Köökin katkuisia terkkuja.

Ruokablogia tästä blogista ei saa tekemälläkään. Mitään kiinnostavaa reseptiä ei ole teille jakaa. Ei mitään sellaista, mistä jokainen ei olisi joskus kuullut tai mitä jokainen ei olisi jo kokeillut. Neito, joka on onnistunut polttamaan keittämänsä perunat pohjaan, ei varmaan ole synnynnäinen ruokabloggari. Ja tuo jos jokin vaatii mielestäni jo äärimmäistä kyvykkyyttä, että unohtaa kokkaushommat kesken kokkaamisen.

No, jaan teille nyt kaikesta huolimatta maailman yksinkertaisimman kanakeiton reseptin ihan vain siksi, että itsellä ainakin toisinaan ruuanlaitto tuottaa tuskaa siksi, etten keksi mitä ruuaksi tekisi. Joten jos et ole syönyt hetkeen kanakeittoa, niin teepä vaikka sitä.

Vaikka tällä reseptillä. Tai sitten jollain googlaamallasi paljon paremmalla ja maukkaammalla reseptillä.

 Ninan muikia kanakeitto

Näitä sää tarttet:

<3 Perunii

<3 Raanast vettä

<3 Jottai fondii

<3 Paprikaa

<3 Kesäkurpitsaa

<3 Kanafileitä (tai sitten niit suikalei)

<3 Aura-ruokakermaa

<3 Hituse suolaa

Laita kattilaan vettä ja kuoritut, pilkotut potut. 

Lurauta veden joukkoon jottai fondii pari ruokalusikallista (meillä kanafondi oli menny vanhaks, joten minä lurautin kasvisfondia). 

Pilko tällä välin paprikat ja kesäkurpitsat. 

Sen jälkeen paloittele kanafileet tai jos olet laiska, niin huitase valmiit suikaleet pannuun. Ruskista ja kippaa perunoiden kaveriksi. 

Lisää joukkoon iloiseen myös ne paloittelemasi vihannekset (jäin miettiin, että onko paprika vihannes?). 

Anna porista kymmenisen minuuttia ja lisää joukkoon purkki Valion Aura-ruokakermaa. 

Anna porista toiset kymmenen minuuttia. 

Mausta halutessasi suolalla.

Yksi toinen herkkuruoka, josta pitää mainita, on lohkopotut ja broilerfilee. Jälkimmäisen päälle kun vielä lätkäiset palan paistettua vuohenjuustoa ja paholaishilloa, niin voi jee. Tätäkin herkkua tehtiin Ukkokullan kanssa yksi päivä ja harkitsin jopa ottavani annoksesta kuvan, mutta annos olikin niin tuhti ja susiruma, että päätin jättää väliin. Minä en muuten tähän ikään mennessä ole saanut selville, että mitä eroa on kanalla ja broilerilla. On kai sitä joku koittanut joskus selittää, mutta eipä ole jäänyt päätä pakottamaan tuo tieto.

Ninan muikia kanapiffi potuil ja kylkiäisil

Näitä sää tarttet:

<3 Perunii

<3 Öljyä

<3 Merisuolaa

<3 Yrttimausteseosta

<3 Pippurii

<3 Valkosipulijauhetta

<3 Kanafilei

<3 Vuohenjuustoo

<3 Paholaishilloa (löytyy esimerkiksi Poppamieheltä)

Pilko perunat pitkittäissuunnassa simmoi, että ne lohkoperunat on simmoi pitkii eikä pätkii. Anna kuorien olla. 

Paa muovipurkkiin öljyy ja pilkotut potut. 

Lisää mausteet. 

Sekoittele. 

Anna olla joku pual tuntii, et maustuu. 

Paa uniin noin tunniks 150 asteeseen. 

Lopulta laita uuniin lisäpoweria 200 asteeseen ja anna potujen rapsakoitua uunissa vielä kymmenisen minuuttia.

Paista kanapiffit. Vai broilerpiffit. Vai mitä piruu ne ny o. 

Paa paistetut kanat (tai broiskut tai whatever) uuniin paiston jälkeen hetkeks olee potujen kaa.

Paa pannulle öljyä ja suikale leivinpaperii. 

Paa paperin päälleki loraus öljyä ja noin 1 cm leveät, jääkaappikylmät vuohenjuustoviipaleet. 

Paista minuutti pari per puoli, kunnes väri on nätti vaaleanruskea.

Tee annos: 

Enste yhel sivul perunii. 

Kylkee kanapiffi (joo-joo, broilerpiffi), jonka päälle paistettu vuohenjuustoviipale ja sit koko setin pääl sitä paholaishilloo.

Jottai vihreet voi laittaa kans, mut me ei laitettu. 

Nam.

Taisi olla turhin koskaan tekemäni postaus. Onnea siitä minulle ja teille, kun luitte. <3

Nina