Pinnallinen äiti A:sta Ö:hön.

Näin tällaisen postauksen yhdessä blogissa toivepostauksena, ja toivoittepa tällaista tai ette, niin ajattelin itsekin toteuttaa tämän. Silvuplee:

A niin kuin Apple. Se hedelmä, josta on pala puraistu pois. Meillä irvistetään pc:lle, Windows-käyttöjärjestelmälle sekä Nokialle, mutta kaikki pienellä i:llä alkava sen sijaan kiinnostaa. On iMaccia ja iPhonea.

B niin kuin Brandos. Pullollaan ihania kenkiä. Siksi siis Joulupukilta vois tulla joululahjaksi se lottovoittokuponki.

C niin kuin Canon. Camera, jota en tosin osaa cäyttää. Kuten olette ehkä jok'ikisestä kuvistani jo päätelleet.

D niin kuin Daddys girl. Olen isin silmäterä, olen ollut sitä aina. Kun äiti sanoi aina ei, niin isipä sanoi aina joo. Melkein aina. Nolottaa myöntää, mutta usein olen saanut tahtoni läpi ja olen aika hemmoteltu, itsekäs kakara. Vieläkin.

E niin kuin Ed Hardy. Näistä tuotteista tulee muuten aina mieleen Martina Aitolehti tai Esko Eerikäinen. Ukkokulta rakastaa ylikaiken Ed Hardy -huppareitaan ja minä tennareitani.

F niin kuin Facebook. Sitten kun maailma loppuu, ootas, 9 päivän päästä, niin minä olen varmaan sitäkin ihmettä päivittämässä Facebookissa. Olen riippuvainen. Myönnän.

G niin kuin Geelikynnet. H niin kuin rakas harrastus. Tykkään näprätä ja askarrella kynsiä, lähinnä itselleni. Päivääkään en ole kyllä kynsikoulussa istunut, vaan olen kaverilta oppinut tekniikan ja siitä sitten kouluttanut ja kehittänyt itse itseäni hankkimalla lisätietoa.

H niin kuin Huuto.net. Jos en ole Facebookissa, tai Bloggerissa, niin olen satavarmasti täällä. Ensimmäisen raskauden aikana hurahdin tähän sivustoon ja nykyään olenkin aivan haukkana kyttäämässä milloin mitäkin makeeta.

I niin kuin Ihottumat. Atopian aiheuttama ikuinen riesa, jonka ansiosta erilaiseen kosmetiikkaan kuluu vuodessa valehtelematta satoja euroja. Jatkuvasti on haku päällä ja etsin aina vain parempia ja parempia tuotteita ihonhoitoon. Nämä ihottumat ovat TIETENKIN vain ja ainoastaan kasvojeni alueella.

J niin kuin Jaarittelu. Tekee minut niin mielipuolisen hulluksi, että järki lähtee! Tiedättekö ne tyypit, jotka eivät saa sitä asiaansa sanottua lyhyesti ja ytimekkäästi, vaan kierrellään kaarrellaan, sanotaan sama asia miljoona kertaa, vaikkakin vähän eri tavalla. Samaan kategoriaan sopii rakas äitini - hänen kanssaan puhelimessa puhuminen on juurikin sitä legendaa, eli hoen puhelimeen noin 100 000 kertaa, että joo, okei, joo, joo, joo soitellaan, joo, joo katotaan, joo, joo, lopetetaan nyt, joo, joo, okei, no niin, joo...

K niin kuin Kirpputorit. Itselleni en ole oikein ikinä osannut ostaa mitään kirppareilta, mutta lapsien vaatteille ja tavaroille ne paikat ovat melko verrattomia. Vastasyntyneet vauvat kun eivät juurikaan vaatekappaleitaan kuluta, niin myynnissä on toisinaan todella hyväkuntoistakin tavaraa.

L niin kuin Lapset. En osaa edelleenkään olla lapsien kanssa enkä vaan pidä heistä. Vauvat ovat hankalia enkä osaa pidellä heitä heidän mielestään oikein. Taaperoiden puheesta ei ota erkkikään selkoa enkä ymmärrä mitä he haluavat tai eivät halua. Uhmaikäiset ovat kuin pahimmasta painajaisesta: kyselevät asioita ihan liikaa ja haisevat pahalta. Ja kouluikäiset ovat vaan tosi tylsiä. Mutta ai että nuo omat rakkauden hedelmät. Ne ovat maailman parhaita mukeloita ja olen niin pahuksen onnekas, kun saan olla juuri heidän äitinsä. <3

M niin kuin Muumit. En minä niistä piirretyistä piittaa, mutta ne tuotteet: ihania mukeja, petivaatteita, pyyhkeitä, lasten vaatteita erityisesti Lindexin mallistosta. Ihania-ihania-ihania!

N niin kuin Naimisiin meno. Ohjelmassa ensi kesänä. Tuntuu ihanalta, oudolta ja jännittävältä. Miesvalinnastani olen varma - Ukkokullan kanssa minä haluan olla. Mutta toisinaan iskee pieni pelko persiiseen, että onkohan Ukkokulta yhtä varma? Avioero on yksi vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän. Minulle itselleni se olisi merkki epäonnistumisesta. Valojen vannominen papin edessä on minulle suuri asia, vaikken mitenkään uskonnollinen olekaan.

O niin kuin Ostokset. Arvomaailmani on varmasti melko perseellään, mutta materia ja ostelu tekevät minusta onnellisen. Ostoksien tutkiminen kotona on ihan parasta: "Iiiiih, niin tää oli tällanen, ihana, iiiihh!". <3

P niin kuin Pakkeli. Tykkään meikata enkä kovin mielellään astu ulos ihan naturellina, mutta voin paljastaa, etten todellakaan jaksa meikata joka päivä. Etenkään, jos olen aikeissa olla kotona koko päivän. Vaunulenkin takiakaan en lähde meikkaamaan ja lähikaupassakin saatan pystyä käymään ihan ilman sotamaskia.

Q niin kuin Queen. Yksi lempparibändeistäni. Ei lisättävää.

R niin kuin Raha. Ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken Jaguarissa kuin Ladassa. Vai miten se meni? Ja jos ei onnea, niin kyllähän se ainakin elämää helpottaa. En haluaisi olla mikään ökyrikas, vaan ihan sellainen perusporvari-elämä riittäisi. Itse elin osan lapsuudestani 90-luvun alun runteleman laman aikana isäni jäädessä työttömäksi. Muistan hetket, kun kaupan kassalla jouduimme luopumaan osasta ostoksista, kun rahat eivät yksinkertaisesti riittäneetkään kaikkeen. Muistan käynnit Sossussa. Muistan ummehtuneelta haisevat kirpparikuteet, kun luokkakaverit taas leveilivät uusilla merkkikuteillaan. Vaikka vanhempani tuosta suosta nousivat ja selvisivät uskomattoman hienosti, ettei voi kuin hattua nostaa, niin en halua elää enää ikinä niin. Ja en ikipäivänä halua lasteni joutuvan miettimään raha-asioita lapsina. Sen ei kuulu olla heidän murheensa.

S niin kuin Sisustus. Rakastan sisustamista ja sisustusjuttuja ihan ylikaiken. Sisustusmaniani on tässä äitiyslomalla puhjennut täyteen kukkaansa ja ihmekös tuo, kun olen päivästä suurimman osan nykyään kotona. Tällä hetkellä pidän eniten puhtaasta valkoisesta, linjakkaasta tyylistä sekä hieman sellaisesta vanhahtavasta, romanttisesta tyylistä (kuten kaikki muutkin tällä hetkellä...?). Kirkkaat värit ovat jotenkin kotoani kaikonneet valkoisen, mustan, harmaan ja beigen tieltä. Pidän kovasti kodistani ja sen tyylistä tällä hetkellä, vaikka tämä on ikuisuusprojekti ikuisella I:llä. Sitä kotipostausta on luvassa. Joskus. ;)

T niin kuin Tähdet. Sisustusmanian ohella minulla on päällänsä ihan hirmuinen tähtimania. Tähtiä nähdään meillä kotona sisustuksessa ja lapsilla vaatteissa.

U niin kuin Unelmointi. Haaveilen kaikenlaisista asioista, ja toisinaan en saa illalla unta, kun jään unelmoimaan jostain niinkin typerästä asiasta kuin poikien talvihaalarit. Älytöntä.

V niin kuin Vila. Yksi lempikaupoistani, josta löytyy AINA jotain ostettavaa. <3

W niin kuin World Wide Web. Netissä tulee heiluttua kyllä aivan liiaksi enkä voisi enää varmaan elää ilman nettikauppoja. Löydän päivittäin jotain mitä haluaisin. Eli itsehillintä on todella koetuksella. Lisäksi blogien lukemisesta, ja tietenkin omani kirjoittamisesta, on tullut päivittäinen harrastus.

