Haikeutta haikeuden perään.

Suunnittelin kuinka hääpostaukset soljuisivat ihanasti vuorotellen ihanassa loogisessa järjestyksessään, mutta ei tää nyt ihan mennytkään niin. Saan valokuvaajalta kuvia vasta ensi viikon loppupuolella, joten en aio esitellä hääpäiväämme ennen sitä. Paitsi mekon osalta, stay tuned. ;)

No, väliin kuitenkin postaus ihan oikeasta elämästä, johon tällä kertaa kuuluu haikeita fiiliksiä, mutta myös onnen fiiliksiä kaupan siivoushyllyn välistä.

Haikeutta aiheuttaa tosiaan tämä naimisissaolo. On tämä toki ihanaa ja ihastelen päivässä varmaan 20 kertaa upeaa vihkariani ja ihmettelen sukunimeäni. Silti piehtaroin hieman sellaisessa hää-ikävässä. Se ihana hössötys, se ihana odotus, se kaikki on nyt nähty, eletty ja koettu. Elämäni ainutkertainen hetki on takanapäin. Mietin pelkästään sitäkin, että koska seuraavaksi on muka mahdollista saada koolle lähes kaikki rakkaimmat ja parhaimmat tyypin? Äh. Lohduttavaa on se, että tämä lievä alakulo on kuulemma joillekin morsiamille ihan yleistäkin jopa. Näköjään minulle ainakin.

Lisäalakuloa koin lasten vaateosastolla. Tai oikeastaan vauvojen vaateosastolla. Siellähän minä olen seteleideni kanssa riehunut viimeiset kaksi vuotta. Nyt on muutokset hetket käsillä - perheessämme ei ole kohta enää yhtäkään vauvaa. Tajusin sen KappAhlissa, kun etsin Newbie-mallistosta Jäpikälle vaatteita ja tajusin valitsevani malliston suurinta kokoa: 74 cm.

...Sniiff...

Joo-joo, saa sitä Newbietä taaperoillekin, mutta mielestäni se mallisto on todella pieni ja mitäänsanomaton. En muista ostaneeni yhtäkään taaperokokoista Newbietä.

Eli tässäkö lienevät viimeiset Newbie-ostokseni? Ikinä? Byääh?

Isompien poikien osastolta ei muuta tarttunut mukaan kuin tämä trikoopusero Kloppiselle. No, on siinä Harrikka, joten Ukkokullan mielestä ainakin tämä oli ihan helvetin hieno.

Tein aikamoiset tilaukset myös H&M:lle ja Lindexille, sillä tuntuu, että molempien poikien vaatelipastoissa on täydentämisen varaa ja paljon. Etenkin Kloppisella. Voin esitellä näitäkin ostoksia, kun pääsen repimään näpit liekeissä postipaketteja auki.

Samalla alakuloisella ostosreissullani ostin jotain, mistä sen sijaan jaksoin hihkua koko illan. Ostin nimittäin Methodin yleispuhdistusainetta. Ja se mikä tekee tästä ostoksesta mainitsemisen arvoista, on sen myrkyttömyys ja luonnonmukaisuus. Olen jo pitkään kaivannut kodinsiivoukseen puhdistustuotetta, joka ei olisi kemikaalimyrkkykoktailia, vaan jotain sellaista, jota voisin huoletta käyttää pienten lasten äitinä. Ja nyt se taisi löytyä. Testasin puhdistusainetta ensi kertaa tänään ja se tuntui tehokkaalta. Tuoksu oli I-H-A-N-A! Rakastuin, tekisi mieli siivota jatkuvasti ja se jos jokin on mielenvikaista. <3

Sen verran hää-asiaa vielä tähänkin postaukseen, että saimme hääpotrettiemme koevedokset ja kuvat olivat aivan ylivertoja! Kuinka ihmeessä sieltä osaa valita esimerkiksi kiitoskorttiin kuvan? Kuvia sydän-nassuilla koristeltuina esittelen teillekin, jahka saan ne käyttööni. :)

Nina