Oman ajan sivuvaikutukset

Takana on ihana viikonloppu: juhlaa, mukavia ihmisiä, aamulla omaan tahtiin heräämistä, isot pehmikset kahdestaan Ukkokullan kanssa ja hiljaisuus autossa. On ihanaa, sielu lepää ja semmosta.

Ihanuus loppuu kuin seinään, kun palaamme kotiin. Siis älkää ymmärtäkö väärin: on aivan ihanaa nähdä parin päivän erossaolon jälkeen lapset. Kloppinen esitteli samantien innoissaan kuinka hän on oppinut soittamaan jotakin leikkipuhallinsoitinta ja Jäpikkä taas oli niin onnesta sekaisin, että hän vain halasi sylissä lujaa ja nauroi ääneen. Niin oli ihanaa, että aivan sydänalasta otti.

Mutta loppu ihanuudelle häämöttää jo: olemme nähkääs palaamassa omaan kotiin. Vaikka Kloppinen on useaan otteeseen painottanut, että hän ei lähde kotiin, vaan jää todellakin mummolaan. Lupaava alku. <3

Päästään kotiin, myös Kloppinen on seurueen jatkona, ja sitten alkaakin se kuuluisa sirkus: pojat osoittavat ikäväänsä osoittamalla mieltään. Ja siinäkös sitten hermo lepää, kun takana on pitkiä ajomatkoja, huonosti nukuttuja öitä natisevalla ilmapatjalla sekä hippunen krapulaa päälle. Jos olo oli vielä jokunen tunti sitten rentoutunut, on tämä euforinen mielentila muinaishistoriaa.

Lapsia on kiva viedä hoitoon, on kiva ottaa omaa aikaa, mutta jumaleeri, kun joka kerta unohtuu miten kamalaa se arjen pyörittäminen on oman loman jälkeen... Väkisin harkitsen piilokameroiden asentamista mummolaan, jotta näkisin miten pellossa nuo pennut siellä elävätkään. Siltä ainakin tuntuu, että kaikki säännöt ja rajat ovat hävinneet kuin pieru saharaan, ja ihan kaikki asiat kokeillaan kotona taas uudelleen.

Onko oma aika, ainakaan mikään viikonloppuloma, tämän arvoista - en tiedä. Vai pitäisikö noita mukuloita raijata enemmän mummolaan hoiviin... Kyllähän ne siellä viihtyvät, sinne aina toisinaan pyytävät itse päästäkin.

No, hissuksiin tämä sirkus tästä taas helpottaa. Tänään ollaan jälleen ulkoiltu ja nautittu aurinkoisesta kelistä - ulkona lasten kanssa on vain niin tuhat kertaa helpompaa ja kaikki viihtyy. Taskulliset housut ovat siitä vänkät, että niihin saa säilöttyä kivasti hiekkaa. Onneksi muistan joka kerta vilkaista myös poikien housujen taskut, ennen kuin nakkaan vaatteet pesukoneeseen...

Illalla pääsen vielä nuuhkuttamaan pariviikkoista vauvaa. Vaarallista? ;)

Sitten päivä onkin ohi ja huomenna on toivottavasti taas aavistuksen helpompaa. Ainakin silloin on piiiiiiiiitkästä aikaa neuvola.

Nina