maanantai 12. marraskuuta 2012

Kaksi viikkoa.

Jäpikkä on kaksi viikkoa vanha. Synnytyksestä on kaksi viikkoa. Meitä on ollut neljä (vasta) kaksi viikkoa. Olen ihastellut uutta elämää kaksi viikkoa. Olen kironnut hankalaa esikoista ja hänen käytöstään... öö, paljon kauemmin kuin kaksi viikkoa.

Viimeisen kerran astuin puntarille muistaakseni päivää ennen Jäpikän syntymää, eli sunnuntaina, ja puntari antoi lukemaksi hekumalliset 75 kg. Painoa ehti koko raskauden aikana tulla siis 10 kg. Ei mielestäni kovin paha määrä, mutta toisaalta Kloppisesta jäi pohjalle pari kolme kiloa, joten hyvä vain, ettei sitä painoa tuon enempää kertynytkään. Kävin synnyttämässä Jäpikän: 4,3 kiloisen pojanketkulan sekä miltei 900 g painavan istukan. Niin ja jokusen litran lapsivettä. Pääsimme keskiviikkona kotiin. Torstaina päätin astua taas puntarille - kiinnostihan minua tietää, että montako kiloa laitokselle jäi. Ja tittidii, puntari näytti 67 kg. Laitokselle jäi siis kaikkinensa 8 kg. Mahtavaamahtavaamahtavaa. <3

Paino on tämän jälkeen laskenut tasaisen varmasti, ainakin tähän päivään asti. Seuraavana päivänä, eli perjantaina, puntari näytti 66 kg, lauantaina 65,5 kg, maanantaina 64,5 kg, torstaina 64 kg ja tänään maanantaina 63,5 kg. Ei pöllömpi tahti mielestäni. Olin karistanut siis KAIKKI raskauskilot alle viikossa synnytyksestä! Ja siitäkös (pinnallinen) äiskä diggaa. <3 ;) Mitään en ole minkään eteen tehnyt, joten näemmä tuo imetys, tai sen osittainen yritys, on aiheuttanut tämän. Vaunulenkillä ollaan käyty kaikki kaksi kertaa, kiitos jokapäiväisten vesisateiden. Vatsalihaksia olen ehtinyt jumppailla kaikki yhden kerran ja sekin meni vähän pelleilyksi, kun Kloppinen kiipeili päälläni ja nauraa kikatti. Löysää pullataikinaa tuossa eturepussa roikkuu vielä, tietenkin, mutta jospa se siitä kiinteytyisi. Edes osittain.

Nyt ajattelin nöyryyttää itseäni teidän iloksenne ja näyttää paljasta pintaa. Nimittäin sitä etureppua ja pullataikinaa. Älkää voikaa pahoin, sokeutuko tai mitään muutakaan epämukavaa.

Muistin virkistykseksi - tältä se pötsi näytti suurimmillaan:


Ja tältä se näytti päivä synnytyksen jälkeen:


Ja tältä kolmen päivän jälkeen:


Tältä viikko synnytyksestä:


Ja tältä tänään, kaksi viikkoa synnytyksestä:



Vaikka tuota vatsaa tuossa edelleen roikkuu ja joku voisi luulla minun olevan aina vain raskaana, niin kaiken kaikkiaan palautuminen on tällä kertaa ollut jotain aivan muuta kuin esikoisesta, Kloppisesta. Synnytyksestä on tosiaan vain kaksi viikkoa, mutta tunnen olevani fyysisesti ihan vedossa. Mihinkään ei pahemmin satu, jos tidejä ei lasketa. Tunnen itseni kevyeksi. Rappusetkin menee melkein leijaillessa ylöspäin. Melkein. On vaikea uskoakaan, että Jäpikkä on ollut luonamme vasta kaksi viikkoa ja että siitä synnytysurakasta on ihan oikeasti vasta kaksi viikkoa.

Jumppatouhuilut kutsuvat tosin vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja silloinkin ajattelin ottavani yhteyttä salin personal trainerille, jotta osaisin aloittaa reenit järkevästi, varovaisesti mutta kuitenkin tarpeeksi tehokkaasti.

Eräänlaista jumppatouhua harrastaa myös meidän Kloppinen. Hän on nimittäin jo sen kaksi viikkoa mennyt kävelytuolillaan itse kävellen. Hyvä hän! <3


Yksi juttu sen sijaan onkin vähemmän kiva. Nimittäin hiukset. Miten hitossa ne sillä samalla sekunnilla, kun Jäpikkä tuli ulos, muuttuivat kuiviksi koppuroiksi, jotka ovat aina takussa?! Murrr.



Nina, <3 63,5 kg <3 (tsihih.)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä oooon niin kade! Mäkin haluan nämä kilot pois (ja mulla on kuitenkin reilu 7kk synnytyksestä ja vieläkin jotkut tuntemattomat ihastelevat vatsaani; niin noloa).
Mutta älä innostu niiden vatsalihasten kanssa, ennen kuin olet varma, että rako suorien vatsalihasten välissä on 2cm. Mulla oli vielä 3cm 6kk synnytyksenä jälkeen, eli voi palautua myös hitaasti. Muuten saat sen etusäkin loppuelämäksi.

Tiina

Malla kirjoitti...

Täällä toinen kateellinen! Mulla tuli raskausaikana neuvolakortin mukaan +16kg.. Synnärille jäi vaan muutama kilo. En tosin käynyt vikoina päivinä puntarilla. Vielä olis 4kg matkaa lähtöpainoon. Toivon, että ne loput lähtee sitten tisseistä kun imetys loppuu :)

Anonyymi kirjoitti...

Toi on kyllä jännä, miten "paljon" mahaa jää muutamaks päiväks, vaikka pikkuinen tulla pyllähtää sieltä ulos. Vähän niin kuin anoppini tokaisi allekirjoittaneelle laitoksella, että "kyllä sulla vielä tuota mahaa on". Juu, on on, kun 8 tuntia sitten synnytin.

No mutta sullahan on tosi hienosti lähtenyt kilot ja maha pienenemään, mulla jäi laitokselle vain 5 kiloa, vaikka lapsi painoi yli 4,5 kiloa. No mutta kyllä ne nesteet siitä sitten viikossa lähti poistumaan ja parissa kuukaudessa olin lähtöpainossa.

Jos jaksat ja ehdit, niin kirjoittele jossain vaiheessa/aina välillä, miten teillä esikoinen on suhtautunut uuteen tilanteeseen.

Nina kirjoitti...

Tiina: Mä olen jotenkin vajakki tuon vatsalihasväli-asian kanssa. En nimittäin tunne/huomaa/löydä mitään rakoa lihaksistani. Ehkä niitä ei ole? ;) :D Sama juttu oli Kloppisen jälkeen - rako oli kadoksissa. No, ihan rauhassa tässä otetaan. Vatsalihasliikkeet, joita olen tehnyt, ovat sairaalan ohjeiden mukaisia eli aika lässyjä.

Malla: Komeasti säkin olet sitten kiloja tiputellut, vaikka synnärille niitä jäikin vähemmän! :)

Anonyymi: Kaamea anoppi sulla! :D Mä olisin varmaan purskahtanut samassa tilanteessa itkuun ja vannonut vähintään ikuista vihaa sekä katkeruutta. Mutta totta, jännä miten se pötsi jämähtää siihen, vaikka itse pötsin sisältö onkin pullahtanut ulos. Postausta meidän arjesta ja Kloppisen riekkumisesta coming up!