Vihdoin ja viimein luvassa postausta pikkuveljen suuresta päivästä, eli Jäpikän ristiäisistä. Nimi on ja pysyy salaisuutena aina vain, tsorppa, joten täällä blogissa pikkuveli tunnetaan jatkossakin nimellä Jäpikkä. Oikeassa elämässä sen sijaan poika sai mitä ihanimman nimen ja sitäkös sitten juhlistettiin komiasti.
Tällä kertaa päätimme järjestää tämän pienimuotoisen juhlan kotona senkin uhalla, että tämä ressi-erkki-äiti saattaa saada hepulin tai kaksi siivouksien ja tarjoilujen suhteen. Hepuleista huolimatta juhla oli todella onnistunut. Tunnelma oli ihanan läheinen ja rento. Koti oli siisti ja kaunis, ja tarjoilut herkullisia. Ero Kloppisen juhliin, jotka vietettiin siis kirkon (kolkoissa) tiloissa, oli huima.
Kummeilla virtasi selkää pitkin tuskanhiki. Turhaan. Jäpikkä nimittäin nukkui tyytyväisenä läpi seremonian, vaikkakin heräsi hieman pään kastamiseen. Minua Jäpikän rauhallisuus ei yllättänyt, ihan samaa sarjaa ovat molemmat meidän pojat. Turhista ei itkustella, vaan elämään suhtaudutaan asiaan kuuluvalla rentoudella. Kadehdittavaa - keneltäköhän jälkipolvi on moisen piirteen perinyt?
Tarjoilut upposivat vieraisiin kuin lusikka voihin. Rääpittävää ei juurikaan seuraavalla päivälle jäänyt. Ja hyvä niin. Vähemmän sitä laardia nääs äiskän lanteille. Täytekakussa oli muuten kirjailtu Jäpikän nimi kaikessa kauneudessaan, mutta senhän minä "pyyhin" kuvista tietysti pois. ;)
Yleisön toiveesta me harjoittelimme Ukkokullan kanssa kakun leikkuuta yhdessä sekä tietenkin sitä kuuluisaa polkaisemista. Yhteisymmärrykseen emme luonnollisesti päässeet siitä, että kumpi fuskasi ja kumpi ei.
Väriteemana juhlissa oli valkoinen, hopea ja vaaleansininen.
Jäpikän lisäksi minäkin sain lahjan - Pentikin ihanan kynttilänjalan. Ihana, ihana, ihana. Sanoinko jo, että se on mielestäni ihana? Se on tosi ihana.
Minä juhlin Gina Tricotin musta pitsimekko päälläni. Tämä mekko ei näyttänyt oikein miltään kaupassa henkarissa roikkuessaan, mutta onneksi päätin epätoivon runtelemana sovittaa tätäkin. Se nimittäin istui kauniisti, tuntui ihanalta päällä eikä ollut edes kovin kallis: 29,90 €. Mekon kaverina olivat vain mustat sukkahousut, Guessin korut ja kiharapilvi.
Ukkokulta sitten tahattomasti herätti Jäpikän klo 05.20 torkuttamalla herätyskelloaan. Joten tässä sitä ollaan, hereillä, ja kello näyttää vasta puolta kahdeksaa. Aamupala on syöty, Jäpikkä on syötetty, lukemani blogit luettu ja Facebook koluttu. Kloppinen herää vasta noin 1,5 tunnin päästä. Luultavasti Jäpikkä herää aamu-uniltaan samoihin aikoihin ja sitten pukkaakin kiirusta, kun molempia poikakultia pitää syöttää ja vaatettaa. Nyt pitänee siis nauttia tästä "omasta ajasta", olkoon kello mitä hyvänsä...
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti