keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Yhtä sirkusta.

Nimittäin tää meidän päiväuni-asia. Ensin uhoan täällä kovaan ääneen, että mehän ei periksi anneta ja jumantsuikkelo, ne päiväunet nukutaan vaikka ydinsodassa. Sitten myöhemmin tulen parkumaan, miten järki ja mielenterveys on vaakalaudalla päiväunien kanssa, joita ei nukuta/joille ei nukahdeta. Päädyn lopputulemaan, että nukkumattomuus on ratkaisu.

Kunnes kirjoitan tätä postausta ja totean, että päivä ilman päiväunia on aivan helvetillistä.

Mutta tällaistahan tämä on, äitiys. Kokeilua. Yrittämistä. Epäonnistumista. Onnistumista. Selviytymistä. Rakastamista. Vihaamista.

Pähkinänkuoressa: ostimme viittä vaille kaksivuotiaalle Kloppiselle junnusängyn, jonka johdosta päiväunista tuli painajaista. Hän nousi jatkuvasti sängystä, mutta sen lisäksi ilmassa oli sellaista levottomuutta, ettei unesta ollut tietoakaan. Oli useita päiviä, kun päivystin Kloppisen oven takana 1,5 tuntia ja lopulta Jäpikkä heräsi Kloppisen pitämään älämölöön. Meni hermo. Aivan vitusti. Kämppä oli kuin pommi, pyykit toista päivää koneessa, koulutehtävät odottivat. Aikaa ei ollut enää mihinkään. Ei edes siihen, että sai rauhassa juoda yhden kupin kahvia päivällä.

Tuumimme, että näin tämä ei voi jatkua. Kloppinen olkoot nukkumatta. Alussa se tuntui hyvältä ratkaisulta. Päivästä ei valuisi hukkaan tuntia oven takana seisomalla, vaan sinäkin aikana saisi aikaan ehkä jotain.

Mutta. Opimme kantapään kautta, että väsynyt päiväunensa skipannut muutenkin uhmaileva kaksvee on aika vitun raskas. Sietämätön suorastaan. Päivät tuntuivat täyttyvän kiukuttelulla, huutamisella, ärsyttämisellä. Olimme Ukkokullan kanssa lopulta niin naatteja, että halusimme vain toisinaan käpertyä sohvatyynyjen alle yhdessä itkemään. Ei auttanut kuin todeta yhdessä tuumin, että ei tämä toimi näinkään. Päiväunet on saatava takaisin. Keinolla millä hyvänsä.

Tämä viikko on menty muutaman muutoksen siivittämänä. Ensinnäkin, kiitos kellojensiirron, Kloppinen päätti alkaa herätä aikaisemmin, noin kello 6.30. Fine. Ehkäpä siinä, aikaisinheräämisessä, piilee taika, että väsymyskin iskee puolilta päivin. Niinpä olemme joka aamu käyneet herättämässä Kloppisen viimeistään puol seiska.

Toinen pieni "muutos" tai uusi juttu aamupäivässä on päiväunista puhuminen. Päätin alkaa valmistella Kloppista ajatukseen, että hetken päästä mennään nukkumaan. Höpöttelin, että kohta syödään ja sitten mennään päiväunille. Myöhemmin, että syös nyt, niin mennään päiväunille. Ja sitten kun lautanen oli tyhjä, ilmoitin, että nyt mennään päiväunille.

En tiedä, ovatko nämä pari konstia aikaansaaneet tämän, mutta titti-DIIII, meidän Kloppinen 2-vee nukkuu jo kolmatta päivää päikkäreitä! Ekana päivänä jopa KAKSI TUNTIA! <3

Maanantai ja tiistai olivat melko helppoja päiviä - meni ehkä noin 15 minuuttia ja poika oli unessa. Tänään taas taisteltiin 45 minuuttia: kuunneltiin sitä levotonta lätinää ja vietiin vaeltelevaa poikaa takaisin sänkyyn. Huh. Mutta nukkuu vihdoin. Toivottavasti tänäänkin uppoisi unta kaaliin edes tunnin verran...

Taistosta huolimatta, tuntuu hyvältä. Oma pieni hetki. Tämän tärkeyttä pääkopalle ei voi sanoin kuvaillakaan. Kyllä te äiti-tyypit tiedätte. <3

Otsikosta te kaikki muuten varmaan päättelitte, että nonni, nyt se Pinnallinen Äiti on käynyt sekoilemassa Polarn O. Pyretissä Circus-malliston kimpussa. Ja ha, niin kävinkin! Eikös se ole vähän niin kuin jokaisen bloggaavan äidin velvollisuus? ;)


Halajin Jäpikälle tähti-bodyä ja Kloppiselle raitapaitaa, ja molemmat sattuivat löytymään oikeassa koossa. Netistä kun ihailin tulevaa Circus-mallistoa, niin kovasti pohdin myös lilan sävyisiä raitapöksyjä, mutta livenä niistä tulikin ihan liian tyttömäinen fiilis. Jäivät siis ostamatta.

Yhden sortin sirkusta on muuten meillä muutenkin. Noin niin kuin yleisen siisteyden puolesta. Kaksi pientä lasta, say no more. Tässä kutkuttava pikkumaistiainen teille koti-postausta odottaville! <3 :D



Nina

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ja hyvä jos nukkuu pvunet! Meillä vähän samantyylistä taistelua 1,5 v:n kanssa.. Mutta ehkä tää tästä. Päivä ilman pvunia on kyllä juuri sellaista mitä kuvailit.

Malla kirjoitti...

Mä ostin tytölle ne lilat raidat ja nyt jäi harmittamaan miksen ostanut pojallekin liloja housuja. Kun nuo siniset on jotenkin tylsät...

Anonyymi kirjoitti...

Minä ostin pojalle liilT housut (+tähtisetin, peiton, sinisen multiraitasetin jne...), eikä ne näyttänyt yhtään tyttömäisiltä kun yhdisti samansävyiseen vihreään kun punteissa oli. Sanoisinko ihanan värikästä!
Tsemppiä päiväuniin. Yleensä sitkeys ja kokeilu palkitaan! Tapahtumien kertominen ennakkoon yleensä helpottAA vaikeita asioita, kuten huomasitkin.

Nina kirjoitti...

Anonyymi1: Kiitos tsempeistä ja tsemppiä teillekin! Liekö mikään kiristä kuutsaa niin kuin lapsen uniongelmat...

Malla: Ainakin Turun Polarn O. Pyretissä oli liloja ihan reippaasti, että ehkä siellä sun lähelläkin...? Siniset oli mustakin tylsät. Paidan taas ajattelin olevan ihan super farkkujen kanssa. :)

Anonyymi2: Niin minäkin sen haaveilin, että yhdistäis just vihreään paitaan, mutta minkäs teet, kun tuli sellainen olo, että ähs, ei kuitenkaan. :) Kiitos tsempeistä!