X niin kuin Äks-asento. Ukkokulta nukkuu aina äksänä ja se on ihan tajuttoman raivostuttavaa. Jalkaa siellä, jalkaa täällä. Käsistä puhumattakaan. Pysy nuija omalla puolellasi! Äläkä aiiiiiiii-na kuorsaa. Nalkuti-nalkuti. Pusi-pusi.

Y niin kuin Ylioppilaslakki. On hyllyllä. Koristeena. Muuta hupia saati hyötyä siitä ei sitten olekaan ollut.

Z niin kuin Zoo. Tykkään ihan ylipaljon kaikista elukoista ja minä voisin viihtyä eläintarhassa vaikka päiväkausia. Vuosikausia. Ukkokulta meinasi menettää toivonsa ollessamme yhdessä ensi kertaa Korkeasaaressa, kun halusin mennä katsomaan tiikeriä vielä yhden kerran! <3

Å niin kuin RuÅtsi. Tästä kirjaimesta ei tule mieleen mitään muuta kuin Ruotsi. Ja se on minun korvaan hirmu ruma kieli ja hirvittävän vaikea oppia. Ehkä just sen rumuuden (ja asennevammani) vuoksi.

Ä niin kuin Äitiys. Elämäni mullistanut asia. Rakkaus, jota ei kykene kertomaan. Uusiksi mennyt tärkeysjärjestys. Huoli, joka ei koskaan lopu.

Ö niin kuin Ötökät. Vihaan, ällöksyn, inhoan sydämeni kyllyydestä. Pelkään. Aiheutan Ukkokullalle vielä joku päivä sydärin, kun yhtäkkiä kiljahtelen kaikkia kuvottavia monijalkaisia.


Nina

Kulutusjuhlissa.

Joulu, tuo ihana rauhoittumisen aika on käsillä. Ja se aika, kun kaupanomistajasedät ja -tädit uiskentelevat (ainakin hetken aikaa) käteiskylvyssä. Osalle suomalaisista napsahtaa tilille veronpalautukset ja jumaleisson, se rahaa polttaa taskussa niin, että kipeää ottaa. Lapset hukkuvat parin viikon päästä lahjoihin ja mielikuvitus kuolee sukupuuttoon, kun lelut saadaan naamaan eteen eikä tekemistä tarvitse keksiä itse. Nykyajan lelut kun vielä leikkivät itse valmiiksi keksityn käsikirjoituksen mukaan. Aika laimeaa, mutta elämä on. 

Syyllistäminen ei ollut tarkoitukseni, sillä siellähän kulutusjuhlilla minäkin poukkoroin. Pakkohan minunkin oli muutama hassu veronpalautuseuroni käydä vähän äkkiä hassaamassa kaupantädeille, ettei vain minunkaan taskuuni pala sitä reikää.  

Ennen omia lapsia ajattelin, että pyh lapset mitään kymmeniä lahjoja tartte. Yks paketti riittää ja senkin antamista pitää harkita tarkkaan aatonaattoon asti. No, mene ja synnytä sitten oma mukula. Tai kaks. Samalla ponnistuksella unohtuvat periaatteet, sillä nyt tekisi mieli ostaa vaikka mitä mukavaa omille lapsille. Toiselle, joka ei lahjoista ymmärrä tuon taivaallista ja toiselle, jonka mielestä se kahiseva paperi, teipistä puhumattakaan, on lahjassa parasta. No, onneksi en ole kersoilleni ostanut vain lelulahjoja, vaan ajattelin ostaa ja pyytää muilta lahjaksi myös jotain järkevääkin. Kloppinen esimerkiksi saa pukilta Muumipeikko-kylpypyyhkeen. Samanlaisen kylpypyyhkeen, mutta tyttöverskana eli Niiskuneitinä, saa myös meidän kummityttö. Jäpikkä toivottavasti saa niitä peppupyyhkeitä.

Ja koska Kappahlilla oli lastenvaatteet ota 3, maksa 2 -tarjouksessa, niin ostin Kummitytön kylpypyyhkeen kaveriksi pinkin jumpsuitin ja Kloppiselle muutaman vaatekappaleen, joita en vain voinut vastustaa... Lastenvaatteet - niitä on aina vaikea vastustaa. 

