Kloppinen on reilut seitsemän kuukautta vanha ja edelleen hän on kiltti sekä iloinen oma itsensä. Se lienee hänelle suotu persoonallisuutensa? Toki sellaista asiaan kuuluvaa kipakkuuttakin pojasta löytyy ja luulen, että viimeistään uhmaiässä pyörrän kaiken kirjoittamani. Mutta tällä hetkellä poikamme on rauhallinen ja hymyileväinen. Hymyn kirvoittaa monen monta asiaa enkä varmasti edes muistaisi jokaista tekijää, joten tässäpä vain pari:
- oma peilikuva hymyilyttää.
- "atsiuuh"-ääni hymyilyttää.
- jonkun toisen hymy hymyilyttää.
- pinnasänkyyn aamulla tukka pystyssä kurkkiva äiti hymyilyttää.
Yöt ovat menneet nyt paremmin. Unta saattaa toisinaan riittää jopa klo 7.45 asti, mikä on minusta varsin mainio suoritus. Vain muutamana yönä viimeisen parin viikon aikana olen saanut laittaa Kloppiselle tutin suuhun, kun hän huusi suoraa kurkkua. Siinä kun yöunet ovat parantuneet, on päikkäreiden laatu heikentynyt... Ennen kolmekin tuntia kestäneet päikkärit ovat silloin tällöin kestäneet vain reilut puoli tuntia. Samainen kiljuhuuto on ilmestynyt päiviinkin. Välillä olen ihan hämilläni ja ihmeissäni, että mitä pahusta tämä oikein on, mutta toisaalta kun muuten poika tuntuu olevan pirteä ja iloinen, niin oletan ettei hällä ole mitään hätää. Uskon edelleen siihen, että nyt elämme vain jotakin vaihetta. En tiedä?
Ehkä viimeisen kuukauden verran olemme tehneet illoistamme säännöllisempiä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen iltayhdeksää poika on makuuhuoneessa peiton alla. Uni tulee edelleen näpsästi ihan itsekseen eikä meidän vanhempien tarvitse juosta yläkerrassa. Mukavaa, hyvin mukavaa, emme valita. Eräs lähipiirimme rouva tosin ihmetteli, että miten lapsen voi laittaa muka nukkumaan ilman heijaamista. Herran Jumala, sepä tästä enää puuttuisikin, että joka ilta saisi heijata tuota kymmenen kilon keijukaista tunnin verran hartioiden huutaessa hoosiannaa... Voi kun onnistuisimme tässä nukuttamisessa Tyypinkin kanssa. Ilman heijaamista kiitos.
Kloppinen hakee lattialla ollessaan selkeästi jo konttausasennon alkeita ja yrittää kovasti päästä eteen(kin)päin. Tahdonvoiman mokoma ei tässä vaan riitä ja joskus meneekin snadisti hermot. Istuminen alkaa olla tukevampaa, tosin en siltikään istuta poikaani ikinä yksin. Hän oppii kyllä istumaan, ilman että siihen tarvittaisiin monta kallovammaa pään osuessa lattiaan. Kloppinen yleensä istuu lattialla jalkojeni välissä ja välillä nojaa vatsaani, välillä ottaa tukea jaloistani. Tänään aamulla poika päätti siirtyä istuvaltaan mahalleen konttausasennon kautta ja jo pienen hetken pidättelin hengitystäni, että lähteekö se nyt konttaamaan.
Kirjojen lukemisesta on tullut entistä mielekkäämpää, mutta myös haastavaa, ja epäilenkin ettei Tyypille jää ainuttakaan ehjää kirjaa katseltavaksi, sillä Kloppinen ei enää vain haltioituneena tuijota kuvia, vaan tykkää itse käännellä sivuja sekä tietysti rytistää niitä. Eilen annoin lukemani Ellen Kloppiselle tuhottavaksi ja siinä menikin hyvä tovi, kun toinen ei edes huomannut ympäröivää maailmaa. Vain Elle-lehden sekä rapisevat sivut. Uusi hauskaakin hauskempi juttu on istua syöttötuolissa ja leikkiä kauhoilla ja muilla keittiövälineillä. Tämä on siitä mukava ajanviete, että minä ehdin kaikessa rauhassa siivota köökkiä tai tehdä ruokaa, sillä toinen viihtyy mukisematta.
Tällainen on päivärytmimme tällä hetkellä:
Klo 06.30-08 Herätys, aamupuuro ja aamumaito 180 mll.
Klo 09-10 Aamu-unille, jotka kestävät 30 minuutista 1,5 tuntiin. (nämä unet taitavat jäädä lähitulevaisuudessa historian kirjoihin?)
Klo 11 Lounas: lihasosetta ja maitoa 150 mll.
Klo 12.30 Päikkäreille, jotka yleensä kestävät 1,5-3 tuntia.
Klo 14 Välipalaa: hedelmäsose ja maitoa 150 mll.
Klo 17-18 Päivällinen: kasvissosetta ja 150 mll maitoa.
Klo 17.30-18 Iltapäikkärit, jotka kestävät yleensä maksimissaan tunnin. Joskus Kloppinen saattaisi nukkua pidempäänkin, mutta me herätämme hänet, jotta yöunikin maittaisi.
Klo 20 yöpuku päälle.
Klo 20.30 Iltapuuroa ja maitoa 180 mll, jonka jälkeen yöunille!
Maitoa ei tosin mene aina tuota määrää, toim. huom.
Kloppinen on muuten ihan hassu. Jokaisen kylvyn jälkeen, kun puhdistan korvat pumpulipuikoilla, on toinen aivan ekstaasin ja nirvanan rajamaastossa. Poika siis pötköttää kyljellään ja on silmät tirrillään, onnellinen hymy kasvoillaan. Jotenkin tuo korvien kuivaus sekä putsaus tuntuu toisesta ihan mahdottoman hyvältä. Ja joka ikinen kerta jaksan huvittua toisen naatiskelusta yhtä paljon. Hassu Kloppinen. <3
Samainen poikalapsi sai uuden keväthatun Lastenpuoti Kuplasta. Olen näköjään hurahtanut noihin tähtiin nyt itsekin... Suosittelen kyseistä kauppaa lämpimästi: palvelu oli todella nopeaa ja tuote oli pakattu tosi kivasti – huomaa sydäntarra. Symppistä! <3 Ihan halvin tuo pipa ei ollut (19 €), mutta sitäkin hienompi!
No, sai tämä äitikin jotakin... Nimittäin niitä kenkälapsosia. Ja oikein muuten kaksoset tuli. Kävin Skopunktenissa vähän kuolaamassa. Siis balleriinojahan ei vain voi olla liikaa! Miau. <3
Ettäpä semmosta. Mukavaa viikkoa jokaiselle!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti