Siksi ajatus, että lähelläni toukasta vauvaksi kasvanut pikkumies nukkuisi syntymänsä jälkeen yksin omassa huoneessaan, on kylmä. Jääkylmä. Pikkuinen on tottunut lämpööni, läheisyyteeni, hengitykseeni (kuorsaukseeni). Hän on jo vatsassa asuessaan tottunut, että reagoin hänen liikkeisiinsä silittämällä vatsaani ja toivottamalla pienelle hyvää huomenta. Ei, ajatuskin, että vauvamme nukkuisi heti yksin, vieläpä valtavan kokoisessa pinnasängyssä, on vain mahdoton. Minulle, meille.
Superäitiys on jälleen kerran minusta kaukana: Meille ei tule perhepetiä. Minä en pahemmin unissani liiku tai kieri, mutta Ukkokulta tekee molempia. Siksipä meille sopiva ja turvallinen vaihtoehto on isäni aikanaan tekemä kehto, joka siirtyy vauvan tultua minun sängynpuoliskoni viereen. Se ei ole mahdottoman suuri, kuten pinnasänky, vaan pienempi ja turvallisempi. Itse en kuulemma vauvana voinut sietää kyseistä kehtoa, joten olen varmuuden vuoksi säilyttänyt äitiyspakkauksen. Jos pojankloppimme sattuu perimään äitinsä temperamentin... :)
 |
| Päiväpeittona toimii tällä hetkellä Ukkokullan äidin tekemä tilkkutäkki/leikkimatto. :) |
 |
| Kirpparilta bongatut vauvojen muumilakanat, voitte vain kuvitella kuinka onnessani olin näistä... |
 |
| Isäni kätten taidonnäytettä, kehto siis aikanaan hänen tekemänsä. |
 |
| Bongasin kirpparilta toisella reissulla lisää Muumi-lakanoita 6 € kpl. Vaan enpä sitten katsonut intoa puhkuessani tuotetietoja tarkemmin – nämät kun ovat vauvalle "hieman" liian suuret. Eli meillä on kerhoikäiselle ensimmäiset lakanat! :D |
Rippikouluikäiseksi ei ole tarkoitus poikaamme "meidän makuuhuoneessa" nukuttaa, vaan kehdon käydessä pieneksi pikkuinen siirtynee pinnasänkyyn. Pinnasänky saattaa hetken sijaita makuuhuoneessamme, mutta kun yöheräilyt vähenevät ja loppuvat, siirtyy sekä sänky että poika omaan huoneeseensa. Joka sijaitsee makuuhuoneemme välittömässä läheisyydessä. Meidän makuuhuoneemme on kuitenkin "meidän". Se on minun ja Ukkokullan lemmenpesä, meidän.
Eri asia sitten on, miten asiat käytännössä toteutuvat, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.
Nina
Ps. Kaksi päivää laskettuun aikaan! KAKSI! Niin tämä aika vain käy vääjäämättä vähiin... Yritin muuten neuvotella rakkauden hedelmämme kanssa, että hän syntyisi huomenna. Olisi nimittäin muikea synttäripäivä: 11.10.11. ;)
Pps. Ei ole totta! Sain äsken puhelun äippäpolilta, että sairaustapauksen vuoksi aikani siirtyy keskiviikolta huomiselle aamulle. Ja sivulauseessa mainittiin käynnistyksen mahdollisuus ja aikaani aikaistettiin vielä klo 10:stä klo 8.30:een. Että silviisii. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti