasti, vahingossa!) MiniQ:n verkkokauppaan ja huomasin, että Beau Lovesin tuotteet ovat tarjouksessa. 

Silmiin osui viitta... Lienee turha selittää, että viitta on 3,5-vuotiaalle ehkä paras sovittelulahjus ööö never?

Osui ja upposi - huonotuulinen känkkäränkkä mutsi 1 - neverending morkkis 0. Aivan nimittäin harmitti piilottaa lapsen onnellisin ilme koskaan sydämen alle. <3

Viitan lisäksi oli pakko tilata myös collegepaita. Harmikseni Beaun vaatteet ovat nähtävästi todella niukkaa kokoa, sillä tilaamani koko 4 years ei montaa kuukautta Kloppiselle enää mahdu. No, onneksi löytyy vuotta nuorempi käyttäjä, jonka lipastoon tämän kätevästi sujauttaa.

Beau Lovesin lisäksi innostuin tilaamaan Little Rookiesielta muutaman jutun; tuubihuivin kivalla karhu-kuosilla ja leggarit mahtavalla graafisella jääkarhu-kuvioinnilla. Ja koska yritän olla tasapuolinen äiti, niin nämähän ostin puolestaan Jäpikälle. 

Myös vanhat asusteet ovat saaneet muuttaa uusiin koteihin uusien tieltä. Esimerkiksi moni pipo oli jäänyt liian pieneksi, joten shoppaillut uusia isompia tilalle muun muassa Gugguulta ja Mini Rodinilta. Näiltä tutuilta ja turvallisilta. <3 Mintun pipon kaveriksi odottelen vielä saapuvaksi minttua tuubihuivia ja Rodinin basic-pipon tilasin myös harmaana.

Pakko sanoa, että materialistinen ja pinnallinen äiti on ihan kauhean ihastuksissaan, kun lasten kaapit pursuavat kaikkea ihanaa ja uutta. Hypisteltävää hullulle. Esimerkiksi kesälle on valmiina jo kaikkea kivaa niin paljon, että niistä saisi luotua ihan oman postauksensa.

...hhmmmm? ;)

Nina

Se on shoppailu, mikä piristää!

Päätin lähteä eilen shoppailemaan yksin, pitkästä aikaa. Se on aivan superihana tapa irtautua hetkeksi arjesta ja antaa katseen vain vaeltaa kaikessa ihanassa... Aijai.

Ikävä kyllä näitä shoppailuhetkiä ei voi ujuttaa aivan joka viikkoon, sillä useimmiten jotain tarttuu myös haaviin ja valuutta vaihtaa omistajaa. Tällä kertaa päädyin ostamaan kaikkea yksinkertaista ja tarpeellista vaatetta, vain itselleni, sillä muuten tulee osteltua lähinnä vain lapsille. Lisäksi pyörähdin Loviisan Aitassa. Sieltä mukaan lähti Riviera Maisonin Kids-naulakko, jota tosin sieltä pääasiassa lähdinkin ostamaan. Täytyyhän lasten kuraisilla ulkovaatteilla olla arvoisensa naulakko.

Parin tunnin reissu teki äärimmäisen gutaa ja palasin entistä ehompana takaisin. Ja arvatkaa mitä, en harhaillut suru puserossa kertaakaan vauvanvaateosastoilla, vaan oikeasti ostin vaatteita itselleni sillä mentaliteetilla, että hittojee, nämähän mahtuvat minulle vielä parin kuukauden päästä! Kerran vilkaisin yhtä pientä vaatetta, mutta sitäkin katsoin tyyliin, onpa kiva, tällaisen voisin joskus ostaa. Ja that's it. Ei surkuttelua, ei niiskuttelua, vaan järkiperäistä ja positiivista ajattelua. Satsaamista minuun itseeni, siis tärkeimpään mahdolliseen kohteeseen.

Pahin alakulo, tai oikeastaan koko alakulo, on aika lailla jo tiessään. Nyt kävi näin, vauvaa ei tulekaan, mutta se ei kaada maailmaa ja olen asian kanssa sinut. Varmasti, jos oikein keskenmenoa miettisin ja puntaroisin, saisin aikaan loputtoman surkuttelukierteen. Olen kuitenkin päättänyt olla positiivinen, keskittyä kaikkeen hyvään, uskoa kaikkeen hyvään, olla toiveikas. Elämäni on näinkin oikein hyvä ja tunnen suurta onnea kaikesta, mitä minulla jo on. <3

Esimerkiksi sekin, etten joudukaan olemaan selvinpäin ystäväni tulevissa yllätysbileissä, voi olla piristävää. Paikalla on paljon vanhoja kavereita ja on aivan mahtavaa voida juhlia heidän kanssaan pit-käs-tä aikaa. Kunnolla. Ei sillä ettäkö raskaana ollessa se olisi ollut jotenkin merkittävästi kurjempaa, mutta kamoon, let's face the facts: humalaisia jaksaa huomattavasti paremmin itsekin humaltuneena. Lisäksi sitä jaksaa valvoa yli kympin uutisten. Voi syödä mitä vaan. Voi juoda mitä vaan - VIRN. Eikä tarvii olla juoppokuski! Ha!

Että sellaisia selviytymiskeinoja ja positiivisuuspärähdyksiä meikämannekiinilla. Elämä voittaa. <3

Noin vakavasti ottaen olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, onko jollain ruudun sielläpuolen kokemusta keskenmenosta? Miten te selvisitte? Pääsittekö yli helposti vai ottiko enemmän aikaa?

Rentouttavaa pääsiäistä teille!


Nina