Helevettilääne.

Ei ollut hymy herkässä aamun neuvolassa, kun omaa rakkahinta terkkatätiäni tuurasi oikea ehta biiaatch. Hymy ei varsinkaan ollut herkässä, kun tämä akka sitten ilmoitti, että sokerirasituksen tuloksen mukaan ensimmäinen arvo on liian korkea. Raja oli ymmärtämäni mukaan 5.3 ja minä sain tähän tulokseksi 5.4. PERKELE. Se tietää sitä, että sen vittumaisen haahkan tuijotuksen alla minä, neulapelkoinen, jouduin ottamaan itse itseltäni sen miniversio-verikokeen. Hitto, se oli kauheeta. Ihan oikeesti, naurakaa vaan, mutta minä väänsin melkein parkua. Nyt on edessä sitten kaksi neljän päivä mittaussessiota. Vituttaa. Voi että kun vituttaa. Tätähän minä olen pelännyt. Että sukurasite tekee tehtävänsä. Terkka huomautti, että nyt loppu mässäilyt ja hitto kun olisi pitänyt sanoa ääneen se, mitä ajattelin: sellaista on pikkuisen paha lopettaa mitä ei ole koskaan aloittanutkaan.

Mutta nyt, kun pitäisi olla ns. dieetillä ja tarkkaan miettiä mitä syö, niin nälkä on jatkuva ja herkkuja tekee mieli. Tää on niin tätä. Musta ei hei ole tällaiseen. Sitten taas jos oltaisiin sanottu, että tulokset olivat normaalit, niin enpä minä tässä näkisi märkiä päiväunia mistään suklaasta. Niinhän ne viisaat sanoo, että se kielletty hetelmä on muka makia hetelmä. Hitto, kun saattoikin mennä päivä totaalisen pieleen heti aamusta alkaen...

No, Tyypillä kaikki on hyvin ja alakertakin oli siivossa, hyvässä kunnossa. Jee. Lisäksi sain lähetteen rakenneultraan ja ajattelinkin tässä varailla aikaa jo juhannusviikolle. Jee.

Jee myös näille ilmoille. Buu sille, ettei ole ollut harmainta aavistusta, mitä Kloppisen päälle pukea. Pienikin tuuli mietityttää ja kaikki hellevaatteet saa jäädä samaan nurkkaan, mistä ne alunperin kaivoinkin. Sitä paitsi entäs tuo taivaalla möllöttävä, mukavasti lämmittävä mutta inhottavasti säteilevä, tulipallon pötkylä? Ei kait ulos voi viedä sen alle puolialastonta pikkumiestä? Aurinkovoiteisiinkaan en täysin luota? Öö.

Niinpä olen sitten pukenut Kloppiselle vähintään saman verran vaatetta kuin sisällä ollessa, eli pitkähihaisen bodyn ja paksuhkot housut kuten vaikka farkut. Olen laittanut pojalle vielä hupparitakinkin ja ohuehkon pipon. Villasukat päätyivät pesun kautta arkistoon ja olemme siirtyneet Converse-linjalle. En sitten tiedä, että ylipuenko poikaraasua ihan mennen tullen, mutta vähän järkyttyneenä olen seurannut näitäkin, jotka pistävät puolivuotiaansa (vain) 20 asteen lämpöön heppoisessa hellemekossa. Meillä mennään siis näin, varman päälle ottaen (tuskanhiki niskassa?).

Vihdoin ja viimein saimme muuten aikaiseksi siirtyä ihan uudelle aikakaudelle: vaunuista rattaisiin. Kloppinen tuntuu tykkäävän, maailmaa näkee paaaaaaljon paremmin. Mitä siitä, jos et nyt malta nukkua niitä päikkäreitä siinä ohella. Tuntuu ihan hirvittävältä, että juuri hetki sitten maailmaani syntynyt, maailmani mullistanut, pieni poika istuu jo rattaissa!

Istumisesta puheen ollen, muutaman hassun kerran Kloppinen on hetken istunut vailla minkään sortin tukea. Edelleen jalkojeni välissä kylläkin, että jos horjahtaa, niin vahinkoa ei pääse syntymään. Että pikkuhiljaa kaiketi tuokin taito opitaan. Samalla tuli muuten mieleen, että Kloppinen on päässyt puistoon keinumaan jo muutamaan otteeseen ja voi hauskuuden multihuipentuma, että se voi olla toisesta kivaa. En tosin tiedä yhtäkään lasta, joka ei keinumisesta tykkäisi, mutta kuitenkin, kiikkaa on meillä(kin) nyt in.


Nina