perjantai 7. lokakuuta 2011

Pilttiä piltille?

Minusta ei tule superäitiä. Tai ainakin todella sitä epäilen. Pullantuoksu ei sovi minun kehooni, ei minun brandiini, se on vain ikävä (?) fakta, jonka kanssa yritän (pystyn) elää. Satuin kuitenkin katsomaan Yleltä ohjelman nimeltään "Silminnäkijä: Koiranruokaa vauvalle?". Nopeasti referoituna ohjelma käsitteli lasten purkki- ja valmisruokien ravintosisältöä sekä niiden osuutta esimerkiksi allergioihin ja astmaan, jotka ovat viime vuosina lisääntyneet.

Tämä ohjelma kirvoittikin sitten kunnon keskustelun ukkokultani kanssa. Hän oli sitä mieltä, että meidän lapsellemme ei kaupasta pilttejä kanneta laatikkokaupalla syystä että:
1. Hänen pienemmille sisarruksille syötettiin "oikeata" ruokaa ja he ovat terveitä kuin pukit,
2. Hänen lapselleen ei moista teollisuusshittiä syötetä ja
3. Vauvan mössöruuan valmistaminen on sen verran helppoa, että jopa minä pystyn siihen.
Ja viimeisenä: itse tehtynä syöminen on vain hurjasti paljon edullisempaa.

On myönnettävä, että olen aika lailla samoilla linjoilla ukkokullan kanssa. En ihan totta ole oikein edes ymmärtänyt, että kaupassa myydään pienille jopa omaa puurojauhetta. Minulla kun ajatuksena oli kyllä keittää puurot itse ja soseuttaa leseet mössöksi blenderillä. Näin ainakin tämän keltanokan maalaisjärki tuolta huutelee?

Meiltä muuten uupuu sellainen blenderi. En edes tiedä mikä sen vekottimen virallinen nimitys on. Hmmm, pitääpä googlata.

En edes yritä olla superäiti. En ole kutonut tai ommellut MITÄÄN lapselleni. En ole edes harkinnut käyttäväni kestovaippoja. En ole lukenut, saati ostanut, ainuttakaan vauva-opasta. En tehnyt muistiinpanoja synnytys- ja perhevalmennuksessa. Tai jos tein, ne eivät liittyneet millään lailla mihinkään terkkarin sanomaan tai vauvoihin.

Sen verran ajattelin kuitenkin olla super, että keittelen perunoita ja porkkanoita, mössään marjoja, hedelmiä sekä puuroa ja laitan niitä pakkaseen. Pitääkin muuten katsella netistä myöskin vinkkejä ja ohjeita, että mitä kaikkea tenaville voikaan itse tehdä. Ja miten se konkreettisesti tapahtuu... :)

Bongasin tällaisen pakastuslokerikon, joka voisi muuten olla näppärä. Pitää ehkä poiketa Muksutallissa, kun liikuskelemme Pohjanmaan suunnilla.



Kun kerran edes suunnitelmissa on itsetekemisen yrittäminen, niin silloinhan voin ihan hyvin joskus hätävaraksi ostaa myös kaupan teollista mössöäkin ilman sen suurempaa maailman paskin mutsi -morkkista, eikö totta?

Lue lisää ohjelmasta vaikkapa tästä.


Nina

Ei kommentteja: