Morsiamen epätäydellinen tukka.

Avasin silmät hääpäivän aamuna klo 5.22 - slaagi: olinko nukkunut pommiin, v*ttu v*ttu v*ttu!!!!! Katsoin kelloa, saisin nukkua vielä tunnin ennen kuin puhelin herättäisi hääpäivään. No, arvatkaa tuliko enää uni. Ehei - päässä alkoi vimmatusti pyöriä hääasiat: laittautuminen, vihkiminen ja itse juhlat. Tuntui utopistiselta. Tänäänkö tosiaan olisi SE päivä? Tänään sanoisin Suomen ykköskirkossa tahdon? Olisin vaimo ja sukunimeltäni joku aivan muu kuin ennen? Tänäänkö juhlittaisiin kuin viimeistä päivää meidän häitä?

Edelleenkään ei jännittänyt. Ei ainakaan samalla tavalla kuin häiden aattona, perjantaina, jolloin arvelin kuolevani vatsakramppeihin. Olo oli jännä, muttei panikoiva. Pyörin hotellin pehmeissä lakanoissa vielä sen tunnin, yritin torkkua, mutta väkisin jäin pohtimaan tulevaa päivää. Kun puhelin lopulta piippasi herätyksen kunniaksi, painelin suorinta tietä suihkuun. Laitoin itseäni hieman, kaasotkin laittoivat, ja sitten olikin jo aika hipsiä aamiaiselle. Oli ihanaa, kun ei ollut mikään kiire, vaan saattoi nauttia rauhallisesta aamusta. Luulen, että kaasotkin nauttivat kiireettömyydestä.

Aamupalakin maistui. Olin aikaisemmin nimittäin aivan satavarma, etten nuku häitä edeltävänä yönä minuuttiakaan ja aamupalaa olisi edes turha yrittää syödä. Mutta ei, minä morsmaikku se lappasin jos jonkinsorttista syötävää pöytään kaasojen ihmetellessä. Toinen kaasoistani äimistelikin, kuinka saatoin syödä omana hääpäivänänä moisella ruokahalulla ja toinen kaasoistani taas torui toista, että anna sen syödä äläkä lietso nyt mitään paniikkia. :D Heh, olipa vain ikimuistoinen ja huvittava hetki sekin. <3

Aamupalan jälkeen lähdin toisen kaasoni kanssa kampaukseen ja meikkiin. Toinen kaasoistani luotti luottomeikkaajaansa (eikä syyttä...) ja siskonsa silmään tehdä kampaus. Minä istuin ensin kampaajan työstettäväksi ja kaasoni istui meikkaajan penkkiin, ja kun oli valmista, tehtiin läpsystä vaihto.

Kampaus oli jälleen pettymys. Taas. Koekampaushan onnistui ihan jees, mutta tällä kertaa pyysin kampaukseeni "isoutta" tämän kuvan inspiroivana:

Kuva pöllitty jälleen jostakin...

Koekampauksen jälkeen jäin nimittäin kaipaamaan jotain runsautta hiuksiini - avonainen kiharapilvikampaus meni aivan liikaa päätä myöden ja tajusin, että näyttävä iso mekkoni kaipaa rinnalleen myös isompaa tukkaa.

Lähdettiin siis tekemään hääkampausta hieman eri tavalla kuin koekampaus-vaiheessa.

Epic Fail.

Kampaaja lähti tekemään hiuksistani tuota massaa aivan päälaelle ja lopputulema oli se, että runsaus kasvojen viereisistä hiuksista oli auttamatta pois. Kiharat olivat yksittäisiä kiharasoiroja ja minulla oli vain kalju olo. Vähän liioittelua ehkäpä, mutta minusta kampaus olisi onnistuakseen vain vaatinut enemmän hiusmassaa sivuille. Harmittaa, että kysyin vielä koekampaustilanteessa kampaajalta, että pitäisikö minun hankkia hiuspidennyksiä/tuuhennuksia kampausta varten, mutta kampaaja tuumi sen olevan rahanhukkaa, kun minulla on omaa hiusta aivan tarpeeksi. Ne lisäkkeet olisivat saattaneet pelastaa kampaukseni... :/

Ei kampauksesta mikään yltiöhirvittävä tullut, mutta ei siitä sellainenkaan tullut kuin olin toivonut. Koko ajan olin hokenut, että haluan rennon tyylisen kampauksen ja lopputulema oli aivan liian laitetun näköinen. Unelmoimani rento, karheannäköinen kiharapilvi oli kiiltävä kiharasoirokampaus. 

Sain jälleen kärsiä liiasta kiltteydestäni. Siinä kun joku morsio olisi saattanut vaatia koko kampauksen aukaisua, jotta lopputulos olisi mieleinen, minä nielin pettymyksen karvaita kyyneliä ja mietin, mitä sanoa. Etten purskahtaisi itkuun. Tyydyin kampaajan muutamaan korjausliikkeeseen, jotka eivät kampauksesta todellakaan juuri kummoisempaa tehneet.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa uudestaan, valitsisin aivan tyystin erilaisen kampauksen. Vaikkapa sellaisen rennon, ison nutturan. Tätä kampaus on tuntunut nimittäin hirvittävän hankalalta eikä monikaan kampaaja ole kertakaikkiaan tajunnut mitä haluan. Ei vaikka olen näyttänyt lähes kymmenkunta kuvaa ja selittänyt suuni kuivaksi. Tämä toivomani kampaus taisi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan liian yksinkertainen, josta kampaajat toisensa perään yrittivät tehdä jotain monimutkaisempaa.

Tai sitten se oikea kampaaja jäi löytymättä...

Purin huulta ja siirryin meikkiin.

Se onnistui täydellisesti taas jälleen kerran. Meikki oli ihanan kuulas, ja meikkaaja kehaisikin, että ihoni on niin tasainen, ettei sitä yksinkertaisesti kannata peittää meikkikerroksella. Silmämeikki oli ihanan tumma, mutta kuitenkin riittävän raikas kesähäihin. Täydellinen. Tämä kompensoi ihan jumalattomasti hius-pettymystäni.

Vaikka hipelöin ahdistuneena kampaustani hotellilla moneen otteeseen, päätin jossain kohtaa antaa olla. Kampaus on mikä on - annanko sen pilata hääpäiväni? E-hen! ;)

Oli aika syödä vähän kahvilan lounaseväitä ja juoda kertsimukista kuohuvaa. Ja sen jälkeen alkaa pukeutua häämekkoon... ;)


Nina

Hääpäivän aaton tunnelmia.

Voi sinne se meni niin, että suhahdus kävi! Nimittäin se kauan odotettu hääpäivä. Vaikka teitä kuinka jo kyllästyttäisi nämä häähössöt, niin sori, vielä on tulossa jokunen hää-postaus. Tahdonhan nimittäin juurta jaksain käydä kaiken läpi täällä, että voin vuosien päästä palata lukemaan blogiani ja muistella näitä ainutkertaisia hetkiä. ;)

Meillä meni perjantai, eli häitä edeltävä päivä, hyvin ja hyvin vauhdikkaasti. Aamulla heräsimme seremoniamestarin kera laittamaan juhlapaikkaa kuntoon. Saimme lainaksi isäni kuorma-auton, kun he jäivät Mummon kanssa katsomaan poikien perään. Roippeet autoon ja menoksi! Juhlapaikalla avittivat myös maanmainiot kaasot. Vaikkakin heillä taisi lähteä kanssani järki, kun minä asettelen miltei viivottimen kanssa lautasliinoja oikeinpäin... Mutta hei, olen edelleen heidän Facebook-ystävänsä, joten kaikki okei? :D

Ukkokullan aka Aviomiehen (Tirsk! <3) puhelimesta löytyi muutama kuva tältä perjantailta, kun koristelut olivat jo aika mallillaan, ellei peräti valmiina. Vain kukat puuttuivat.

Ja ah, karkkibuffetista tuli ihana! <3 Tästä olin niin ylpeä.

Kun juhlapaikka oltiin saatu reeraan, lähdimme kotiin poikien luo ja tilasimme pitsaa. Sitähän jokainen järkevä morsio syö päivää ennen, kun toivoo, että on hääpäivänään mahdollisimman hehkeä ja vähän turvonnut. Sanomatta kai selvää, että pitsa huuhdottiin alas limulla.

Hiilihappoja -> pöhötystä -> kaunista! <3

Hetken kuluttua bestmanit saapuivat meille ja siitä hetken kuluttua olikin aika lähteä kirkkoharjoitukseen. Voi kiasus - tässä kohtaa jännitti. Jännitti niin lujaa, että vatsa ihan oikeasti kramppasi. Valittelin fiilistä Ukkokullallekin, että jos hääpäivänäkin jännittää näin, että fyysisesti tekee kipeää, niin ei ole kivaa. Jännitys katosi kuitenkin kirkossa täysin (ihan niin kuin hääpäivänäkin... :)), sillä meille osui aivan superkiva ja rento pappi. Hän osasi sanoa juuri ne oikeat asiat ja sanat. Esimerkkinä, että vihkimisessä kuulemma harvoin asiat menevät niin kuin on suunniteltu - mutta juuri ne hetket tekevät jokaisesta tilaisuudesta ikimuistoisen. So true.

Pahin jännitys tosiaan jäi kirkkoon ja loppupäivän olin uskomattoman rauhallinen. Olihan pappi tavattu ja jotenkin luotin, että hänen ansiostaan vihkimisemme menee varmasti hyvin. Toisekseen me saimme harjoitella kaikkea päivää ennen, joten kaikki oli hääpäivänä hyvässä muistissa ja varmemmissa otteissa kaikilla.

Kirkkoharjoituksen jälkeen lähdin seremoniamestarin kanssa hakemaan kukkakaupasta kukkia ja kirjautumaan hotellille. Samalla vaivalla veimme huoneeseen häämekkoni, ettei se myöhemmin illalla veisi autosta kaikkea tilaa, kun menemme hotelliin kaik yhdes koos kaasojen kanssa. Kun kukat ja hotsku olivat molemmat check, kävimme vielä juhlapaikalla laittamassa valoja ja äänentoistoa paikoilleen.

Paskin kuva ikinä, häpeän, mutta pitäähän sitä olla kuva häämekosta, kun se roikkuu hotellissa ja odottaa, että pääsee tositoimiin? ;)

Juhlapaikalta palasimme hetkeksi kotiin rauhoittumaan poikien luo. Jonkin aikaa ajatus lähteä yöksi pois tuntui pahalta. Koko päivän sai mennä ja tulla, enkä pahemmin ehtinyt olla Kloppisen ja Jäpikän kanssa, joten pelkäsin, että poraan silmät päästäni, kun tulisi aika lähteä kaasojen kanssa hotelliin. Kun lähdön hetki sitten tuli, niin lähtö ei niin kurjalta tuntunutkaan. Kaasoni ovat huipputyyppejä, ja he osaavat kyllä rentouttaa tilanteen kuin tilanteen. Niin tämänkin. Niinpä lähtö tuntui jännittävältä ja ihanalta, eikä mielessäkään käynyt, että jäisin ulko-oven taa itkemään ikävää.

Oli myös ihanaa näin jälkikäteen ajatellen, että noudatimme tässä perinteitä ja vietimme häitä edeltävän yön erillään, emmekä nähneet hääpäivänäkään kuin vasta alttarilla. Se näkeminen oli nimittäin yksi ihanimmista hetkistä ikinä! <3

Kun pääsimme kaasojen kanssa hotellille, lähdimme melkein heti alakerran ravintolaan syömään ja juomaan siiderit. Ilta sujui kaiken kaikkiaan ihanan rauhaisasti ja rentouttavasti - enää ei ollut kiire. Pahin jännityskin tosiaan jäi sinne kirkolle ja jäljellä oli levollinen fiilis. Tottakai vähän jännitti, mutta se oli sellaista ihanaa pientä kutkutusta mielen sopukoissa ja vatsan pohjassa.

Unikin tuli yllättävän helposti ja nukuin monen monta tuntia, kunnes oli aika herätä hääpäivään... ;) <3



Rouva Nina

Neiti-ihmisen viimeiset heipat.

Aika menee aivan siivillä. Huomenna saan sanoa, että menen ylihuomenna naimisiin - apua! :) Olo on edelleen aika yllättävänkin lunki. Pelkäsin, että olisin nämä vikat päivät aivan hermoraunio, jonka vatsassa ei olisi vain perhosia, vaan se kuuluisa varpusparvi... ;)

Mutta toistaiseksi uni on maittanut (vaikka unet sisältävätkin vain ja ainoastaan häähöttöä...) ja pystyn keskittymään kaikkeen aika rennosti ilman että olen kuin raivo härkä pinna kireällä. Pahin herkistelykin on mennyt hieman ohi. Se tosin saattaa tulla viisinkertaisena takaisin sitten hääpäivänä. Yksi suurista kauhuskenaarioistani onkin, että kuljen naama irvessä kohti alttaria, kun parun silmät päästäni... Tulisi varmaan hirvittävän kauniita kuvia? :D

Hain tänään hääpuvun ja eihän se sitten tosiaan ihan täydellinen ensimmäisellä sovittamalla ollut. Ja sitä kyllä pelkäsinkin, mutta toivoin kuitenkin parasta. Lanteilla oli mielestäni vieläkin liikaa "ilmaa", vaikka ompelija oli ensin sitä mieltä, ettei sitä voida enää siitä kohtaa kaventaa. No, vänkkäsin kohteliaasti vastaan ja jätin puvun vielä hetkeksi korjaukseen. Lähdin kaasokamun kanssa kahville ja croissantille, ja palattuamme ompelija kertoi ottaneen puvusta vielä 8 cm sisään. Että semmosta. ;)

Puvusta tuli heti parempi, mutta en voi käsi sydämellä sanoa, että se olisi täydellinen. Ikävää, mutta rehellistä. Mutta tällä mennään naimisiin ja sillä sipuli. Komea puku se on, ja luultavasti hääpäivänä olen kuolla onnesta, kun puen sen päälleni ja astelen kirkon käytävää pitkin. Toivottavasti tämä on jotain viime hetken kriittisyyttä?

Niin, nyt se puku sitten roikkuu vaatehuoneessamme ja mieli tekisi hipelöidä sitä jatkuvasti ja kurkkia, että miltäs se puku nyt oikein näyttikään. :)

Päivät ovat kuluneet viimeisiä juttuja askarrellen. Leikkasin juuttikangas/pellavakankaasta kaitaliinat ja maalasin niihin sabluunoilla tekstejä: 

Meidän pöytään:

Ja karkkibuffa-pöytään omansa:

Ja siivo keittiössä oli moinen! Onneksi pian koti palaa normaaliksi ja kaikki tämä häätavara sekä askarteluista syntynyt sotku katoaa...

Ukkokullan kanssa tsekattiin myös karkkibuffan karkit läpi, että mitä on missäkin ja kuinka paljon. Värimaailman luomisessa ollaan ainakin onnistuttu hyvin: punaista, vaaleanpunaista ja valkoista. Tagitkin päätettiin tehdä, jotta ihmiset tietävät, mitä syövät.

Hääkynnet tuli tehtyä. Jotain huikeampaa olisin näihin kaivannut, mutta aika perinteisethän näistä tuli:

...ja se meidän hääalbumi/vieraskirja - muistattehan, kun kirjoittelin, etten ollut sen kanteen oikein tyytyväinen...? No, se sai uuden ulkoasun juuttikankaasta ja pitsistä. Häiden jälkeen suunnittelin liimaavani tuohon keskelle jonkun hyvän kuvan meistä. Ja onneksi tein tämän uudelleen - vasta nyt olen nimittäin tyytyväinen!

Ja sokerina pohjalla - askartelin vanhasta lavasta baaritiskille kyltin juomatarjoiluistamme. <3 Vielä kun se vaan mahtuisi siihen tiskille hyvin...

Nyt on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna Seremoniamestari saapuu keskuuteemme ja tarkoitus on sitä ennen siivota koti putipuhtaaksi, että on kiva ensinnäkin päästää tänne viidakkoon vieraita, ja siistiin kotiin on myös mukava palata hääyön jälkeen.

Tai oikeastaan hääöiden - Ukkokulta on suunnitellut meille jotakin useammalle päivälle. Sain ohjeeksi pakata mukaan ainakin bikinit, passin ja ykköskolttuni. Hmmm. :) <3

Perjantaina ohjelmassa on juhlapaikan koristelua, kirkkoharjoitusta ja hotelliyötä kaasojen kanssa. Joten tämä jääköön viimeiseksi postaukseksi neitinä ja eetteriin palaa sitten paatunut Rouvas-ihminen. Apua! :D

Hihityttää ja parhaiten fiiliksiä kuvaa vain tämä:

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Kuulemisiin!

Nina

Kohta työn alla: hääkynnet.

Odottelen kuumeisesti Ukkokullan saapumista kotiin - hänellä alkaa nimittäin viikon mittainen loma! Siinä ne kesälomat tälle kesää sitten ovatkin, kun työpaikka on uusiutunut uudessa firmassa, mutta ei hätiä mitiä. Palkka on jatkossa parempi ja Ukkokulta on innokkaasti lähdössä uusiin haasteisiin. Hyvä niin.

Ennen kaikkea odotan Ukkokultaa siksi, että sillä sekunnilla kun ulko-ovi käy, niin minä alan askarrella itselleni hääkynsiä. Olen jo pitkään etsinyt inspiskuvia hääkynsi-ehdokkaista, joten seuraavien kuvien lähteitä on jälleen miltei mahdottomuus kertoa (Google?). Noloa ja ammattitaidotonta. Hey, that's me! ;)

Mutta siis - näistä tyyleistä ja ideoista minä inspiroiduin ja jotakin tämän kaltaista saattaa olla minun hääkynsissänikin:

Nämä Love-kynnet ovat niiiiiiiiiiiin suloiset! <3

...toisaalta voisi olla hauska repäistä ja tehdä kynnet, jotka eivät ole niin perinteiset morsmaikun kynnet. Vaikka tällaiset:

Mutta toisaalta leopardi voi olla koska vain ja morsian vain sen yhden kerran...


Nina

Ps. Huomenna aamulla pääsen sovittamaan hääpukuani viimeisen kerran. Toivottavasti se on hyvä - sitä nimittäin pienennettiin aika hurjan paljon... Jännittää, jännittää, jännittää! <3

Hääviikon startti!

Nyt se on täällä, jumanskekka, meidän hääviikko! Me mennään tällä viikolla naimisiin. Tuntuu melkoisen uskomattomalta. Ihanalta. <3

Vielä jokin aika sitten fiilis oli vähän sellainen, että eiiiii, ei vielä - haluan nauttia tästä hössötyksestä ja suunnittelusta vielä hetken. Nyt fiilis on epäuskoinen ja odottavainen. En voi uskoa, että ihan oikeasti tällä viikolla minä vielä astelen pohjoismaiden pisintä käytävää pitkin ja samalla taas en malta odottaa, että vihdoin saadaan kovasti suunnitellut ja odotetut bileet käyntiin. Lisämausteensa kaikkeen tuo odottavaiset, innokkaat vieraat. Kuulemma siellä sun täällä odotetaan jo kuumeisesti meidän juhlia. Iiiiiks, toivottavasti onnistutaan luomaan odotusten mukaiset juhlat. Tai oikeastaan ylittämään kaikki odotukset. Kukapa hääpari ei haluaisi, että ne omat juhlat olisivat kaikkien mielestä aivan mahtavat ja niistä puhuttaisiin pitkään... ;)

No, on tässä muutama hento pilvikin kaiken aurinkoisuuden tiellä. Kerronpa ne nyt, jotta loppupostaus voisi olla vähän pirteämpi sävyltään. Muistatteko, kun postailin joku aika sitten Myrkyttäjistä? No, meidän perhepiirimme Myrkyttäjä päätti sitten perjantaina, viikkoa ennen häitä, ettei hän ole tulossa häihimme. Hän ei edes vaivautunut kertomaan/ilmoittamaan asiasta itse, vaan asia tuli ilmi, kun juttelimme bestmanin kanssa ihan muita juttuja.

Teki mieli räjähtää - kuka vittu voi olla noin lapsellinen ja typerä?! Kuka aikuinen ja sivistynyt ihminen päättää olla tulematta ilman mitään hyvää syytä viikkoa ennen, kun varmasti jokainen älyää kuinka helvetisti hääpari panostaa päivään vieraita ajatellen?! On varattu ruuat, juomat, on askarreltu paikkakortit, mietitty pöytäjärjestys... Sitten jätetään tulematta. Äärimmäisen epäkunnioittavaa meitä kohtaan, mutta myös hänen miestään kohtaan. Onhan kyseessä sukujuhla, joten arvaahan sen, että juhlissa ihmetellään mihin bestmanin vaimo oikein jäi...

Eikä siinä edes kaikki - tämä Myrkyttäjä on marissut äidilleen kuinka meidän häissä on niiiiiin paljon tekemistä. Tosiasiassa me emme ole mielestäni pyytäneet heitä tekemään juuri mitään: vain hakemaan pari sinkkivatia kaupasta ja miesten häävaatteet vuokraamosta (se kun sijaitsee satojen kilsojen päässä meistä juurikin bestmanien kotikonnuilla) ja tulemaan viikonloppuna hieman auttamaan meitä juhlapaikan kuntoonlaittamisessa, joka kyllä sekin jää täysin meidän ja kaasojen kontolle, sillä juhlapaikalle on tarkoitus mennä jo perjantaina aamulla ja bestmanit saapuvat etelään vasta iltapäivällä. Pyysimme, että joskos bestmanit voisivat hakea tienvarsikyltit sunnuntaina. Siinä ne tekemiset. Ei mielestäni kohtuutonta lainkaan. Pikemminkin päinvastoin - minusta hääseurueen "velvollisuus" on auttaa ja tehdä.

No, tämä Myrkyttäjän äiti oli sitten alkanut selittää Ukkokullan äidille kuinka meidän häissämme on sitten valtavasti muilla tehtävää. Kunnes Ukkokullan äiti aka Anoppi oli tuumannut, että mitä tehtävää muilla muka on - että X ja Y tekevät asiat kyllä aivan itse. Oli Myrkyttäjän äiti mennyt aika hiljaiseksi. Anoppi oli kuulemma nauttinut tilanteesta suuresti. :)

Tämän lievän verenpainetta nostattavan tilanteen jälkeen huomasin, että rakas esikoislapseni Kloppinen oli poistanut koneeltani Spotifystä yöksi tehdyn musalistan. Teki mieli itkeä ääneen, sillä olen kasaillut musalistoja päiväksi ja yöksi valehtelematta kuukausia. Tulipa tälle vikalle viikolle sittenkin jotain askaretta lisää. Ja ei tarvitse muuten pojan enää katsella Kaapoa tällä läppärillä...

Olen ollut kummallisen tyyni ja rauhallinen kaikkien hääjuttujen kanssa, mutta ilmeisesti nuo kaksi edellämainittua asiaa saivat kehossa aikaan sellaisenkin myrskyn, että jokin pöpöhän se sieltä iski. Lauantaina tunsin, miten kroppa tuntuu todella raskaalta ja väsyneeltä, kurkku kipeältä ja pää kuumeiselta. Räkä ei sentään vielä lennä, mutta ei olo vielä oikein normaalikaan ole.

Ostin muuten Biothermin Aquasource Deep Serumia. Ihan vaan siksi, että jos tämä morsmaikku on yltä päältä räässä lauantaina ja nenä on kirkkaanpunainen ja siitä roikkuu kuivuneita ihokrämmäleitä, niin ainakin se iho on ihan hillittömän heleä ja ihana ja puhdas ja mahtava ja kaunis, eikä kukaan sitten missään nimessä huomaa, että aijaa - aika jäätävä flunssa tolla.

Ja tuote on muuten ihana! Seerumi lupaa välittömästi kosteutettua ihoa, heleyttä ja pehmeyttä - ja tämä litku tekee sitä ihan kaikkea! <3 Ei mikään halpis ostos, ovh Sokoksella oli 59,90 €, mutta jos nyt silloin tällöin ihonhoitoa tehostamaan... ;)

Viikonloppuna saatiin aikaiseksi häiden lautasliinat. Ensin ajattelimme, että ei hitto mikä homma näissä onkaan, mikäli mielimme toteuttaa visiomme, mutta sitten kun niitä lähti tekemään, niin eipä siinä niin kova homma ollutkaan. Ja lopputulos oli ihan huippu! Kyllä kannatti rullata sormet vereslihalla <3

Hääbingoon löytyi just täydellisiä pikkukyniä Tigeristä. Putkilo maksoi 3 euroa ja siinä oli 48 puukynää. Eli kaksi purkkia riitti meille eikä menty konkurssiin. Hetki funtsittiin, että mihin ihmeeseen se kynä kattauksessa sijoitetaan, kunnes sitten välähti...

Tadaa! 

Lautasliinoiksi halusin Dunin Brilliance -lautasliinoja. Ne ovat ihanan jämäkkää materiaalia ja kimmeltelevät kauniin juhlavasti. Ja siitäkös harakka diggaa. ;)

Muistin muuten tuossa juuri, etten ole esitellyt muutamaa juttua, jotka tilasin Juhla Centeristä jo monta viikkoa (kuukautta?) sitten. Mutta siis tässä ne ostokset tulevat: Just Married -viiri, Just Married -karkkeja sekä kenkien pohjiin tarroja. Tilaus tuli uskomattoman nopeasti, ja muutaman tavaran palautuskin sujui moitteetta, joten en voi kuin suositella tuleville morsiammille tätä nettikauppaa.

Mukavaa viikkoa kaikille! Uusia lukijoitakin on muutama ilmestynyt, tervetuloa remmiin! <3


Nina

Häähöpinää ja ihmisrääkkäystä.

Viimeiseksi askartelupostaukseksi tämä ei vieläkään jää, sillä muutama juttu on vielä esittelemättä. Ja tekemättä. Kuten jo joskus aikaisemmin totesin, niin minusta on kehkeytynyt sellainen askartelija-tuunaaja, etten olisi koskaan uskonut. Ja tämähän ei siis todellakana ole mitään pakkopullaa, vaan suorastaan rakastan tätä suunnittelua ja ideointia sekä myös toteuttamista. Moni saattaakin siis ajatella, että voi tsiisös, mitä kaikkea turhanpäiväistä olenkaan häihimme tehnyt, mutta ne ovatkin meidän häät ja minähän teen pahvista vaikka vieraille penkit, jos siltä tuntuu.

Ensimmäisenä esittelyyn hääbingo-laput. Tämä ideahan on nähty ja toteutettu monen monessa hääblogissa ja niinpä mekin tästä Ukkokullan kanssa innostuimme. Etenkin, kun todella moni morsio kehui tätä ohjelmanumeroa vuolaasti, että häävieraat ovat olleet tästä ehkä eniten innoissaan. Tokihan me siis testaamme, miten tämä iskee meikäläisiin. Laput ovat itsetehtyjä, Wordin kanssa taistelun tuotoksia, luonnonvalkoiselle kartongille tulostettuja. Eivät siis todellakaan mitään graafikon käsialaa, ja sen kyllä huomaa. Mutta kyllä nämä kehtaa esille laittaa.

Bingolappuja on viisi erilaista - asiat ruuduissa ovat samoja, mutta niiden paikat vaihtelevat. Ja bingoa olisi tarkoitus pelata kolme kierrosta, joten pitäisi ostaa kolme palkintoakin. Vaan mitäköhän ne palkinnot voisivat olla...

Bingon toisella puolella on menu ja ohjelma. Ukkokultahan teki jo melko pian hääsuunnittelujen alkaessa selväksi, että meidän häihin ei niitä kolmiotötteröitä tule. Minusta niissä tötteröissä ei ole mitään vikaa, mutta pidän kyllä kieltämättä meidän toteutuksesta enemmän. :)

Eilen valmistui lopulta myös itse askartelemamme hääalbumi. Sisältöä en teille aio paljastaa, en edes vähää, sillä albumin sisällön koen todella henkilökohtaiseksi... Mutta siis lyhyesti: kirja sisältää päivämääriä ja merkittäviä hetkiä suhteemme ajalta - koska tapasimme, koska aloimme seurustella, koska teimme raskaustestin, koska vaihdoimme kihlat jne. Lisäksi olen koristanut sivuja valokuvilla sekä asiaan sopivilla Facebook-päivityksillä. 

Sisällöstä tuli hieno, mutta tuo kansi vähän tökkii... Ensinnäkin tuossa kuvassa varsinkin näyttää, että pitsit ovat vinossa ja nuo pitsien pääthän vasta vinot ovatkin - niistä en suoria saanut, vaikka miten yritin. Ja jotenkin tuo typokin tökkii. Mutta kai me tällä mennään. Ukkokulta tuskin antaa minun aloittaa askartelua alusta, kun häihin on enää reilu viikko? ;)

No, ei-niin-onnistuneesta askartelusta askartelujeni lempilapseen: buffet-pöydän menukylttiin. Tuohon lautaselle on tarkoitus tulostaa vielä kartonkilappu, jossa siis luonnollisesti vielä lukee, että mitä tänään syötäisiin. Olen tähän kylttiin niin tyytyväinen, että! Lankkua meillä oli itsellä, samoin valkoista maalia, joten tätä varten piti ostaa ainoastaan Ikeasta lautanen ja Huuto.netistä bongasin nuo ihanat vanhat aterimet. Lautanen ja aterimet kiinnitettiin silikonilla, joten kyllä muuten pysyvät paikoillaan. :)

Mitäs tuumitte - eikö tullut aika mahtava ja näyttävä koristus buffa-pöytään?

Vielä on tosiaan muutama juttu tulossa esittelyyn. Ehkäpä myös alla olevan selkeän kuvan mukainen juomakyltti baaritiskille. Ukkokulta tajusi tästä kyllä heti ideani. Tajuatteko te? :D

Eilen pääsin relaamaan kauneushoitolan penkkiin, sillä minulle tehtiin jos jonkinmoista hoitoa kasvoille ja värjättiin kulmakarvat. Kaikin puolin reissu oli ihana ja rentouttava, mutta se kasvojen puhdistus... Siis sillä tikulla/neulalla/millä lie kidutusvehkeellä, tiedättekö? Hyi helevetti, että se voikin olla jäätävää! Minulla ainakin silmät vuotaa vettä solkenaan ja kädet ovat hiestä märät, kun puristan niitä nyrkkiin.

Aikanaan luulin, että kosmetologi teki jotain väärin, kun puhdisti ihoani. Ettei sen puhdistuksen kuuluisi sattua noin helvetisti, mutta myöhemmin olen tajunnut, että kyllä se joka penkissä sattuu. Kasvoissa on kyllä kohtia, joissa kipu ei ole niin kova, mutta sitten ne kohdat, joissa sattuu... Niin jumalauta se myös sattuu.

Uh, onneksi tuo reissu on takanapäin. Ja toivottavasti sädehdin sitten puhtaan, heleän ihoni kanssa hääpäivänä kilpaa auringon kanssa. Mikäli hän suvaitsee näyttäytyä. Forecan 10 päivän sääennuste lupailee edelleen +24 astetta ja puolipilvistä säätä - sopii meille! Perinteiset kauhuskenaariot sään suhteen olisivat juurikin se armoton rankkasade tai sitten hillitön helle +30 astetta. Näissä olosuhteissa tekee nimittäin jo tiukkaa olla sädehtivä ja heleä... 

Nina