Pihaihastus

Yksi asia, johon ihastuimme Ukkokullan kanssa välittömästi käydessämme katsomassa nykyistä taloamme, oli piha ja sen idyllinen tyyli. On kuin astuisi ajassa aavistuksen taaksepäin - tai ainakin mummolaan tai kesämökille. Pihassa on vanhoja 40-luvun piharakennuksia, vanhoja puita ja ihana vehreä puutarha.

Silmä ja sielu lepää. Vasta nyt voin käsi sydämellä sanoa, että nautin ulkoilusta poikien kanssa. Olenhan nyt omalla pihalla ja haaveilen jo tulevan kevään istutuksista. Ehkä vähän jouluvaloista ja lyhtyjen asettelustakin. Voin istahtaa penkille, vaikka kahvikuppi kädessä ja vain nauttia näkemästäni. Tunnen valtavaa onnellisuuden tunnetta nimenomaan meidän pihalla. <3

Myös Kloppinen ja Jäpikkä ottavat pihasta sekä koska vain -pihallemenosta kaiken irti. He juoksevat ympäriinsä ja möyrivät maassa. Ihmettelevät erilaisia puita, erilaisia kasveja, piharakennuksia. Lainkaan yleisiä leikkipuistoja dissaamatta - kyllä oma piha on IHANA! Tää on niin mun juttu - ei väkisin väännettyjä keskusteluja päivästä toiseen toisten perheiden kanssa, ei paikallaan istuskelua, vaan omaa rauhaa ja omia pihahommia. Ehkä musta on kehittymässä hyvää vauhtia erakko?


Nina