Hyvä vaan, ei tämä raskaanaolo niin autuasta autuutta olekaan.
No, ainakin alan olla energisempi, jos en parempivointinen. Sellaista kuuluisaa pesänrakennusviettiäkin on ollut havaittavissa – voisin vain puunata ja järjestellä kotia aamusta ehtooseen. Tällaista oloa minulla ei muuten ollut Kloppisesta ollenkaan ja sitä(kin) olen tainnut täällä joskus purnata. Tämä olo on aivan ihanan touhukas, tykkään, mutta jos alan ommella niitä kestovaippoja ja päivittäinsä leipomaan, niin voisiko joku tulla koputtamaan päähän ja tarkistamaan lääkityksen? Kiitos.
Alan olla myös malliltansa aina vain enemmän raskaanaoleva...
Pötsikin vaan kasvaa, onneksi Tyypin johdosta eikä ruuan – I hope. Vasemmanpuoleinen kuva on uusi ja oikeanpuoleinen kuva Kloppisen aiheuttamasta pötsistä. Tämä vatsa on siis suurempi kuin Kloppista odotellessa ja vähän eri muotoinenkin...? Kumpua on ylempänä kuin mitä Kloppisesta. Hauskaa tämä vertailu. Niin muuten, molemmat kuvat otettu raskausviikolla 15+2.
Äitini hokasi, että vatsani on taas hirmu edessä ja arveli, että tulossansa olisi siis toinen poika. Tytöt kuulemma levittävät vain vatsaa. Ja oikeassahan saattaa tuo muori ollakin, sanoin jo aikaisemmin Ukkokullalle, että tämä näyttää poikavatsalta. Jos sellaista nyt vielä voi edes arvioida. Lisäksi eräs päivä Ukkokulta puhui "poikien huoneesta" ja huomasi heittonsa heti itsekin ja kuittasi sen oholla sekä naurulla. Ukkokulta tuntuu tosin odottavan tyttöä hitusen enemmän, vaikka on toki sanonut, että ei ole millään väliä paitsi terveydellä. Ja samoilla linjoilla olen myös minä. Toisaalta joskus (illan pimeinä hetkinä) ajattelen, että enhän ole Ukkokullalle pettymys, jos en voikaan tarjota hälle tyttöä. Eilen illallakin Ukkokulta vielä sanoi ennen nukahtamistaan, että voi kun Tyyppi olisikin tyttö. Vähän ahdistava lausahdus ja itse kukuinkin kivan tovin miettiessäni tulevaa.
Olen koittanut kuvitella itselleni tyttöä ja toisaalta taas kahta poikaa. Molemmat tuntuvat yhtä omituisilta ajatuksilta. Tytön kasvatus tuntuu mielenkiintoiselta, mutta jotenkin haastavalta. Miettikää, kyllä naiset ovat paaaaaaaljon vaikeampia kuin miehet. Kaksi poikaa taas, kaksi mahdollisesti hurjapääluonnetta viritettyine mopoineen nostaa vähän niskavilloja pystyyn. Tytön kanssa voisi antaumuksetta elää pinnallisena shoppailuhullu-mutsina, mutta poikien kanssa minähän olisinkin perheen ainut prinsessa... Taitaa olla puolensa kummassakin vaihtoehdossa. :)
Olen ollut tuntevinani Tyypin liikettä. Kerran olen tuntenut oikein potkun tapaisen, mutta muuten vaan pikemminkin muljahduksia. Ja siis... no, liikettä ylipäätään, sitä on vaikeaa kuvailla. Toisinaan tunnen sitä enemmän, toisinaan vähemmän. On ollut kuitenkin hassua tuntea, että hei, se Tyyppi oikeesti liikkuu, kun vielä Kloppisesta muistaa nämä liikkeet niin hyvin. Ja tasan tarkkaan muistaa miltä ne tuntuvat. Kloppisesta taisin tuntea liikkeitä ja potkuja joskus rv 18–19, mutta niinhän sitä sanotaan, että seuraavista ne liikkeet sitten ovatkin paremmin huomattavissa. Kloppisen potkuissa ja liikkeissä oli jotenkin jännästi jytyä, ne olivat minun mielestäni selviä pojan potkuja, joten ihan mielenkiinnolla odottelen, että millaista vilskettä Tyyppi saa aikaiseksi vatsani uumenissa. Niitä varpaita kylkiluiden väliin en taas kaipaakaan niin kovin...
Nina
Äitini hokasi, että vatsani on taas hirmu edessä ja arveli, että tulossansa olisi siis toinen poika. Tytöt kuulemma levittävät vain vatsaa. Ja oikeassahan saattaa tuo muori ollakin, sanoin jo aikaisemmin Ukkokullalle, että tämä näyttää poikavatsalta. Jos sellaista nyt vielä voi edes arvioida. Lisäksi eräs päivä Ukkokulta puhui "poikien huoneesta" ja huomasi heittonsa heti itsekin ja kuittasi sen oholla sekä naurulla. Ukkokulta tuntuu tosin odottavan tyttöä hitusen enemmän, vaikka on toki sanonut, että ei ole millään väliä paitsi terveydellä. Ja samoilla linjoilla olen myös minä. Toisaalta joskus (illan pimeinä hetkinä) ajattelen, että enhän ole Ukkokullalle pettymys, jos en voikaan tarjota hälle tyttöä. Eilen illallakin Ukkokulta vielä sanoi ennen nukahtamistaan, että voi kun Tyyppi olisikin tyttö. Vähän ahdistava lausahdus ja itse kukuinkin kivan tovin miettiessäni tulevaa.
Olen koittanut kuvitella itselleni tyttöä ja toisaalta taas kahta poikaa. Molemmat tuntuvat yhtä omituisilta ajatuksilta. Tytön kasvatus tuntuu mielenkiintoiselta, mutta jotenkin haastavalta. Miettikää, kyllä naiset ovat paaaaaaaljon vaikeampia kuin miehet. Kaksi poikaa taas, kaksi mahdollisesti hurjapääluonnetta viritettyine mopoineen nostaa vähän niskavilloja pystyyn. Tytön kanssa voisi antaumuksetta elää pinnallisena shoppailuhullu-mutsina, mutta poikien kanssa minähän olisinkin perheen ainut prinsessa... Taitaa olla puolensa kummassakin vaihtoehdossa. :)
Olen ollut tuntevinani Tyypin liikettä. Kerran olen tuntenut oikein potkun tapaisen, mutta muuten vaan pikemminkin muljahduksia. Ja siis... no, liikettä ylipäätään, sitä on vaikeaa kuvailla. Toisinaan tunnen sitä enemmän, toisinaan vähemmän. On ollut kuitenkin hassua tuntea, että hei, se Tyyppi oikeesti liikkuu, kun vielä Kloppisesta muistaa nämä liikkeet niin hyvin. Ja tasan tarkkaan muistaa miltä ne tuntuvat. Kloppisesta taisin tuntea liikkeitä ja potkuja joskus rv 18–19, mutta niinhän sitä sanotaan, että seuraavista ne liikkeet sitten ovatkin paremmin huomattavissa. Kloppisen potkuissa ja liikkeissä oli jotenkin jännästi jytyä, ne olivat minun mielestäni selviä pojan potkuja, joten ihan mielenkiinnolla odottelen, että millaista vilskettä Tyyppi saa aikaiseksi vatsani uumenissa. Niitä varpaita kylkiluiden väliin en taas kaipaakaan niin kovin...
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti