Iltapäivällä suuntasimme vanhempieni luo, jossa söimme heidän fantastista kanapöperöään sekä katsoimme töllöstä kiekkoa. Vanhempanikin muistivat minua ruusulla, käteisellä, sydän-kahvikupeilla sekä Muumimamma-kortilla. Olen erittäin onnekas. <3
Kakkua ei kukaan sentään itse leiponut, vaan pakastimesta löytyi meille just hyvä kaakku: prinsessakakku. Kuolasin tätä kaupassa, mutta tosiasiassa on tää vaan melkoisen äiläkkää. Eli montaa palaa ei mene alas, vaikka kuinka niin luulit kaupassa. Se on tosin vain hyvä juttu, sillä tänään aamulla oli tämän raskauden ensimmäinen sokerirasitus... Tulos jännittää, sillä väkisinkin sitä alkaa itsekin pelätä diabetesta, kun tuntuu, että jokainen sitä pelkää ja on varma, että sellainen minullekin tulee. Siis tietona tai kertauksena: äidilläni on diabetes, joten olen ehtaa riskiryhmää ja saan ravata näissä ihanaisissa <3 verikokeissa <3 vielä monta kertaa. Onneksi parin tunnin odottelu sujui mukavan leppoisasti, kun olin varannut itselleni pari häälehteä joukkoon.
Niin tosiaan, minä innostuin vasta viikonloppuna väsäämään smoothieita itse. Muuten olen aina ostanut niitä vain kahviloista valmiina. Mutta nyt kun ostimme Kloppiselle blenderin, niin tajusin, että hetkinen, tuollahan sekoittaa mukavasti itsellekin jotakin. ;)
Ensimmäinen Smoothie-kokeiluni:
1 banaani
jäisiä mansikoita ja mustikoita
maitoa 2 dl
vaniljajogurttia noin 1 dl
- ja taivas varjele, että oli hyvää!
Piti vielä jäkättää tähän loppuun vanhemmistani, jotka olivat Kloppista vahtimassa minun ollessani sokerirasituksessa. No, minähän annoin heti aamutuimaan tiukat ohjeet, mitä meillä on tapana aamupäivällä tehdä, mihin aikaan ja miten. Kyse on lähinnä aamu-unista, joille Kloppinen käy noin klo 09–10 riippuen siitä koska päivään on herätty. Tänään se alkoi aikaisin: 06:18 – miksi aurinko nouset niin aikaisin, miksi? Sanoin vanhemmilleni, että näin ollen uni tulee varmasti jo klo 09, eli silloin peittoa korville ja vaikka toinen kuinka touhuaisi (painotan sanaa: KUN touhuaa...), ei siihen tule reagoida mitenkään. Poika nukahtaa kyllä aivan itsekseen, kun on aikansa heilunut ilman että tätä unta pitäisi mitenkään kisutella nukuttamalla. Painotin, että pysykää pois Kloppisen silmistä älkääkä toljottako häntä vieressä. Silloin kun poika ei tietenkään nuku.
No, miten kävi? Tulin sokerirasituksesta kotiin klo 10.15 ja äitini istuu sohvalla Kloppisen vieressä ja höpöttää sille, että jokos kohta tulisi uni. Kloppinen on tietysti aivan hereillä eikä ole missään vaiheessa nukkunutkaan.
SIIS VOI P*RKELE!
Koska klo 11 on yleensä ollut jo lounasaika, niin päätin, että poika pysykööt sitten hereillä siihen saakka, että lounas on syöty. Se toki onnistui, mutta syöminen oli yhtä huutoa ja itkua. Toinen raasu oli aivan katkipoikkiloppuväsynyt. Kiukuttelua kuunnellessani teki mieli soittaa pieni palautepuhelu äidilleni, mutta sainpa sitten hillittyä itseni.
Mikä h*lvetti siinä tuntuu olevan, etteivät nuo isovanhemmat tunnu ymmärtävän Suomea, kun heille selittää vauvanhoidon pelisääntöjä ja aikatauluja? Joku voi taas ajatella, että minulla panta kiristää turhan kireästi, mutta minulle säännöllinen rytmi on tärkeä. Uskon, että se on lapsellekin hyväksi ja tärkeä. Takaahan se tuttu ja turvallinen rytminhittolainen hyvät yöunetkin!
Huoh.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti