Sata asiaa.

Huppitii, olen ollut lievästi sanottuna hieman kateissa... Asiaa olisi ollut milloin mitäkin, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä. Yritän kyllä nyt skarpata, sillä asiavuoreni on niin korkea, että kaikkea mielessä pyörivää en edes yritä sulloa tähän samaan postaukseen. Vaikka sekalainen sepustus tästäkin varmasti tulee...

Aloitetaan parhaasta jutusta:

Polttarit.

Aa-jee, mulla oli muutama viikko sitten lauantaina polttarit! Ja tiedättekö kuinka äimänkekänä meikäläinen seisoo ovella, kun pitkähiuksinen, nahkaliivinen harrikkamies totes, että morsmaikku lähtee hänen matkaansa... Kyllä. Ajeltiin tukat hulmuten sieltä ja täältä koukaten ystäväni luo, jossa minua odotti kaikki parhaat tyypit: seitsemän loistomimmiä sekä yks loistomies. Miestyttökaveri, yks tytöistä, tsih. Pääni menoksi oli vaikka mitä: piti pomppia trampoliinilla ja huikkia eksien nimet ilmoille, sain jalkahoidon ja meikin ammattilaiselta, ystäväni lattoi hiukseni, pääsin miesstripparin käsittelyyn ja itsekin näyttämään taitoni tangolla, syömään pippelijätskiannosta Amarillossa ja revittämään leviksiä ihan täysillä tanssilattialla.

Siis päivä oli mieletön. MIE-LE-TÖN. Ei riitä tätä ihastusta sanat kuvaamaan, ne rakkaat olivat keksineet vaikka mitä ja nähneet hirveästi vaivaa! No, epäilemättä onnen kyyneliäkin vieritettiin ja ihan urakalla. Viimeistenkin hanat aukesivat, kun minun piti lähettää Ukkokullalle videotervehdys kera muchos rakkaudenosoitukset. Vetiseksihän se sitten meni. Vetisyyttä tietenkin edesauttoi ihan huikia humala, sillä heti aamusta alkaen eteeni kannettiin litratolkulla kaiken maailman alkojuomia. Aamulla oli pakko hölläilläkin, jotta näkisin polttaripäivästäni edes iltapäivän... ;) Aamukahteen me jaksettiin ja sitten olivat tytöt jo niin pelti kiinni, että game over vaan. <3

Muita kuulumisia:

Häät.

Kiirusta on ja kaikenlaista pientä touhua on ohjelmassa jatkuvasti. Nyt se kunnon häähössötys vasta alkaa! Tästä voisin kirjoittaa pitkät pätkät, joten kirjoittelenpa hääjutuista oman postauksensa.

Kloppinen.

Kiukkuaa. Uhma. Say no more. Toisinaan pinna on niiiiiiiiiin kireällä, että naps vaan. Mutta siinä samaisessa hetkessä kun olen täynnä kiukkua ja raivoa, niin sulankin sekunnissa ihan veteläksi, kun Kloppinen tulee ja antaa halin sekä pussaa käsivartta. Kloppinen puhua palpattaa aamusta iltaan ja sanamääristä hän saakin kehuja. Onhan se sujuvaa ja toisinaan voimme oikein keskustellakin jostakin. Joitakin lauseitakin jo tulee, kuten "missä on..." jne. Kloppinen harjoittelee syömään itse lusikalla, ja siinä onkin harjoittelemista. Lusikka nimittäin kääntyy miltei aina väärinpäin ja lusikan sisältö on sylissä. Siivo on siis järkyttävää ja pinnaa kiristävää sekin.

Pottahommista sen verran, että meillä ei edes ole pottaa koko huushollissa. Joka tuutista sitä pottailu-painetta kyllä saa, jos haluaa, mutta minäpä päätin, etten halua. Olen aina suhtautunut näihin "meidänpä Pertti-Johanna osasi mennä potalle jo puolivuotiaana" -äiteihin vähän skeptisesti. Minä kun en vain usko, että Pertti-Johanna ymmärtää pottailusta tuon taivaallista enkä siksi usko siinä olevan mitään järkeä. Tämä minun mielipiteeni sai neuvolakäynnillämme vahvistusta, kun pohdin pottajuttuja terkalle ääneen. Mietin muun muassa sitä, miksi siitä aletaan ottaa tajutonta ressiä jo yhden vuoden iässä. Tajuaako se mukula muka kakkahädän ja potan yhteyden niin pienenä. No, neuvolanterkan mukaan ei tajua. Kuulemma se kypsä ikä tuohon "sisäsiisteyteen" on noin 2-4 -vuotiaana. Hyvä homma, ostan sen potan siis vasta ens kauppareissulla. Jos muistan.

Jäpikkä.

Hampaita neljä. Vähän ärtsy lapsukainen. Johtunee hampaista. Plus siitä, että mieli tekis liikkua, mutta raajat ei ymmärrä liikkua. Pari kertaa olen nähnyt Jäpikän hieman ryömineen eteenpäin. Eli kohta voi sanoa heipat helpolle elämälle. Ne liikkuvat molemmat. Pojilla oli muuten myös eka "riita". Kloppinen rehasi paloautonsa Jäpikän käsien ulottuville, joten tottakai Jäpikkä nappasi siitä kaksin käsin kiinni ja alkoi imeä rengasta. No, siitäkös suuttui Kloppinen ja huutoitkun kera repi autonsa pikkuveljeltä pois. Ja SIITÄKÖS Jäpikkä vasta sitten suuttuikin ja huutoitkua kajahti ilmoille myös pienemmästä suusta. Ja minä, poikien äiti, seurasin tilannetta huvittuneena vierestä. Eka riita, sööttiä! <3

Pläskinpoltto.

No, vähän retuperällä niiden polttarien jälkeen... Mutta paino kyllä roikkui koko viime viikon 58-alkavalla numerolla, josta olin äärimmäisen iloinen. Viime viikonloppuna käväisimme pikkulomalla Tallinnassa hakemassa juominkeja (oma postauksensa coming up!) ja kuten arvata saatatte, laivalta ostettiin paaaaaaljon karkkia ja niitähän on tottakai pakko syödä kuin viimeistä päivää. Paino näytti tänään aamulla 59,1 kg. Buu. Jumpatkin ovat jääneet vähemmälle (yksi Combat per viikko), aika ei vain ole riittänyt siihenkään hupiin...

Suku on pahin.

Häidemme ilmoittautuminen on päättynyt jo pari viikkoa sitten ja minun puolen sukuni aiheutti vain suuren pettymyksen. Siinä missä Ukkokullan suku on ilmoittanut tulevansa ilomielin Pohjanmaalta tänne Turkuun juhlimaan, niin minun sukuni on ilmoittanut milloin milläkin verukkeella jättävänsä bileet väliin. "On niin pitkä matka, on niin vähän rahaa, sattuu niin paljon selkä, junassa on niin kylmä...". Nuo selitykset maistuvat todella paskalta sen jälkeen, kun Ukkokullan miltei kasikymppinen mummo Pohjanmaalta ilmoitti osallistuvansa häihin. Eipä siis minun suuri päiväni, meidän suuri hetkemme, sukuani paljoa kiinnosta. Vituttaa.

Bikinit.

Tilasin Nellystä iiiiiiiiihanat River Islandin bikinit ja rrrrrrrrrakastuin niihin tulisesti! <3

Oliko ikävä? Mulla oli, joten kuullaan taas pian!


Nina