torstai 8. elokuuta 2013

Häämekko helvetistä?

Aika palata hääpäivän fiilikseen ja tunnelmiin. Nyt on vuorossa jutun juurta häämekon pukemisesta. Ja häämekosta ylipäätään.

Kevyen lounaan jälkeen oli tosiaan aika pukea häämekko ylle. Tässä kohtaa alkoi pienen pieni jännitys jo hiipiä takaraivoon. Olisihan se kohta menoa. :)

Klo 14 oli aika lähteä hotellilta kohti kirkkoa ja muistaakseni noin klo 12.40 aloimme pukea mekkoa päälleni. Aikaa oli reilusti, ja erittäin hyvä niin, sillä ensimmäisellä pukeutumisyrityksellä saimme puvun päälleni vinoon. Kyllä, sekin näköjään on mahdollista. Meillä ainakin. ;) Vinkkini tuleville morsiamille siis onkin, että jättäkää REILUSTI aikaa siihen pukeutumiseen. Ettei tule kiire, paniikki, vitutus ja/tai meikin pilaava parku. Toinen vinkki morsioille on stay upit - ostakaa sellaiset, älkää sukkiksia: pissalla käynti on miljoonasti helpompaa. Trust me. :)

No joo, takaisin pukeutumishetkeen. Puku oltiin siis saatu suoraksi päälleni ja oli aika kiristää pukua sopivaksi. Alkoi tuntua ihan sopivalta. Vilkaisin puvun selkämystä isosta peilistä ja näin sen taas. Sen saman asian, minkä luulin nähneeni häämekkoni vihonviimeisessä sovituksessa: mekko ei jumalauta istu kunnolla.

Näissä biletyskuvissa tuo surkea istuvuus näkyy erinomaisesti lantio-vyötäröseudulla:

 

Sovituksessa luulin huonon istuvuuden johtuneen siitä, ettei mekkoa oltu aseteltu ja kiristelty ihan vimpanpäälle, kun kyseessä oli muka vain sovitus. Mutta ei ja ei - kylmä totuus oli se, että mekko ei vaan istunut. Vartaloni on haastava ja tiedostan sen itsekin: lantioni on aika leveää sorttia ja vyötärö on taas todella kapoinen, joten siinä lienee syy miksei puku istunut. Joskin muistan hyvin kuinka loistavasti Maggie Sotteron hääpuvut istuivat kropalleni kuin hansikkaat.

Mutta niin, taisin valita hääpukuni suhteen väärin. Koko kevään päässä on pyörinyt inhoja aavistuksia pukuani kohtaan ja olen ollut paikka paikoin todella epävarma. Puvusta ei tainnut oikein ikinä tulla sellaista "Jeeeaaahh, tämä on SE mekko!!!!!!!" -fiilistä. Mutta, puku oli maksettu ja toisaalta ompelija lupasi tähtiä taivaalta, että puvusta ommellaan juuri sellainen kuin minä haluan, joten toivoin parasta.

No, kolmas vinkki tuleville bridezilloille: jos mekko ei ole mindbloving missään vaiheessa, niin se ei kertakaikkiaan ole sitä hääpäivänäkään. Etsi lisää, kokeile lisää. Älä tyydy.

Minä tyydyin ja kyllä se ehkä aavistuksen verran harmittaa. Sain kärsiä huonon istuvuuden takia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaiken lisäksi ompelijan lupailemat tähdet taivaalta jäivät aika lailla tähdiksi taivaalle. Halusin, että mekkoa kavennetaan lantion kohdalta reilusti niin, että mekko olisi istuvamman mallinen. No, kun korjaussovitusten aika koitti, minulle sanottiin, ettei niin voida tehdä, sillä mekko nyt vain on tämän mallinen eikä tuosta, tuosta ja tuosta voi ottaa enempää sisälle. Viimeisessä sovituksessahan sanoin, että tästä voi ottaa vielä sisään ja reilusti ja ompelija oli sitä mieltä, ettei todellakaan voi. Lopulta ompelija otti lantion kohdalta KAHDEKSAN SENTTIÄ pois. Että niin...

En voi silti sanoa, että olisin tuntenut itseni jotenkin rumaksi. Ei, tunsin kyllä itseni superkauniiksi ja olo oli onnellinen mekossani, mutta varma olo minulla ei todellakaan ollut.

Etenkään, kun tajusin kirkossa lähtiessämme isäni kanssa kävelemään kohti alttaria, että mekko on aivan liian pitkä! Astuin helman päälle jatkuvasti. Tähän ei auttanut mikään, ei vannehameen nosto tai madallus, ei yhtään mikään. Mekko oli yksinkertaisesti aivan liian pitkä.

Ja aiheuttipa se melko nolonkin hetken, kun nostin helmaa hieman turhan korkealle astellessamme ulos kirkosta ja alas jyrkkiä rappusia. Alimmilla rappusilla olleet vieraat ikuistivat kuviinsa nimittäin oikein sukkanauhanikin. Huh, lievästi ilmaistuna hävetti tuo asia hääpäivänä, kun ajattelematon ystäväni tuli näitä kuvia oikein minulle itselleni näyttämään... Ystävistäni ehkä se ajattelevaisin sortti siis kyseessä. Ehkä tämä joskus jo naurattaa, mutta vieläkin vain hävettää.


Vaikka päivä oli fantastinen ja suurimman osan ajasta en edes ajatellut koko mekkoa, niin kaikki ne hetket kun mekkoa mietin, olivat aika lailla yhtä tuskaa. Mekko oli päällä aivan käsittämättömän epämukava! Syöminen ja istuminen olivat yhtä helvettiä, ja lopulta minun oli rehattava kaasot mukanani vessaan, että pukua löysennetään ja reilusti. Istuvuus oli luonnollisesti vieläkin surkeampaa, mutta viis siitä, jos pystyin olemaan.

Tanssiminen oli hankalaa. Ihmisethän haluavat luonnollisesti kaikki tanssittaa villisti morsianta, ja minä jouduin kieltäytymään lähes jatkuvasti, sillä talloin KOKO AJAN helmani päälle ja pelkäsin sen repeävän riekaleiksi tai kaatuvani tanssilattialle. Humaltuneet ihmiset eivät ymmärtäneet miksen halua tanssia heidän kanssaan, ja osa näytti jopa hieman loukkaantuneilta. Vaikka kuinka koitin huutaa bändin soiton oheen, että helmani on aivan liian pitkä ja pelkään kaatuvani.

Mekko ei vienyt tanssifiiliksiä, päinvastoin, minä olin sen päivän morsian ja minähän tanssisin vaikka betonikengissä. Minä yritin nauttia ja fiilistellä sen minkä voin, mutta pääni sisällä kirosin mekkorievun toisinaan alimpaan helvettiin... Hmm, kuulostaa väärältä, minä kyllä kaikesta huolimatta ihan tosissani nautin ja fiilistelin. Otin kaiken irti. <3

Voitteko uskoa, että olen nähnyt painajaisia (!!!!!!!!!!), että joudun pitämään häämekkoani päällä?! Unissa joudun jatkuvasti pitämään helmasta kiinni, etten tallo sen päälle. Laahukseni tippuu jatkuvasti. Niin kuin se hääpäivänäkin tippui.

Olin suunnitellut, että pidän häämekkoni itselläni muistona ja sisustuselementtinä, mutta tuon päivän jälkeen olen melkoisen valmis muuttamaan sen rahaksi. Puvusta jääköön kuvat muistoksi, se riittää. Kaiken lisäksi tuo mekko vie hirvittävästi tilaa enkä yksinkertaisesti tiedä missä sitä säilöisin. Se iso omakotitalo kun edelleen uupuu... Alustavasti vien sen hetkeksi vanhempieni luo, kunnes olen päättänyt jatkotoimenpiteistä paremmin.

 

Pukuhan on muuten tällä hetkellä pesulassa ja pesulalasku oli huima 189 euroa. Onhan siinä tylliä ja kangasta ja helmaa, ja potrettikuvia otettiin pellolla... Say no more.

Hääpostauksia tulossa lisää ja tämä negatiivinen sävy on tiessään - lupaan sen! Meidän häät nimittäin olivat niin hauskat, onnistuneet, mahtavat ja vielä kerran onnistuneet, ettei siinä yksi liian pitkä häämekko tai epäonnistunut hääkampaus tuntuneet yhtään missään... ;)


Nina

Ps. No ei se mekko sentään helvetistä ollut. Joitain kuvia katselen ihan oikeasti huokaillen, että voi että - oli se vaan aika näyttävä kolttu. Ja vieraatkin sitä kehuivat ja ylistivät. Toisaalta, oletteko ikinä kuulleet, että häävieraat eivät kehuisi morsiamen pukua...?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno puku! :)

(Olihan se lähes samanlainen kuin mulla ;)

Mulla oli myös samassa kohtaa istuvuusongelmia, mutta luulen että se johtui siitä kun puku oli mulle hippasen liian pieni..

Laahusta mun puvusta ei saanut ylös ollenkaan ja pidinkin sen alhaalla koko päivän ja illan (häät talvella). Puku meni myyntiin suoraan ilman pesua. Oli helppo luopua puvusta, säilytin sitä ensin kuukausia makkarissa kun ei mahtunut muualle ja alusta asti päätin että myyn puvun sitten pois.

Koska pesulakuluja ei tullut pystyin laittamaan (muihin myynnissä oleviin pukuihin nähden) edullisen hinnan ja puku menikin parissa viikossa kaupaksi.

En muista miten pitkä oot, mä oon 174 eikä pukua lyhennetty (eikä pidennetty) aluksi ajattelin että puku on liian lyhyt, mutta puku oli juuri sopivan pituinen ettei sen päälle astu. Tanssiessa tosin moni astui laahuksen päälle ja itsekin meinasin sitä talloa, onneksi oli oma puku niin ei tarvinnut niin pelätä.

Nina kirjoitti...

Mulla puku puolestaan taas oli aivan liian suuri ja sitä pienennettiin reippaasti. Mutta ei istunut siltikään. :/ Ja minulla pituutta on vain 158 cm ja korkoa minulla ei tainnut olla kuin 5-8 cm.

Saanko udella, että millaisella hinnalla myit pukusi...? Pakko ei ole tietenkään vastata, mutta olisi kiinnostavaa kuulla vähän speksejä, mikäli tuo kolttu lähtee myyntiin. :)

Oli se upea mekko. Kauneuden eteen pitää kärsiä. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Myin puvun 250€.

Ovh siinä oli 1250 tai 1290 (miten mä en enää muista??!) Mutta ostin itsekin puvun alennuksesta.

Pari vuotta sitten käytetyt puvut pyöri siinä 300-500€, jotain halpiksia ehkä halvemmallakin.

Vannehameen, bolerot ja muut sälät myin erikseen. Yllättävän hyvin meni kaupaksi kaikki hääsälä alkuvuodesta 2012, eli nyt voi olla vielä huonohko ajankohta myydä?