Meidän kutsut.

Fanfaarit ja rumpujen päristystä (onko se sana?) - tässä tulevat meidän hääkutsut, joita kaikella rakkaudella askarreltiin ja kaikelle haikeudella eilen lähetettiin. <3

Itse kutsu-osa näyttääpi tältä:

Ja kutsu sisältä näyttääpi tältä:

Hääinfosta en aikojen alussa innostunut, mutta koska häävieraistamme yli puolet saapuvat ihan toiselta puolelta Suomea, oli sellainen sittenkin aika kätevää tehdä. Innostusta kyllä lisäsi se, että kun päässä hahmottui tuo fonteilla ja pistekoolla leikittely, niin kaikessa kutsumateriaalissa on yhtenäinen ilme. Hääinfon paperi oli sellaista ihanaa helmiäispaperia, eli vähän ekstraa siihenkin.

Ja tältä se näyttää:

Postimerkeiksi oli pakko saada nämä perusrinkulamerkit. Ihan vaan siksi, ettei näitä toiste enää liimailla toisin kuin niitä leinikki-merkkejä. Ainakaan toivottavasti.

Kuoreen olisi voinut kirjailla osoitteet käsin, mutta mehän fonteista ja pistekoosta innostuneina päätettiin tulostaa nekin. Tietotekniikan ihmelapsena (not.) voin kertoa, ettei ollut helppoa... Mutta tyylikkäät niistä tuli:

Ja koko setti:

Syvästi pahoittelen susirumia korjauksia... Voi kun voisinkin paljastaa nuo juuri sellaisina kuin olivat. Nyyh.

Jännittää ihan ylikovastipaljon, että saavatkohan häävieraat jo tänään kutsujansa...? Viimeistään huomenna kuitenkin. Ja koskahan alkaa sadella ilmoittautumisia... Iikks! Tämä kaikki on niin jännittävää! Pelkkä ajatus tulevasta hääpäivästä saa miljoona perhosta liikkeelle tuolla jossain vatsan onkaloissa.

No, mitäs tykkäsitte? :)

Nina

Ps. Kuplivaa vappua hei! Mekin vähän maistellaan kuoharia tänään, kun pojat ovat menneet aa-aa. Alkumaljaehdokkaita kehiin siis... ;)

Inspiraation synnystä.

Ennen kuin paljastan meidän valmiit hääkutsut, haluan pitää teitä hulluja jännityksessä ja näyttää "muutaman" kuvan, joista se meidän inspis sitten kumpusi. Tai minun inspis, jonka möin Ukkokullalle sen verran menestyksekkäästi, että hänkin tykkäsi näistä pitsiunelmista. Myös kutsuissa. Kih kih.

Kuvat sieltä, täältä ja tuolta napsittu koneelleni...

Huomenna päräytän näytöille sitten meidän kutsut. Eivät ne ehkä näille vedä vertoja, mutta todella kauniit niistä tuli. Olen tyytyväinen. Enemmän kuin tyytyväinen. Ukkokulta ainakin on enemmän kuin tyytyväinen, sillä hän on hihkunut läpi viikonlopun, että meidän kutsuissa on tyyliä isolla T:llä. Tekisi mieli ehkä vähän tiedustella, että minkälaisiin hääkutsuihin hän on sitten tottunut...?

Jännittää ihan sikana tänään kiikuttaa kutsut Postiin! Se tekee tästä kaikesta jotenkin todellisempaa. Se on totta nyt. Se on menoa nyt. Lisäksi jännittää, tai pikemminkin pelottaa, että kutsuissa on kirjoitusvirheitä, jotain noloa tai ne repeytyvät Postin kuljetuksessa ihan riekaleiksi ja vieraat saavat kotiinsa pelkän kuoren...

Ressii pukkaa. <3


Nina

Vinkki Tigi-faneille!

Olen ihan totaalisen rakastunut Tigin Bed Head Urban Antidotes Recovery -shampooseen ja hoitsikkaan. Olen kehunut niitä täällä(kin) monta, monta kertaa. Ja tiiättekös, sitten Ukkokulta yhtäkkiä yks päivä huikkaa, että hei kulta, onks halpaa, jos saat kaks Tigin pulloa (750 mll) hintaan 29,95 €? Meinasin tippua persiilleni, sillä kyllä - on se aika halpaa. Yleensä kun et settiä alle 40 € saa. Ai että, tilasin tietenkin heti. <3

Ja koska edukkaan hinnan lisäksi tilaus tuli ihan älyttömän nopeaa perille ja vieläpä ihan kotiovelle, on minun pakko suositella tätä verkkokauppaa teillekin! Kyseessä on siis kauppa nimeltänsä Wihonen. Siellä myydään vaikka mitä kivaa muun muassa sisustukseen, mutta ne Tigit sijaitsevat siellä melko kummallisessa kategoriassa, nimittäin Äijämarketin puolelta. Siksipä Ukkokulta Tigeihin varmaan sitten törmäsikin... ;)

Tämä(kään) ei ollut ikävä kyllä maksettu mainos. Ottaisin nimittäin ihan kovinkin kernaasti vaikka Tigejä ilmaiseksi. Tai puoleen hintaan. Tai edes parinkymmenen pinnan alella. Ilman postareita edes? Kukkuu?

Ei vaines, minä ainakin tykkään kovasti lukea toisten kehuja koskien erilaisia verkon kauppoja. Joten tässä siis aito suositus minulta.

Hiuksista tulikin mieleen, että olenko muuten paljastanut uuden kuontaloni jo teille? Jos en, niin tässä tulee. Naurakaa pois - olen äärettömän huono pousaaja. Nauruun kuolisitte, jos näkisitte ilmeiden kirjon. Jätetään siis ne välistä, jatketaan elämistä ja anonyyminä olemista.

Kutrit saivat luvan tummentua, kun ihan totaalisesti kyllästyin tähän epämääräiseen liukuvärjäysvaalennukseen. Ukkokulta oli onnessaan, sillä tavatessamme minulla oli pitkä tummanruskea tukka. Kuulemma nostalgista ja ihanaa tämä. <3


Nina

Aavistuksen kutistunut.

Täällä ilmoittautuu kolmaskin räkänokka - flunssaa eivät siis ainoastaan sairasta meidän pojat, vaan myös mutsi herself. Raah. Taukoa liikunnasta on kertynyt jo viikko ja kohta puoliin alkaakin jo pää räjähtää. Mutta kyllä tää tästä. Aion malttaa nyt mieleni ja odottaa, että olen oikeasti terve ennen kuin palaan hikitouhuihin. Ja tänään itseasiassa olo onkin jo semihyvä, vähän vuotaa vain nenä. Joten luulen, että perjantaina olisi mahdollista päästä jo vaikka BodyCombatiin. Ostamani treenihanskat pääsevät sielläkin käyttöön. Olo on varmaan vähintään kuin oikealla nyrkkeilijällä... ;) Kahvakuulassa nämä olivat aivan ehdottomat! Ja BodyPumpissa myös, vaikka ensin epäilinkin, että tuo rannesuoja häiritsee. Vaan eipä häirinnyt.

Tänään nyt sitten on virallisesti dieettiä kolme viikkoa takana, sillä dieettihän alkoi minulla hölmösti keskellä viikkoa. Lähes pilkun tarkalleen olen dieettiä noudattanut, mutta kuten sanottu, liikunta on jäänyt vähäisemmäksi kuin mitä ohjeet suosittelisivat. No, sen verran tunnustan, että Ukkokulta täytti tuossa yksi viikonloppu 30 vuotta, joten söin sinä päivänä kakkua ja muita herkkuja. Ja join sitä myrkkyä: alkoholia. Ei olisi oikeasti käynyt mielessäkään, että olisin syönyt juhlapaikalla raejuustoa ja juonut vettä. Tarkka olen tämän dieetin kanssa, mutta järki kulkee edelleen mukana.

Kolmessa viikossa on tapahtunut tällaista:

Paino 62 kg -> 60,2 kg
Reisi 50 cm -> 49 cm
Pohje 35 cm -> 34 cm
Lantio 100 cm -> 99,5 cm
Vatsa 94 cm -> 93 cm
Vyötärö 73 cm -> 72 cm
Rinta 88 cm -> 87,5 cm
Käsivarsi 29 cm -> 28,5 cm.

Kauttaaltaan on siis vähän lähtenyt. Ja painoonkin olen nyt ihan tyytyväinen. Melkein pari kiloa kolmessa viikossa on minusta ihan ok suoritus ja vähintään sekopäisen innostuneena odotan, että puntari näyttää vitosella alkaa lukua... Mietin muuten tovin, että paljastanko teille näitä kehoni todellisia lukemia, mutta sitten päätin, että äh, antaa palaa. Tällainen plösö täällä kirjoittelee. :)

Lisäravinteista tilasin tosiaan vain ja ainoastaan nämä rasvanpolttokapselit sekä Green Tea -kapselit. Näitä kapseleita olen tosin syönyt vasta viime viikon perjantaista lähtien, joten mitään huomattavaa eroa mihinkään en kyllä näe. Ehkä jotenkin vatsan seutu tuntuu kiinteämmältä, en tiedä? Mutta pakko sanoa, että ensi kertaa elämässäni haaveilen ihan tosissani litteästä, trimmatusta vatsasta. Siis toki aina sitä on halunnut olla kiinteä ja hoikka, mutta nyt on sellainen olo ja draivi, että sen eteen voisi tehdä oikein töitäkin. Saapa nähdä onko tämä vain jokin ohimenevä mielenhäiriö. Luultavasti... Ainakin tästä terveellisemmästä ruokavaliosta aion pitää ehdottomasti kiinni!

Nyt pitää jatkaa hääkutsujen ja hääinfojen parissa käyskentelyä. Niitä on tässä väsäilty koko viikonloppu ja eilinen. Ja tällä viikolla ne lähtevätkin maailmalle. Jännittävää! Kutsuista tulossa sitten ihan oma postauksensa... ;)

Kuulemiin!


Nina

Ajaton.

Voi höh, kun tuntuu olevan nyt hankalaa tämä bloggaaminen. Aika on kortilla. Sitä aikaa vie kaksi lapsosta, jotka ovat tällä hetkellä molemmat kipeänä: räkä valuu, yskittää ja iltaisin on hieman lämpöä. Nyt on meneillään vasta sairastelun kolmas päivä, joten saapa nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy. Ainakin viime yönä molemmat minit nukkuivat. Ah, autuutta.

No, superdieetti Jutan kanssa jatkuu aina vaan. Viikko kolme on meneillään ja tähän mennessä kiloja on lähtenyt 1,4 kg puntarin näyttäessä lukemaa 60,6 kg. Tavoitteeksi tälle kuudelle viikolle asetin 59 kg - toivottavasti pääsen takaisin vanhalle kunnon kymmenelle. :) Puolessa välissä dieettiä ajattelin mittailla itseäni ja katsoa, että onko tapahtunut jotain muutosta. Syömiset ovat menneet aika pilkkua viilaten, mutta liikunta kyllä jää vähäisemmäksi kuin mitä pitäisi. Vaan eipä mahda mitään, en ota tästä sen suurempaa ahdistusta.

Aikaa vie muuten ihan hirvittävästi tämä syömisen suunnittelu ja teko. Kokkaamisesta on tullut päivittäinen juttu. Aina on jotain, mitä pitää keittää tai valmistaa. Alussa dieettisafkat ahdistivat ja ihan tosissani mietin jo ensimmäisenä päivänä, että mitä helvettiä tästä tulee. Rahka ja vehnäleseet nimittäin aiheuttivat sellaisenkin puklurefleksin että! Eikä siihen auttanut se, että jätin rahkan syömisen minimiin ja söin vaikkapa raejuustoa. Se vähäkin rahka nimittäin tökki. Mutta niin vain sitä tottuu kaikkeen sellaiseenkin, jota kohtaan on alussa todella epäluuloinen. Nykyään vehnäleseet uppoavat helposti mehukeiton kanssa, rahka menee ihan kohtalaisesti alas mustikoiden kanssa ja marjat muutenkin maistuvat hyvin.

Se ainakin tässä dieettaillessa on tullut opittua, että se paino ei näköjään suuremmin laske, jos ei laita ruokavaliota uusiksi. Pelkkä liikunta ei ainakaan minun kohdallani enää auttanut, vaan paino junnasi paikoillaan koko alkuvuoden. Vasta nyt paino on alkanut tippua, kun olen aloittanut superdieetin. Eli katsonut mitä suuhuni laitan. Ja toivottavasti jotain remonttia tulee tehtyä ihan pysyvästikin. Ainakin yritän jatkossa syödä enemmän vihanneksia ja marjoja. Ja ylipäätään puhtaita raaka-aineita. Suuremmin en huomaa mitään eroa missään, en energisyydessäni enkä ulkonäössäni, mutta jotenkin sellainen pöhöttynyt turvonnut olo on kadonnut. Ja jumpissa hiki ihan oikeasti lentää. Kirjaimellisesti.

Häähulluuskin alkaa nostaa uhkaavasti päätään. Siis jumanskekka, että tämä aika kulkee siivillä! Eilen pidimme kaasojen kanssa hääpalaveria ja päivän aikataulutus sekä ohjelma alkaisivat olla melkoisen selvät. Vain muutama asia pitää selvittää.

Tämän viikonlopun ehdoton homma olisi hääkutsujen askartelu. Tarvikkeet taitavat olla kasassa, mutta itse teksti on aika lailla suunnittelematta. Fonttejakin pitäisi miettiä. Samoin mahdollista hääinfoa. Jos sellainen nimittäin halutaan tehdä, niin sille pitäisi ostaa jokin normi A4:lta erikoisempi paperi. Ja mitä siihen hääinfoon pitäisi laittaa. Jotain vaikkapa majoituksesta? Sittenhän pitäisi olla jotain selvitettynä majoituksesta? Vaan eipä ole. Voi fuck fuck fuck. Lisäksi muuten tulostimen muste on aivan slut. Niin ja pitäisi koittaa, että onnistuisiko tekstin tulostus suoraan kutsupaperille.

*** Voi kilareiden kilarit! ***

Mutta jotain ihanaa kiiltävää loppuun - tuleva vihkisormukseni:

Ignooratkaa mukuloiden raapimat skrätsit ja naisekkaat sormikarvani, kiitos. <3

*** Mulla-on-Sormus-ihku-kuolen-en-kestä-kilarit! ***

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan rentouttavaa viikonloppua!


Nina

Miten kävikään...

Koemeikki sekä kampaus olivat molemmat aivan fiaskoja. Väkisin miettii, että onko vika minussa: ovatko vaatimukseni mahdottomia? Vaadinko liikoja? Mahdottomuuksia? Onko naamassani sekä hiuksissani jotain vialla pahemman kerran, kun näin käy jo toistamiseen? Ristus, kun ottaa aivoon. Rahaa paloi taas aivan turhaan 115 €... Vaikka minulla oli kuvatkin mukana! Huoh.

No, kampaukseksihan olisin halunnut jotain tällaista:

Mutta ei - kampaaja totesi kylmästi, että hääpäivä on juhlapäivä ja kampauksen pitää olla juhlavampi. Piste. Viis tulevan morsiammen toiveista ja ajatuksista. Tästä ei edes keskusteltu, joten uumoilin, ettei hyvä varmaan heilu. Eikä heilunut. Monessa kuvassa rennosti roikkunut lainetukka oli minun kohdalla kähärää korkkiruuvia ja edessä ei roikkunut kevyesti hiuskaistaleet, vaan ne olivat tupeerattu sivuille ja taakse. Voi fuck, että näytin naurettavalta! Tosin siinä tilanteessa ei juuri naurattanut... Sitten otin puheeksi klipsipidennykset - eikö olisikin aika upea sellainen pitkä tuuhea harjas? Tähän kampaaja tuumi, ettei hiukset saa mennä hääpuvun päälle.

SIIS MITÄ V*TTUA???!!!!

Hänkö sen muka päättää? Sanoin melko suoraan, etten pidä kampauksesta ja yritin selittää sanoin mitä haluaisin. Kuvat kun nääs eivät ilmeisesti mitään avanneet. Mutta ei, kolmen korjausYRITYKSEN jälkeen annoimme olla. Lopputulos ei ollut lähelläkään sitä mitä halusin eikä kemiat kampaajan kanssa todellakaan kohdanneet...

Siirryin meikkiin meikkaajalle. Näytin meikkikuvat ja hän alkoi läästiä tuotteita kasvoilleni. Meikkaaja tosin oli oikein miellyttävä, mutta ikävä kyllä lopputulos ei miellyttänyt silmääni lainkaan. Meikkaan itse paljon ja tiedän meikkaamisesta paljon, joten ehkä siksikin osasin kiinnittää huomiota kaikenlaiseen. Ensinnäkin silmien rajaukset olivat täysin epäsymmetriset sekä todella epäsiistit. Lisäksi kulmakarvani piirrettiin viivoiksi aivan liian punertavalla ruskean sävyllä. Itse mokasin ehdottomasti siinä, etten tajunnut heti pyytää rajauksia silmiini (piirrän ne nimittäin itse aina) ja ehkä kuvissa näkynyt tumma meikki oli liian tumma kuitenkin minulle. Minä nimittäin näytin suorastaan pelottavalta! :D Meikki oli mielestäni jotenkin todella epäsiisti ja huonosti tehty.

Ei varmaan siis yllätä teitä, että perusin varaukseni tuolta paikasta X hääpäivänäni ja varasin ajat toiseen paikkaan?

Otin kyllä taas onkeeni tästäkin reissusta ja aion ensi kerralla olla vieläkin selkeämpi. Lisäksi pitäisi jotenkin kerätä rohkeutta ja sanoa asioista suoraan, eikä olla vain hiljaa, ettei toinen pahoita mieltään... Ensinnäkin aion pyytää vähemmän tummaa silmämeikkiä kera selkeiden rajausten. Loistavia kuvia löysin tästä hääblogista, jotka varastan sieltä suoraan. Tsorppa! :)

Koska jos tämän kaltainen meikki tuntuisikin liian vaisulta, niin siihenhän saa lisää potkua nimenomaan lisäämällä sitä tummuutta. Eikö?

No, kampausfiasko sai ajattelemaan myös kampausta uudelleen. Toinen vaihtoehtohan auki leijailevalle harjakselle on rento ja iso nuttura niskassa. Mutta jotenkin koen, että se auki oleva tukka olisi nuorekkaampi. Ja jotenkin rennompi, kun miettii, että häitämme tosiaan juhlitaan navetassa keskellä landea, keskellä kesää. Jos kyseessä olisivatkin vaikka talvihäät, niin kampaus olisi ehdottomasti jotakin tällaista:

Raah, kohti uusia pettymyksiä mars!


Nina

Jännän äärellä.

Ai että, huomenna on luvassa hentoista hemmottelua minulle ja toiselle kaasoistani. Me suuntaamme nimittäin koemeikkiin ja -kampaukseen. Varasin ajat koetapahtumiin tavanomaista aiemmin, mutta tämähän johtuu vain siitä, että eräästä kampauksen ja meikin tekosessiosta jäi lievästi sanottuna traumat. Kysehän on parhaan ystäväni häistä, joissa minä kaasoilin. Kampaus ei ollut sinnepäinkään mitä pyysin ja minulla oli sentään mukana KUVIA. Pyysin, ettei kampaus olisi päätä nuoleva nuttura. Ja mikä oli lopputulos - kampaus nuoli päätä. Ja päässä oli myös se nuttura.

Meikki oli aivan yhtä jäätävä fiasko. Ellei jopa pahempi. Meikki oli todella epäsiisti ja sotkuinen, eikä se kestänyt edes puolta päivää. Ja olisikin edes ollut helteinen kesäpäivä häille, jolloin ehkä hiki olisi tehnyt tehtävänsä, mutta ei - häät olivat keskellä talvea. Hampaita kiristellen maksoin järkyttävän huonosta palvelusta ja sitä huonommasta lopputulemasta 150 €. Tästä kuitenkin opittiin se, että koemeikkiin ja -kampaukseen PITÄÄ mennä. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta toivon toki parasta.

Olen sitten etsiskellyt vähän kuvia tälle reissullemme mukaan, jotta voisin melko konkreettisesti kampaajalle ja meikkaajalle kertoa, mitä haluan. Ja tässäpä sitä, kuvakavaldia, jota printterini tänään tulostanee ulos.

Kampauskuvia:

Meikkikuvia:

 

 

Kaikki kuvat on pöllitty sieltä ja täältä.

Tuo Kim Kardashian on muuten ihan mielettömän upea nainen. Huomasin googlailevani juuri hänen kuviaan, sillä tuo meikkityyli iskee minuun.

Pitäkää peukkuja, että kerrankin meikäläisen kuontaloa hoitelee ihmiset, jotka osaavat asiansa. Jännittää! Fiiliksiä ja kokemuksia käynnistä ropisee varmaankin ensi viikolla.

Mukavaa viikonloppua!


Nina