Mustia sukkia ja arjen opettelua.

Tänään oli Ukkokullan ensimmäinen työpäivä ja minun ensimmäinen selviäpäs sinä siinä sitten yksin yhden uhmatuhman ja vastasyntyneen kanssa -päivä. Arjen opettelu on vasta alkutekijöissään ja olisin kyllä ehdottomasti halunnut pitää Ukkokullan kotona pidempään, mutta ehkäpä se arjen opettelu käykin parhaiten näin, että kohdataan todellisuus heti eikä seitsemän viikon päästä.

Aamu oli kyllä aika menoa. Syötin Jäpikän aamukuudelta ja sammahdimme molemmat sen jälkeen vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Kloppinen heräsi noin 8.20, jolloin alkoi meidän "entinen normiaamu", eli vaipanvaihtoon sekä hampaiden pesulle ja siitä alakertaan aamupalalle (ruisleipää ja viiliä = nam). Kun olin laittanut Kloppiselle ruisleivän palat, hain Jäpikän yläkerrasta nukkumasta alakertaan nukkumaan, jotta kuulisin mahdollisen itkun paremmin. Syötin Kloppisen, join kupin kahvia, söin vähän maissihiutaleita maidon kera. Tein itselleni ihanat sämpsät valkosipulituorejuustolla, mutta Jäpikkä tietenkin päätti tällöin herätä. Ehdin siis haukata herkkuaamiaisestani vain palan. Olisi pitänyt melkein ottaa tästä kuva, mutta hitto unohdin. Eikun tidi tiskiin ja Jäpikälle murkinaa. Kloppinen touhusi tällä välin lattialla omiaan ja teki vähän väliä kiusaa koskemalla asioihin, joihin hän ei saa koskea ja hän hyvin sen tietää itsekin. Mutta mikäs siinä, kun äireen tidissä roikkuu pikkuveli, eikä äiti pääse komentamaan, bua-hah-ha.

Sitten tuntui Jäpikän vaipassa elämää. Sitten tuli haju. Sitten Kloppinen meni nurkkaan istumaan ja alkoi punnata pää punaisena. Sitten tuli toinen haju. Mahtavaa, kaksi pikkujätkää - molemmilla paskat vaipassa. Että siinä voi sitten miettiä, notta kummasta aloittaisi...

No, vaipanvaihtorumban jälkeen tahti toki rauhoittui jonkun verran. Molemmilla poikasilla oli puhtaat vaipat ja puhtaat vaatteet sekä vatsat täynnä. Victory for Mama! Kloppinen leikki puupalikoillaan lattialla ja löysi muun muassa rappusten laudoituksesta puunoksan reiän. Minäkin istuin lattialla, Jäpikkä sylissäni ja sekös Kloppista tietenkin kiinnosti. Jäpikkää on kiva katsella ja ennen kaikkea tökkiä sormella. Pikkuveli-parka.

Tumput. <3

Mitään ylipursuavaa veljesrakkautta ei ole ilmassa leijaillut. Joskaan en sellaista instantsuperlove-tykitystä odottanutkaan. Kloppinen on kuitenkin ollut mustasukkaisempi kuin mitä osasin odottaa. Ensimmäinen ilta kotona meni ihan puhtaasti huutaen ja kiukutellen. Olimme tämän illan jälkeen Ukkokullan kanssa totaalisen piipussa, mutta piti vain yrittää ymmärtää, että tämä ihana helvetillinen käytös, joka saisi Supernannynkin itkemään verta, oli vain Kloppisen tapa kertoa meille hänen ikävästään. Olimmehan me olleet kolmisen päivää pois, molemmat, kun saimme kerran sairaalassa perhehuoneen. Erossaolo on luultavasti ollut Kloppiselle isompi asia kuin mitä arvaammekaan. Eihän tuo poikaparka ole nimittäin juurikaan ollut meistä erossa paria tuntia pidempään. Yökyläreissuja Mummolassa taitaa olla takana kaikki kaksi. Mikä on ehkä huono asia.

No, onneksi jo heti seuraava päivä oli helpompi. Itseasiassa joka päivä Kloppisen käytös on hitusen parantunut ja helpottanut. Paitsi tietenkin tänään, kun Ukkokulta oli ensimmäistä päivää töissä. Kloppisella tuntuu olevan päällänsä jokin eriskummallinen kestovitutus. Ukkokullalle poika kitisee jostain syystä erityisen paljon. Pienet vastoinkäymiset saati kieltämiset ovat hänelle nyt kauheinta kauheutta. Olemme kyllä Ukkokullan kanssa kiristelleet leukaperiä, että perkele jos tuo kloppi on jatkossa tällainen helvetin joka asiasta vikisijä, niin järki lähtee. Käytöstä ei juuri helpota se, että päiväunet ovat kestäneet viimeisen viikon aikana maksimissaan puolitoista tuntia ja poika on kestovitutuksen lisäksi vielä väsynyt. Ja kun poika herää, niin hän ei enää nukahda, vaikka mitä tekisit. Turhauttavaa. No, jospa Kloppinen palautuisi vielä ihan ennalleen...

Onnittelukukkia. <3

Onneksi Kloppinen on nukkunut sentään yöt hyvin. Jos ei lasketa viime yötä. Aamun pikkutunteihin nimittäin mahtui muutama mysteerinen unissaan tapahtunut kiljukaulakohtaus, jotka talttuivat tutilla ja vatsan silityksellä. Ja onneksi Jäpikkä yleensä ilmoittaa yöaikaan nälästään ähisemällä ja öhisemällä ennen mitään hervotonta itkuparkua. Varmuuden vuoksi olemme tosin pitäneet Kloppisen huoneen oven öisin kiinni, jotta meidän yöllinen elämä ei herättäisi poikaa. Yöt ovat menneet tähän asti ihan kohtalaisen hyvin. Jäpikkä herää syömään yleensä yhdeltä, neljältä ja joskus seiskan huitteilla. Minä lasken tuon viimeisenkin herätyksen yöherätykseksi. :D Viime yö oli tosin poikkeus tässäkin. Jäpikkä itkusti vatsavaivojansa puoleen yöhön ja sitten kaiken riekkumisen jälkeen oli jo nälkäkin. Tidistä kuopus päästi irti joskus puoli yksi ja siitä hän nukkui aamukuuteen asti - wtf?

Teki kyllä oikeinkin hyvää vetää itsekin useampi tunti unta kalloon, mutta vielä en taida juhlia, että tässä olisi meidän uusi rytmi. Niin ja tiedoksi teille kukkahattutätsysille, että meidän Jäpikkä ei ole kokoa xs, joten häntä ei ole syytä herätellä kolmen tunnin välein syömään. Poika kun oli syntymäpainossaan jo viikon ikäisenä, eli paino on noussut tasaisen hyvin.

Kloppinen on muuten tämän viikon ajan harjoitellut elämää osittain ilman tuttipulloa. Ensimmäinen päivä oli vaikein eikä maitoa uponnut juuri mitään. Tosin me olemme tehneet tämän nokkamuki-reenin sikäli kivuttomammaksi, että Kloppinen saa maitonsa kuitenkin aamulla ja illalla vielä tuttipullosta, ja väliaterioilla ainoastaan mukista. Tarjottu maitokin on muuten jo silkkaa lehmänmaitoa. No, takaisin muki-asiaan. Jo toisena päivänä Kloppinen myönsi tappionsa ja joi lounaalla 200 mll (!!!!!!!) maitoa NOKKAMUKISTA! Viimeiset 50 mll vieläpä aivan itse. Jes-jes-jee.

Pienen pientä hienosäätöä vanhoihin tapoihin on tehtävä. Alakertaan olemme etsimässä hoitopöytää, sillä enhän minä voi jatkuvaa pehvanpesua suorittaa eri kerroksessa kuin missä Kloppinen on. Tähän asti olen hoitanut Jäpikän toimia sohvalla, eli sohvan reunukset ovat täynnä ties mitä kamaa. Eli sisustuksesta on estetiikka kaukana. Lisäksi kävimme Ikeasta hakemassa toisen syöttötuolin olohuoneeseemme, jotta voimme syöttää Kloppisen samassa huoneessa kuin missä Jäpikkäkin on. Kaiken tavoitteena siis on, ettei kenenkään tarvitsisi olla kovasti yksin. Samalla Ikea-reissulla mukaan tarttui myös hopeisia joulukuusenkoristeita. Haaveissa olisi tekokuusi, jonka koristeet ovat väreiltään valkoisia ja hopeita. Tulis jo se joulu! <3

Tulipas sekalaisesti kerrottua läjä asiaa ja kuulumisia. Ehkä ens kerralla luvassa jotain jäsennellympää. Luultavasti ei. 

 Nina