Vaikka reissailu sukulaisilla on raskasta, on se myös mukavaa. Pohjanmaalla kun asustaa Kloppisen kaikki serkut sekä liuta muita sukulaisten kersoja. Kloppinenhan nauttii, kun hän pääsee näkemään muita lapsukaisia ja tökkimään heitä silmiin. On oikeasti ilo huomata kuinka lapsi voikaan nauttia toisen lapsen seurasta. Tosin oma sisarus ei välttämättä ole niin pop ja rock sitten loppupeleissä, mutta koen nyt ihan hirvittävästi tuovani ekstraa pojan elämään odottamalla hälle jo pikkuveljeä tai -siskoa.
Kloppinen sai kovasti kehuja ja ihastusta siitä, että vaikka oltaisiin kuinka meluisassa paikassa, joka on täynnä kiljuvia lapsia sekä äänekkäästi nauravia aikuisia, ei poikamme ole tästä moksiskaan. Selitinkin muutamalle ihmettelijälle, että meidän elämä on loppujen lopuksi melko sosiaalista ja harva se päivä näemme jotakuta tuttua tai kaveria. Pientä vierastamista on edelleen ilmoilla, mutta se Kloppiselle suotakoon, kun ikäänkin kerran kuuluu.
Ajomatkat menivät tällä kertaa todella hyvin sekä mennessä että tullessa. Epäilemme menestyksen salaisuuden piilevän siinä, että pitkitimme Kloppisen päikkäreille menoa niin, että poika veteli hirsiä sitten autossa. Normaalisti Kloppinen herää tosiaan 7–8 välillä ja siitä parin tunnin päästä hän menee aamu-unille, jotka kestävät vaihtelevasti 30 minuutista puolentoistatunnin uniin. Nämä unet Kloppinen nukkui normaalisti, mutta puoli yhden unille hän ei päässytkään puoli yhdeltä. Normaalisti klo 14 tarjottava hedelmä- tai marjasose-ateria syötiin jo yhden jälkeen, ja sen jälkeen Kloppinen puettiin fleecehaalariinsa ja laitettiin autoon. Uni tuli samantien. Olihan vatsa mukavasti täynnä ja tunnin verran se armoton väsymys oli tehnyt jo kiusaa. Niin vain Kloppinen nukkui matkastamme kolme tuntia ja loput 45 minuuttia leikki leluillansa. Sama taktiikka toimi, kun palasimme takaisin tänne Turun huudeille.
Tämä matkasänky on muistaakseni Samsoniten Pop Up -malli ja muistaakseni luvattiin sen menevän sinne 9 kuukauteen asti. Meillä on kohta plakkarissa se 7 kuukautta ja ei voi enää ajatellakaan, että tämä olisi käytössä kaksi kuukautta. Pituus loppuu kesken meidän menomieheltä, joten tämä yltiökätevä matkasänky menee arkistoon pariksi kuukaudeksi odottamaan Tyyppiä ja Kloppiselle on nyt haussa Samsoniten suurempi malli. Tai sitten kenties ihan joku muu matkasänky.
Kuten aikaisemmin jo totesin, meillä on yöt tosiaan aika helvetillisiä. Yössä saa nousta parhaimmillaan lähes 10 kertaa laittamaan Kloppiselle tuttia tai rauhoittamaan muuten vain, kun hän yleensä unissaan itkustaa, tai lähinnä oikeastaan kiljuu kurkku suorana. Joka tuutista sanotaan vain, että johtuu tuosta iästä, johtuu hampaista, johtuu liikkumisen harjoittelusta. Hampaita ei näy mailla halmeilla, joten väkisinkin tämä pessimisti sahaa ranteitaan jo pelkästä ajatuksesta, että tulevat yöt ovat vielä hirveämpiä, kun ne hampaatkin astuvat mukaan kuvaan. Ei helvetti oikeesti. Tai sitten ajatus, että tätä yöllistä kukkumista jatkuu sinne asti, että Tyyppi onkin jo syntynyt, jolloin on sitten uusi ajanjakso koskien tämän perheen vanhempien unta. Ajoittain olen niin väsynyt aamuisin ja aamupäivisin, että voisin miltei nukahtaa Kloppisen viereen, kun hän leikkii lattialla. Hitto, kun pitää olla niin huono itse nukkumaan niitä päikkäreitä, jollei ole aivan pakko...
Pahoittelen, kun jäkätän joka kerta samoista asioista. Taitaa käydä yksitoikkoiseksi? Väsyneessä päässä kun ei vain edelleenkään oikein muuta ole mielessä.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti