Tiedättekö sen tunteen, kun saatte joltakulta jotain lahjaksi ja lahja vain laittaa vituttamaan. Tai no ei nyt ihan vituttamaan, mutta kiitollisuuden sijaan toivot lähinnä, että olisit saanut lahjan vaikka rahana. Äh, kuulostaa liian provolta, liian rajulta. Siis - olet toki kiitollinen, että sinua tai jälkikasvuasi on muistettu lahjalla, mutta silti toivot salaa mielessäsi, että olisit saanut lahjan rahana. Kahisevana käteisenä. Tunnet tuntemuksestasi enemmän ja vähemmän morkkista, tunnet olevasi kiittämätön paskiainen, mutta ollaksesi 100 prosenttisen rehellinen - ihmettelet, että miksi toisilla ei ole mitään makua.
Tämä postaus on kaikella rakkaudella omistettu Anopilleni. On mukavaa, että hänellä on jotain tuomista meille ja pojille. Ihan oikeasti on. Ajatus on tärkein - näin opettivat vanhempani ja sitä yritän vimmatusti toistaa mielessäni, kun on aihetta. Ja toisinaan (=usein) on. Mietityttää, että kun Anoppi käy ostamassa Citymarketista (tiedän ostopaikan siitä, että lahjassa roikkui hintalappu) pojille lahjaksi yöpuvut, joiden hinta on 16,95 € (hintalapuissa näkyi selkeästi myös hinta), niin miksi sen yöpuvun pitää olla niin susiruma? Siis kun oikeasti TIEDÄN (olen nääs itse omin silmin nähnyt), että siellä Cittarissa myydään kaikkea ihan kivaakin. Esimerkiksi hauskoja ja pirtsakoita Tutta-vaatteita. Joo, ovathan ne vähän kalliimpia, mutta hintaeroa on vain muutama ege. Tuntuu, että Anoppi on löytänyt valtaisasta vaatevalikoimasta ne rumimmat ja mälsimmät yökit. Nämä ovat makuasioita, ah I know. Silti ihmetyttää ja hämmästyttää pientä kulkijaa.
No, (onneksi) lahjukset eivät ole jääneet vain noihin yöpukuihin. Kloppinen on saanut isoäidiltään lahjaksi myös valkoiset feikki-crocsit. On toki saanut muutakin, mutta nuo crocsit ansaitsevat erityismaininnan, sillä mielestäni crocsit ovat rumimmat kengät mitä maa päällään kantaa. Sori vaan fanit. Vielä päivää ennen kenkälahjan saamista vastasin eräälle crocseja tyrkyttävälle sukulaiselle, että meidän pojallehan ei muuten niitä susirumia muovimukakenkiä tule. Ja kuinka sitten kävikään - alle 24 tuntia myöhemmin Kloppinen sovittaa jalkaansa valkoisia (thank God, että edes valkoisia) rumiluksia ja minä yritän olla oksentamatta ja vaikuttaa aivan helvetin kiitolliselta. "Tällaisia me ollaan AAAAAAINA haluttu" ja sitä rataa. "Ajatus on tärkein, ajatus on tärkein, niinhän ne kääkät opettivat, muista hymyillä, älä irvistä" - hoen mielessäni. En nimittäin ihan oikeasti halua pahoittaa lahjanantajan mieltä. Tietenkään.
No, ollaan me saatu joitakin ihan kivojakin lahjoja. Viimeisinpänä nuo ihanat tontut, jotka pääsivätkin heti välittömästi oikein kunniapaikalle olkkarin kirjahyllyyn. Onneksi - alkaa nimittäin kaappien nurkat jo täyttyä. Hyi minua, hyi hyi.
Tunnustaako joku muukin olevansa kiittämätön paskiainen? Vituttaako teitä ikinä rumat lahjat, jotka ovat turhaa krääsää ja/tai jäävät käyttämättä? Tunnustakaa nyt - vituttaahan?
Nina
7 kommenttia:
Vituttaa, ja paljon!
Etenkin juuri rumat vaatteet joita ei todellakaan halua lapsensa päälle pukea. Usein teenkin niin, että jos kyseinen henkilö (joka vaatteen ostanut) tulee meille pidemmäksi aikaa kylään, niin vaate on "likainen" ja pyykkikorin pohjalla. Eipä tule ihmettelyä miksen pue sitä päälle. Sehän on likainen, joten en voi.
TUNNUSTAN. Mua otti päähän suurin osa tyttären syntymän johdosta saaduista vaatelahjoista, koska niistä juuri mikään ei ollut mun makuun. Ja koska ei ollut mun makuun, niin niitä ei myöskään käytetty. Paha minä, tiedän. Mutta ei sitä vaan halua lastaan pukea niin ettei itse tykkää vaatteista. Varmaan toki nyt joku puhahtaa, että pitäisi olla tyytyväinen, että lapsella on edes vaatetta. Olen toki kiitollinen, mutta mutta.....
...tunnustan... Tosin kaikista eniten minnuu ärsyttää kirpparilta kannetut, ei-mieleiset vaatteet, joita äitini tykkää kantaa meille. Siis todellakin otan mielelläni vastaan myös kirpparilta ostetut siistit vaatteet, mutta se ei tarkoita sitä, että kun vaate on vaan ehjä ja kun sen saa halvalla, että se on pakko meille heti roudata! ARGH! Äitikulta kyllä onneksi, jos on uutta ostamassa, laittaa usein kuvaviestiä, jossa kysyy tykkäänkö ;)
Vaatteet, ne anopilta saadut... Siis tuollaiselle alle puolivuotiaalle hommasi kengät (valmiiksi pienet), järkyttävän ruman muovisen taululärpäkkeen ja bodyn, jonka hihat on sopivat 1-vuotiaalle ja pituus 3-kuukautiselle. Joka kerta muistaa kysyä onko tuota bodya käytetty.. no ei todellakaan ole! Muovilärpäkekin sais lentää roskiin. Puhumattakaan siitä kerrasta kun olin anopin kanssa vaatekaupassa.. en ymmärrä miten se osaa valita sieltä ne kaikista kamalimmat yksilöt kun kauppa on täynnä vaikka mitä ihanuuksia.
Kaikilta muilta on kyllä saatu kivoja lahjoja ja vaatteetkin olleet kovassa käytössä. Ja nuo anopin vaatteet vien neuvolaan, niin ehkä niitä joku sitten käyttää.
Mietin jo kun anoppi kyseli joululahjatoiveita niin vastata ihan pokkana, että 80-kokoisia Polarn O.Pyret vaatteita :D
Mulle anoppi osti viimeks tuliaisiks sellasen feikki-buffahuivin.. värikkään kukallisen. En pysty käyttämään sitä edes tiskirättinä.
JES, MAHTAVIA TUNNUSTUKSIA! Nauroin täällä ääneen! Ihanaa! <3 Ollaan ilkiöitä ja pyydetään ihan suoraan niitä Popin kuteita. ;)
Haha. Meillä anoppi on onnistunut ostamaan lapselle kivoja vaatteita lahjaksi aina silloin, kun appiukko on ollut ostoksilla mukana matkassa. Go appiukko! :) Oma äitini onneksi on tuonut lapselle vain kivoja vaatteita.
Piste isoisälle! :D
Lähetä kommentti