Ostin kummityttöni äidillekin lahjan. Tämä äippä on rakas ystäväni, Kloppisen kummitäti ja tuleva kaasoni, joten jotenkin herkistyin ihan tyystin nähdessäni tämän. Tämä ystävä on vaan niin rakas ja ainutlaatuinen, ettei ole tosikaan ja toisinaan siitä pitää oikein muistuttaa antamalla jotain konkreettista. <3 (Onkohan ensimmäiset kuukautiset lähellä, kun menee taas näin hormonisekoiluksi?)

Pinnallinen äitikin sai jotakin: Tigerista hassunhauskoja muistilappusia ja Tigin shampoota ja hoitsikkaa. Vinkkeli vaan kaikille, että joulun alla myydään edukkaita kimppapaketteja, joten useamman tuotteen ostaminen näin kannattaa. Erityisesti kannattaa tsiikailla näitä settejä joulun jälkeen. Silloin ne ovat alennuksessa ja säästöä tulee vieläkin lisää. ;) 

Pakko on muuten hehkuttaa, että tämä Urban anti+dotes Recovery -sarja on ihan huippua, jos omaat yhtään samiksen hiustyypin kuin minä. Eli kovasti värjätyn, kuivan ja käsitellyn. Tämä tekee hiuksista ihan silkkisen pehmoiset. Eikä tuoksu sellaiselta oksettavalta ällönamilta kuten Tigi yleensä. 

 Ei taas(kaan) ollut oikein mitään asiaa, mutta tulipa postailtua. Muiskis ja moi! <3

Nina

Kyl ne ruattalaiset osaa!

Teille on ehkä tullut selväksi jo, että rrrrrrakastan Lundmyr of Swedenin tuotteita, jotka ovat siis ruåtsalaista designia. No, kerrottakoon, että olen rakastunut toiseenkin ruåtsalaiseen. Nimittäin Färg och formiin. Voi miiiii-jauuu! <3

Olen kuolannut näitä juttuja niin kauan kuin olen ollut äiti ja lasten tavarat ovat ylipäätään kiinnostaneet, mutta tällä hetkellä hankinnassa ovat nuo pilvisäilytyspussukat. Me nimittäin hankimme tähän olohuoneeseen hoitopöydän ja siihen pitää ehdottomasti saada kivat säilytysratkaisut kaikelle pienelle sälälle. Ja näkisin, että nuo pilvikuosiset harmaana olisivat justiinsa passelit. ;)

Muuten olisin kyllä aivan valmis kotiuttamaan nämä kaikki meille (vink-vink Pukki!). Otin jotain itsellenikin tähän ylläolevaan kollaasiin, kun Ukkokulta on muutaman kerran maininnut, että miksi pitää aina ostaa vain pojille. No, nyt olisi jotain minullekin: hirvikuosinen muistivihko sekä penaali. Happy now?

Nina

Kivoja kersoja.

On minulla meinaan. Just sellaisia meikälikalle sopivia. Viihtyvät ostosreissuilla erinomaisen hyvin. Vanhempi eli meidän Kloppinen on melkoinen kyylä, joten hän viihtyy hyvin jahka hänellä on jotain mitä katsoa. Ja ihmiset, ne toimivat siinä hommassa erinomaisen hyvin. Jäpikkä sen sijaan ei vielä pahemman kyyläile, vaan keskittyy siihen olennaiseen eli nukkumiseen. Ja muuten, silloin kun Jäpikkä johonkin katselee, niin väitän, että hän näkee paljon pidemmälle kuin mitä pikkuvauvan väitetään näkevän. Molemmat jätkäpätkät ovat siis sellaisia shoppailukavereiksi sopivia, rauhallisia ja tyytyväisiä, eivätkä ollenkaan ärtsyjä huutajia.

...Kop-kop-kop...

Kyllä niiden kanssa kehtaa lähteä ostoksille. Sitten kun molemmilla pukkaa uhmaa päälle ja kaupassa käynnin kruunaa joka kerta itkupotkuraivarit kassajonossa, niin jätän mukulat suosiolla ulkona sijaitseviin koiraparkkihäkkeihin.

No en oikeesti jätä. Mutta oon monta kertaa miettinyt, että miksei lapsille (kauhukakaroille) ole samanlaisia.

Me käväisimme tekemässä jouluostoksia joulumyyjäisissä. Jotain pientä mukavaa kotiin kantautui: Jäpikälle pääkallovillasukat (joita möi sellainen herttainen mummohenkilö - olikohan hän myös neulonut nämä - en kestä!), ruisleipää (jätin valokuvaamatta - jokainen meistä osanee varmasti visualisoida ruisleivän), sisustustarran sekä ruususuolaa ja intiaanisokeria.

Kivojen kersojen lisäksi minulla on myös ihan kiva mies. Tosin ollaan koko viikonloppu tapeltu, riidelty ja intetty typeristä ja vähemmän typeristä asioista. Harmittaa tietenkin, mutta tulipa nosteltua katteja pöydälle. Niin ja saatua niitä legendaarisia anna kulta anteeksi tyhmä riitamme -ruusuja. 

Kivojen kersojen ja kivan miehen lisäksi minulla on myös kivoja ystäviä, joita näimme nyt viikonloppuna pitkästä aikaa. Mokomat kun asuvat tuolla kylmässä pimeässä pohjoisessa, joten näkemistemme välissä on aina vähintään pari kuukautta. No, laatu korvaa määrän. <3

Nyt minulla on myös kiva tukka, sillä vakkarikampaajani keksi kahdesta eri väristä ihan mahtavan ihanan värin päähäni. Ilme vähän tummeni, mutta ei haittaa, kun tää on niin kiva. Kivaa.

Sellainen kiva viikonloppu meillä. Ihan kohta on hei jo joulu (ette varmaan olisi tätä ilman minua hokanneet?). Ja Jäpikän ristiäiset. Oikeesti. Apua. Kauheesti pitäisi ostaa, muistaa ja askarrella. Lisäisin siis pukin kirjeeseen, että toivon lahjaksi myös sitä Carmenia, sitä ihan oikeeta. Ei sitä imuria.

Nina

Kookosöljy kosmetiikkahyllyllä.

Ruokaöljyistä ihonhoidossa on kohistu jo jokunen vuosi. Jotenkin olen ignoorannut nämä kaikki hypetykset, vaikka omaan todella veemäisen atoopisen ihon, tietenkin juuri kasvojen alueella. Iho voi hyvin kesällä, eli kärsin todella kuivasta ja kutiavasta ihosta 9 kuukautta vuodesta. Jippii fakin jee. Atoopinen iho ei vain tunnu ikävältä, vaan se ikävä kyllä myös näyttää ikävältä. Kokeilepa levittää meikkivuodetta hiomapaperiin. Juu, ei ole nättiä ei.

Kortisonivoiteet epäilyttävät ja lääkäreillä ravaaminen tulee kalliiksi eikä apua ole kuin hetkellisesti. Yksikään lääkäri ei anna ohjeita miten hoitaa ihoa läpi vuoden, vaan jokainen antaa helpotusta nykyhetkeen eli kuinka saadaan ärtynyt iho paremmaksi. Kukaan ei neuvo miten ehkäpä voisi välttyä siltä ärtyneeltä iholta, miten voisi ylläpitää sitä kesän hoitamaa tervettä ihoa. Ja miksipä neuvoisi, parempihan se on yksityiselle lääkäriasemalle, että ravaan siellä alvariinsa ja läiskäsen kassaan sata euroa per käynti. Kaiken lisäksi turhaudun joka lääkärireissullani, kun saan selittää samat asiat joka kerta:

"Ei, meikkaaminen ei pahenna ihoani, sillä iho on yhtä paskassa kunnossa nyt ollessani äitiyslomalla (aka päivittäin ilman meikkiä) kuin töissä/koulussa ollessani, jolloin meikkasin joka päivä."

"Ei, rakennekynnet eivät aiheuta näitä ihottumia, sillä ihottumia on ollut niinäkin talvina, kun minulla ei ole ollut edes rakennekynsiä."

jne jne.

Lääkkeisiin ja lääkäreihin kovasti vittuuntuneena googlailin aikani tätä öljy-asiaa ja päätin kokeilla kookosöljyä. Sitä kun todella moni kehaisi. Tai oikeastaan ylisti. Öljy kuulemma suojaa, hoitaa ja kiinteyttää ihoa. Sitä voi käyttää kaikkialla, koko kropalla, ja se imeytyy hyvin, kunhan sillä ei läträä liikaa. Minusta on myös erikoista, että tällä yhdellä ja samalla voi hoitaa sekä akne- että atopiaihoa. Kuivaa ja rasvaista ihoa kun yleensä bruukataan hoitaa aivan tyystin eri tuotteilla. Öljyllä voi hoitaa myös kuivaa päänahkaa ja sitä voi levittää hiuksiin naamioksi. Lisäksi tätä voi käyttää aurinkovoiteena, liukkarina tai deodoranttina. Eikä siinäkään vielä kaikki: tätähän voi myös syödä. On kuulemma hyvää. Sen sijaan löysin hyvin ristiriitaista tietoa, että onko se terveellistä vai ei. Toiset käyttävät sitä kaikessa ruuanlaitossa, toiset ottavat sitä teelusikallisen päivässä.

Kuva google.fi

Niin ja hei äiskätyypit: kookosöljyä voi käyttää myös vauvan ja lasten ihonhoitoon. Vaikkapa vaippaihottumiin tai vauvan kylvyssä hoitavana öljynä.

No, pakkohan tätä oli itsekin sitten kokeilla. Tein tilauksen samantien netissä ja tilasin tällaisen putelin.

Odotukseni öljyn suhteen taisivat liidellä liikaa taivaissa, sillä minä petyin pahasti. En tiedä tilasinko muka jotenkin vääränlaista kookosöljyä vai onko ihoni vain niin shitissä kunnossa, ettei öljy enää tehoa. Kokeilin kookosöljyä kasvojeni iholla siis ihan kosteusvoiteen tapaan. Ns. normaali-iholla se tuntuikin hyvältä: teki ihosta pehmeän, kimmoisan ja jotenkin hehkuvan, mutta kuivat läikät eivät olleet moksiskaan, vaan pikemminkin kaipasivat kahta kauheammin jotain kosteuttavaa.

Luin sitten jostain, että öljyn alle pitäisi laittaa kosteusvoidetta tai öljyä pitäisi levittää vähän kostealle iholle, sillä öljy itsessään ei kosteuta vaan se sitoo kosteuden iholle. No, enpä kyllä huomannut tästäkään neuvosta olleen juuri mitään apua? Toki olen lukenut myös muutaman atoopikon kirjoittaneen, ettei kookosöljystä ole heille ollut mitään apua. Tai että kookosöljyä tulisi käyttää läpi vuoden, myös sille ei-kuivalle iholle jatkuvana hoitona.

Onko jollakulla teistä ehkä kokemusta kookosöljystä? Vinkkejä? Neuvoja? Erityisesti atoopikot huutakaa hep (ja mieluusti niitä neuvojakin...)!

Kuva google.fi

No, yhdessä asiassa kookosöljy oli ihan superb. Nimittäin hiusnaamiona. Levitin kookosöljyä myös päänahkaani, sekin kun on ollut viime kuukaudet todella kuiva ja kutiava. Synnytyksen myötä hiuksista katosi myös raskauden tuoma elinvoimaisuus ja hiuksista tuli samantien todella ohuet sekä takkuisat. On se raskaus vaan ihmetehohoito hiuksille... No, kookosöljy kuulemma tekee hyvää hiuspohjalle ja hiusten kasvulle sekä tuuheuttaa. Minun kokemukseni mukaan se ainakin tekee kuivista ja karheista hiuksista todella sileät ja pehmeät.

Minä levitin siis kookosöljyä ensin päänahkaan ja sitten kamman avulla hiuksiin. Latvaan läträsin öljyä oikein kunnolla, onhan tämä oma tukka jo melkoisen pitkää ja siksi huonokuntoista. Sitten vain pyyhe päähän tunniksi pariksi. Öljy lähti hiuksista minusta yllättävän hyvin pois, muutaman kerran piti vaahdottaa hiukset shampoolla oikein kunnolla.

Kookosöljy taitaa siis pysyä jatkossakin kylppärin hyllyllä. On se nimittäin ihan ehdottomasti paras hiustenhoitotuote, edullisin ainakin. Ja ehkä kesäaikaan kookosöljy toimii ihonhoitotuotteena myös minulla?

Nina

Harmaa-hurmaa ja alli-ahdistus.

Olen hiljalleen alkanut innostua taas vaatteiden shoppailusta. Siis minulle itselleni. Raskausvatsa on poissa ja suurin osa liikakiloistakin. Puntari näyttää edelleen 63,5 kg - siihen se painon pirulainen sitten jämähti. Eivätkä suklaakonvehdit ja joulutortut juuri edesauta painon putoamisessa. No, vaatekaappi suorastaan huutaa päivitystä, sillä viime vuodet ovat menneet vaatteissa, joihin pitää mahtua raskausvatsa. 

Katselin Gina Tricotin nettisivuilta vaatetarjontaan ja huomasin ihastuvani (liian) moneen juttuun. Harmaaseen juttuun. Harmaa on kiva väri, eipä siinä mitään. Vielä kun vaan osaisi päättää, että mitkä näistä kävisi hakemassa paikan päältä tai klikkailisi virtuaaliostoskoriin...

Kotivaatteitakin olisi kiva vähän päivittää ja nuo pääkallo-olohousut on ihan must (vaikka ne taitavatkin olla yöhousut...)! <3

Eilen tajusin, että ei juma mitkä allit käsivarsistani miltei polvissa saakka roikkuvatkaan! Järkytyin - miten ne raskauskilot käsivarsiin(kin) löysivät? Jukopliute! Päätin alkaa punnertaa joka päivä, sillä ei hiivatti, ei tollaisilla löllökäsillä naimisiin mennä. Miettikää ny teki.

Mistä tulikin mieleen, että pitäisi jo varmaan alkaa varailla häämekkojen sovitusaikoja eri liikkeisiin heti ensi vuoden alkuun. Jännittää ja tuntuu jotenkin ihan utopistiselta - minä häämekkoja sovittamaan...? Kaikki häähömpötys on tässä viime aikoina jäänyt. Ei unohtunut, mutta jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Ja se taas on vähän vaivannut, sillä haluaisin panostaa niihin ainutkertaisiin pippaloihin ja antaa niiden eteen kaikkeni. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No, ehkä ensi vuoden alussa aloitan sen häävaahtoamisen sata lasissa, kun joulu ja ristiäiset ovat ohi. Harmaissa kuteissa ja ilman alleja, perhaps.


Nina

Joulupukkii, joulupukkiiiii...

Dear Santa (+ minä itse, Ukkokulta, äiti ja isi),

minä, eiku meidän pojat, toivovat joululahjaksi seuraavaa:

- Lundmyr of Swedeniä! <3

Kuvat täältä.

- Muumipyyhkeitä: Jäpikkä pienempiä peppupyyhkeiksi ja Kloppinen kylpypyyhkeitä.

Kuva lainattu täältä.

- Kloppinen Brion pinottavaa lelua. Koira tai pöllö ois kiva. Kuvat pöllitty täältä.

- Kloppinen Pallomeri-lohikäärmestä ja Jäpikkä aktiviteettikrokoa Ellokselta. Kuvat pöllitty sieltä.

Pukinkonttiin lisätään, toivoi tätä kukaan tai ei, Libero-kaupasta "ostettu" pehmojuna. On muuten ihkaensimmäinen juttu, mitä olen pisteilläni sieltä hankkinut. Ensin ajattelin antaa tämän Kloppiselle ihmeteltäväksi heti, mutta sitten tajusin, että jos juna menee pukinkontiin, niin minulla, eiku tontulla, on enemmän paketoitavaa ja Kloppisella avattavaa. Win-win -tilanne siis.

Minä taas toivon joululahjaksi lahjakorttia sisustusliikkeeseen, vaikkapa tänne Loviisan Aittaan. Ostaisin varmastikin jotain ihan muuta kuin joulujuttuja, mutta kattokaas näitä Riviera Maisonin ihanuuksia, mijau:

Kuvat lainattu Loviisan Aitan nettisivuilta.

Lisäksi minä voisin haluta lahjakortteja vaatekauppoihin, hemmotteluhoitohin kauneushoitolaan, Olivia-lehden vuosikerran, kihartimen, koruja (Ukkokulta, Diamonds are Girl's best friend...) ja lottovoiton.

Ukkokulta toivoo omakotitaloa. Sen voisit sinä Joulupukki toteuttaa. Kiitos.

Joulupukinkonttiin aion kirjoittaa Ukkokullalle "lahjaksi" rakkauskirjeen. Tämän ihanan idean sain ihanalta ystävältäni, joka kertoi, että he toteuttivat tämän miehensä kanssa viime jouluna ja koska molemmat olivat niin otettuja toistensa kirjeistä, niin he aikovat tehdä saman uusiksi tänä vuonna. Minä innostuin tästä ideasta ihan kybällä. Rakastanhan minä ylikaiken kirjoittamista ja toisekseen liian usein jäävät ne ihanat asiat sanomatta. Romskua, vai mitä. <3


Nina