keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Myrkyttäjät.

Olenko minä ainut, joka huomaa koko ajan löytävänsä ympäriltään sellaisia Myrkyttäjä-ihmisiä? Sellaisia, jotka kateuksissaan, katkeruuksissaan ja sekopäisyyksissään iskevät kiilaa milloin kenenkin väliin ihan vain siksi, että itsellä on vitun paha olla itsensä kanssa (?).

Myrkyttäjät ovat sellaisia, että tavalla tai toisella, häpeilemättömän suoraan tai vittumaisesti kaarrellen, he kiusaavat. He hankaloittavat tilanteita, elämää ylipäätään. Ilmeisesti Myrkyttäjän elämä on melko paskaa, joten hänen on tehtävä muidenkin olosta ja elämästä mahdollisimman paskaa. Ettei muilla ole missään nimessä turhan hyvä ja onnellinen olo.

Kuulostaako tutulta?

Meidän lähipiirin ykkösmyrkyttäjä on tällä hetkellä Ukkokullan veljen ja bestmanin vaimo. Hän on käärmeissään ilmeisesti siitä, sillä Ukkokullan äiti rahoittaa osaltaan meidän häitämme. Anoppi kun ei maksanut heidän häistään latiakaan. Mikä sikäli olisi vaatinut vähintään yliluonnollisia voimia, sillä heidän häänsä olivat yllätyshäät: synttärijuhlista tulikin yhtäkkiä hääjuhlat. Yllätyshäät siis myös anopille. Hääjuhlat, jotka jäivät meiltä väliin, sillä ajattelimme skipata "pelkät" syntymäpäiväjuhlat, koska olin jo aika paljon raskaana ison vatsani kanssa (viime kesänä) ja me yritimme tuolloin jo saada epätoivoisesti rahaa kasaan meidän häitämme varten. Nämä "syntymäpäivä"juhlathan tosiaan vieteltiin useamman sadan kilsan päästä meistä. Ukkokulta oli tästä puolestaan käärmeissään ja ihan syystä mielestäni: hänen veljensä meni naimisiin eikä Ukkokulta ollut paikalla. Aika hanurista minustakin. Miksei meitä voitu vain maanitella paikalle, miksei meille voitu kertoa suoraan, että mistä juhlista on kyse? Huoh.

No, meidän häät eivät tule yllätyksensä kenellekään. Näitä pirskeitä on suunniteltu lähes 1,5 vuotta. Näihin bileisiin me itse pyysimme rahoitusta vanhemmiltamme. Ja painotan vielä sellaista ehkä epäoleellistakin seikkaa, että minun vanhempani rahoittavat häitämme HUOMATTAVASTI enemmän kuin Ukkokullan äiti. Tätä Myrkyttäjä ei varmaan taida tietää, vaan liekö kuvittelee, että meille on isketty kymppitonni käteen ja toivoteltu ihanaa hääsuunnitteluaikaa.

Ja mitä siitä, vaikka rahaa olisikin tuotu jätesäkkikaupalla? Eihän se meidän vikamme ole? Eikös Myrkyttäjä kohdista kiukkunsa nyt aavistukseen väärään suuntaan? Jos joku tätä temppuilua ansaitsee, niin eikö se ole Anoppi? Vaikken toki toivo, että hänkään joutuu tätä Myrkyttäjän kiukuttelua kestämään.

Miten Myrkyttäjä sitten käyttäytyy? No hän, kolmekymppinen aikuinen nainen, hankaloittaa tulevan sulhasen ja bestmanin kanssakäymistä. Myrkyttäjä ei halua esimerkiksi tulla tänne ennen itse hääpäivää, vaikka me tarvitsemme kipeästi apujoukkoja hääaatoksi, perjantaiksi, esimerkiksi hääjuhlapaikkaa laittamaan. Sehän, ainakin minusta, on ehdottomasti bestmanien ja kaasojen hommaa. Tai heidän "kuuluu" olla meitä auttelemassa.

Meille kaikesta vastaanhankaamisesta tulee nolo olo. Vaadimmeko paljon, liikaa jopa? Vaikkemme vaadi keltään mielestäni oikein mitään eriskummallista. Kukaan ei joudu askartelemaan sormet verillä hääkarkkeja häitä edeltävänä yönä, ei siivoamaan hääjuhlapaikkaa aamuneljältä eikä istumaan kymmenissä hääpalavereissa kahvipöytämme ääressä.

Asenne on tässä nyt kaikkea paitsi rock. Itse muistan kaasona olleeni vain niin silmittömän ylpeä roolistani ja vastuustani, ja rakastin joka hetkeä, kun ystäväni häitä suunniteltiin ja toteuteltiin. Se ei ollut pakkopullaa, vaan ihanaa yhteistä tekemistä, joka yhdisti hääseuruetta entisestään. Viimeiset tunnit ennen naamioitumista fiilisteltiin kimpassa. Ihan parasta!

Mutta ei meidän tapauksessa.

Vielä jokunen päivä sitten oli epäselvää, että pääseekö tämän Myrkyttäjän aviomies, sulhasen veli ja bestman, perjantaina paikalle. Pääseekö hän auttamaan juhlapaikan laittamisessa, pääseekö hän mukaan kirkkoharjoitukseen ja ennen kaikkea viettämään ne kuuluisat viimehetket pikkuveljensä kanssa saunoen ja fiilistellen. Onneksi tälle bestmanille kasvoi yllättäen pallit ja hän ilmoitti Myrkyttäjälleen, että hän aikoo olla perjantaina täällä - Myrkyttäjän kanssa tai ilman häntä.

Mielenkiintoista siis on, että onko Myrkyttäjä hääjuhlassamme mukana ollenkaan. Töykeyden ja törkeyden huippuhan olisi jättää juhlamme väliin, mutta Myrkyttäjä tuntuu olevan niin itsekäs ja röyhkeä, että kaikki on mahdollista.

Lisäksi Myrkyttäjä on hankaloittanut kaasojen ja hänen miehensä välistä kanssakäymistä. Ilmeisesti Myrkyttäjän ansiosta esimerkiksi hääohjelman suunnittelu on ollut kutakuinkin mahdotonta kaasojen ja bestmanien kesken. Liekö Myrkyttäjä hieman mustasukkainen luonne? No, kaasoni ovat toki sangen kuumia kisuleita, mutta eivät sentään mitään miestennielijöitä, vaan onnellisesti molemmat naimisissa. Mutta viis siitä, hääjuhlan suunnittelu puhelimitse ja sähköpostitse saattaa Myrkyttäjän mielestä ilmeisesti hyvinkin johtaa riettaaseen etäsuhteeseen.

Miksei Myrkyttäjällä ole mitään häpyä, omaatuntoa? Miten Myrkyttäjä edes kehtaa? Miksei hän voisi olla vain onnellinen puolestamme ja tehdä osansa, että hänen aviomiehelläänkin olisi mahdollisimman mukava ja onnellinen olo pikkuveljen suurena päivänä? Itse hääparin olosta puhumattakaan...

Melko käsittämätöntä.


Nina

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei :(

En oikein osaa sanoa muuta. Jotkut ihmiset on vaan käsittämättömiä. Mä oon lopettanut muutaman ystävyys/kaveruussuhteen jos henkilö tuntuu tekevän aiheuttavan mun elämääen enemmän surua kuin iloa.

Kannattaa yrittää olla välittämättä tuosta. Ehkä saatte muita apuvoimia? Älä anna tän henkilön vaikuttaa sun elämään, tehköön omasta elämästään kurjaa mutta olkoon se hänen ongelmansa. Te varmasti selviätte hyvin ilman häntäkin.

mirka kirjoitti...

Mä toivon,että teidän suuri päivä onnistuu silti! Huoh,tuollaisia persenaamoja... Ihanaa että bm päätti tulla <3 Tsemppiä ja älkää välittäkö! Tosin,helppoa se on täältä huudella... Asenteella eteenpäin ;)

Mirkka kirjoitti...

Ei voi kyllä käsittää, miten aikuinen ihminen viitsii käyttäytyä noin! Onneks itse bestmanilla tuntuu sentään jotain järkeä olevan päässä! :D

Nina kirjoitti...

Kiitos taas mahtavista kommenteista! <3

Koitamme ehdottomasti ignoorata mokoman harakan, mutta Ukkokultaa tietenkin harmittaa, että oman veljen fiilis ei välttämättä hääpäivän ole kovin korkea... :/ No, turhapa sitäkään on vielä surra ja hääpäivänä meillä on mitä luultavimmin PALJON kaikkea muutakin mielessä kuin bestmanin vaimon henkinen pahoinvointi. ;)

Asenteella, todellakin!