Tänään oli jälleen neuvola, ja varmaankin ensimmäinen kerta, kun lähdin sieltä todella siipi maassa. Jotenkin kaikenlainen positiivisuus, innostus ja hyvä fiilis katosivat kuin pieru saharaan: painoni oli noussut 1300 grammaa ja sf-mitta 35:stä 38:aan. VIIKOSSA. Helvetti sentään. Morkkistelen aivan järkyttävän paljon kaikkia syömiäni herkkuja, vaikkakin kulunut viikko on mennyt niin, etten ole pahemmin edes herkutellut. No vähän ehkä, mutta hei, 1300 grammaa??! Turvotusta on vähän, muttei sekään selitä moista nousua. Sf-mitasta terkkari arveli, että tähän vaikutti vauvan asento.
Oli niin tai näin, kutsu kävi Tyksiin tutkimuksiin. Viimeksihän raskausviikoilla 36+0 poitsu arvioitiin noin 3100 gramman painoiseksi. Yläkäyrillä kuulemma oli paino, mutta niin vähän, ettei se vaatinut mitään toimenpiteitä. Kaiken lisäksi arvelivat, että reilu 3,5 kiloinen jäppinen olisi tulossa. Hmm.
Nyt sitten vain odottelen soittoa Tyksistä ja toivon sormet sekä varpakset ristissä, että saisimme ajan mahdollisimman pian. Vielä aamulla odotin synnytystä kuin kuuta nousevaa. Nyt pelkään, että synnytys käynnistyy ja vauvan koko on xxxxxl. Huoh. Kaikki into ja iloisuus on nyt kyllä niin kateissa, että oikein mieli on maassa.
Laskettuun aikaan on tasan viikko. Sitä ajattelin juhlia tekemällä tortilloja ukkokullan kanssa, mutta ehkäpä meikätyttö pureksii vain kynsiään.
Ei kai se auta kuin kerätä jostain innostusta ja voimaa, lupauduin nimittäin kahvittelemaan raskaana olevan kollegani kanssa tässä päivällä ja juuri nyt olen paskinta mahdollista seuraa ikinä.
Kiitos ja anteeksi,
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti