perjantai 6. syyskuuta 2013

Highlights.


Taas on ollut nähtävästi haasteellinen viikko kirjoittaa. Ensinnäkin Ukkokulta on painanut duunia koko viikon kotona, joten minulta on uupunut se kuuluisa kirjoitusrauha poikien vetäessä unta palloon päikkäreillään. Eikä tämä asia taida miksikään muuttua - Ukkokullan uusien työkuvioiden myötä hän on enemmän kotona (mutta vähemmän läsnä) ja minun pitää vain totutella tähän eriskummalliseen kuvioon. 

Tähän viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Isoimmat pointit lienevät Jäpikän muutto omaan huoneeseensa ja elämäni ensimmäiset Meandi-kutsut. Olen aina suhtautunut "Miikkareihin" huvittuneena: mielestäni vaatteet eivät ole kovin kummoisia, ne maksavat helvetisti ja niitä ostavat ihmiset ovat niin fanaattisia "Miikkareidensa" kanssa, ettei sitä voi uskoa todeksi. Oletteko huomanneet saman ilmiön? Yksi ystävistäni on niin rakastunut Meandi-vaatteisiin, että hän kehuu niitä suu vaahdossa miltei aina kun näemme. Vaikea uskoa, etteikö hänelle jo melkein maksettaisi kaikesta siitä mainostamisesta. 

No, sain sitten kutsun näille vaatekutsuille ja lähdin suunnattoman mielenkiinnon kera katsomaan, että mistä on oikein kyse. Ensimmäinen huomio oli se, että kutsuilla olleet ihmiset olivat ostaneet jo vuosikausia Meandi-vaatteita. He muistivat kuosit ja mallit edeltäviltä kausilta. Insane! Toinen huomio oli, että vaatteet näyttivät livenä paljon paremmilta kuin nettisivuilla. Osa vaatteista teki vaikutuksen, kun niitä kokeili ja hiplaili - ne tuntuivat ja näyttivät todella laadukkailta. Erityisen vaikuttunut olin Miikkareiden velourhousuista. Ja muutamat sellaiset lopulta tilasinkin pojille, söpöjen autopaitojen kavereiksi. Velouriset Yoga-pantsit ostin muuten myös itselleni, sillä ne tuntuivat syntisen hyviltä päällä. Skeptisenä vastarannan kiiskinä aion silti testailla vaatteita armottoman kriittisenä ennen kuin alan hypettää niitä itsekin. Esittelen ostokseni teillekin, jahka ne saapuvat postiin.

Ja sitten kuopukseemme Jäpikkään. Tämä asia on kyllä ollut viikon suurin highlight, mutta tulipa ensin nyt vaahdottua noista vaatteista. Jäpikkä on tosiaan nyt nukkunut kolmen päivän päikkärit sekä kahdet yöunet omassa huoneessaan ja hyvin on mennyt. Joka yöhön on mahtunut yksi mystinen itkustus, mutta sama meno on ollut silloinkin, kun hän on nukkunut meidän makuuhuoneessakin. Itkustus on loppunut aina nopeasti tutilla. Muuten tuntuu, että yöt ovat menneet paremmin ja jokainen on nukkunut paremmin. Haikeus on (minulla) on suuri - tuntuu, että makuuhuoneestamme puuttuu jotakin todella oleellista. Mutta näin se menee: lapset (ikävä kyllä) kasvavat eivätkä he ole ikuisesti vauvoja.

Tämän muuton johdosta meillä on käynnissä taas pientä prokkista sisustuksen kanssa ja huonekalut sekä tavarat yrittivät vimmatusti löytää paikkaansa kodissamme. Koti-postaus on siis tulossa, kunhan kaaos katoaa. Eli ei koskaan ehkä? ;)

Ja jotta aikani ei missään nimessä kävisi vain liian pitkäksi, niin kävin eilen sähköpostikeskusteluja opettajani kanssa. Kyllä vain, minulla on opintoja hieman kesken ja opinto-oikeutta on jäljellä alle vuosi. Pakkorako valmistua siis. Edessä on siis epäilemättä kreisi vuosi, mutta yritän ehdottomasti pyhittää aikaa myös tälle blogille. 

Kummaa miten tällaisesta "turhakkeesta" voikaan tulla jotain näin tärkeää?

Tällä hetkellä en voi kuin äimistellä, että miten hitossa aika riittää kaikkeen ja missä välissä sitä ehtii nukkua, mutta eiköhän se siitä, kun löytyy se jonkinlainen kultainen keskitie kaikkeen tekemiseen. Minähän siis aion suoritella opintojani etänä, kotisohvalta, ilman että vien kumpaakaan poikalasta vielä hoitoon. En halua enkä raaski - he ovat vielä niin pieniä ja haluan elää tätä hetkeä nyt kotona. Loppuelämän ehdin olla muuallakin. Mutta se, että onnistuuko opiskelu täällä, onkin eri asia. Jaiks?

Kaikki kannustavat kommentit opiskelevilta äideiltä otetaan avosylin vastaan! 

Viikonloppuja tasapuolisesti jokaiselle! 


Nina

4 kommenttia:

mirka kirjoitti...

Kyllä sä onnistut! Mä opiskelin ku oli 3 pientä lasta ja kävin töissä ;) Pientä tasapainoilua,mutta kun jtn päättää niin kyllä se menee :D Tosin mun muksut oli 6,4 ja 2 ku opiskelin,mut silti :)

Nina kirjoitti...

Huh ja vau! :) Eiköhän tämä tästä, koitan kerätä samanlaista tahdonlujuutta kuin mitä sullakin on ollut.

Laura kirjoitti...

Itse opiskelen monimuotona : kaksi iltaa istun 4h koulussa ja koneella tehtäviä ja tenttejä, vähän kauhistuttaa edessä siintävä työharjoittelu marraskuussa 7h päiviä viiden viikon ajan, lasta ei onneksi tarvitse laittaa hoitoon teen iltaa ja tarvittaessa viikonloppuja, mies kun on yötöissä tämä tilanne sopii meille. Tekee hyvää saada omaa aikaa ja olla oikeasti aikuisten seurassa, ikävä on tyttöä kova, mutta aina aamun sarastaessa antaa itsestään paljon enemmän lapsen kanssa kun ei kaikkia hetkiä pääse viettämään yhdessä :)

Nina kirjoitti...

Uskon, että on juuri noin! Itsekin sen tunnin jumpan jälkeen olen ihan eri hyvä äiti. Mutta hienoa kuulla, että teillä sujuu opiskelu-lapsi -kombo noin hyvin. Ei varmasti mitään helpointa helppoa, mutta eiköhän se siitä! Arvostan. :)