sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tylsä tammikuu.

Arki on täällä taas. Vuoden alku. Aikakausi vuodesta, jota olen vihannut aina. Toiset kun ottavat ja masentuvat syksyllä, niin minä masennun tammikuussa. Ihana, lämpöinen ja kaivattu joulu on ohi eikä edessä olekaan enää yhtään mitään mitä odottaa. Paitsi kevät, ja sinne pääsy vie noin nelisen kuukautta. Vain pelkkää lunta, kylmyyttä, pakkasta, pimeyttä ja talvea ihmiselle, joka ei piittää lumesta, kylmyydestä eikä talvesta. Pimeys on jees, sillä silloin pääsee kikkailemaan valoilla ja tuikuilla. Lohduttaako se? No juu ei.

Kaikesta mälsästä huolimatta olen tänäkin vuonna vähemmän depiksen kourissa kuin normaalisti. Lapsen kanssa kotonaolo selvästi piristää minua. Ja nythän tuota piristävää jälkikasvua on jo oikein tuplaten. Hetket, kun istun sohvalla Jäpikkä sylissäni ja Kloppinen kainalossani, ovat ainutkertaisia ja antavat voimaa jaksaa taas vaikka mitä shittiä. Muutenkin Kloppisesta on tullut mahdottoman ihana viime viikkoina: hän halaa, puhuu ja pussaa. Jos tyyli on ja pysyy, niin saatte olla neidot onnellisia tulevaisuudessa. ;)

Edessä on kaikenlaista touhua, johon aion panostaa ja käyttää aikaani. Ensinnäkin aloitan vuoden ja koluan netin alet läpi. First things first, right?

Sitten aion alkaa käyttää aikaani reilusti häidemme suunnitteluun. Edessä onkin häämessua ensin Helsingissä ja sitten Turussa. Toisiin menen Ukkokullan kanssa ja toisiin kaasojeni kanssa. Olen aloittanut myös jo turkulaisten hääpukuliikkeiden nettisivujen tutkimisen, jotta tietäisin heidän pukuvalikoimistaan. Tällä hetkellä eniten innoissani olen Fiancee-liikkeestä ja heidän myymistään merkeistä, kuten Pronovias ja Alfred Angelo. Muutama malli on iskenyt jo ihan tuhatta sataa sydämeeni, mutta niistä oma postauksensa... :)

Ja jotta tämä laardiarse edes mahtuu mihinkään mekkoon, on syytä innostua jumpista. Hyvän ystäväni kanssa ollaan kevään jumppia ja jumppapaikkaa jo pohdittu, sillä hänkin tuntuu olevan innostunut. Ja se on hyvä, sillä tarvitsen ehdottomasti rinnalleni hikoilemaan jonkun, joka omalla innostuksellaan innostaa minua. Ja kun on reenikaveri, niin reeneistä on paljon vaikeampaa jättäytyä pois sipsipussin kainaloon. Mikä siinä onkin, että yksinlähteminen on toisinaan aivan äärimmäisen vaikeaa?

Tavoitteena on pudottaa painoa noin viitisen kiloa ja kiinteytyä. Ehdottomasti ainakin jälkimmäistä. Ihan hyvin vatsani on palautunut, mutta voi kyllä - onhan se herranen aika löysä kahden peräkkäisen raskauden jälkeen. Joulukiloja ei tullut ensimmäistäkään, hurraa, joten paino on aina vain sen 63,5 kg. Liikuntasuunnitelmaani olen ajatellut ainakin niitä jumppia ja sitten vaunulenkkejä ja ehkäpä ihan salireeniäkin. Riippuen, että missä lafkassa jumppailut aloitetaan.

Urheilusta käy myös kaappien koluaminen. Raskausvaatteet ja sen tyyliset saavat kenkää ensimmäisenä. Hyvänä kakkosena lähtevät liian pienet tai muuten vain käyttämättä jääneet vauvanvaatteet. Kloppiseltahan jäi vaikka mitä Jäpikälle, mutta siitä huolimatta olen halunnut ostaa Jäpikälle ihan uusiakin juttuja. Vähänkö olisi mälsää huomata 20 vuoden päästä, että pojilla olisi tismalleen samanlaiset vaatteet vauvakuvissaan. Siis sehän olisi jotain ihan hirveää. Ihan siis jotain kauheeta. Mitään vauvatavaraa en aio enää säilöä, paitsi sellaiset muistoesine-jutskut kuten ensitutit, sillä jos vielä joskus meille lisää vauvoja suodaan, niin aion ihan ehdottomasti ostaa kaiken sitten uutena. Päästää sisäisen shoppailijakahelin irti - big time. ;)

Tokihan tuo kaheli riekkuu irti nytkin jo toisinaan. Tässä yhden riekkumisen saldo:

KappAhlista Newbie-body Jäpikälle ja Kloppiselle jarruja alle.


Lindexiltä Littlephantia, kun sitä oli tullut sinne lisää! Jäpikälle ja Kloppiselle molemmille bodyt.



Ja MenkkaHaukasta perusbodeja Kloppiselle ja housut sekä neuletakki Jäpikälle.




Tästä se lähtee - vuosi 2013 - käyntiin myös täällä blogin puolella.
Vuosi, jolloin en aio raskaana.
Vuosi, jolloin aion mennä naimisiin.
Vuosi, jolloin Ukkokulta täyttää 30.
Vuosi, jolloin minä palaan äitiyslomilta koulunpenkille suorittamaan jämät pois valmistumisen toivossa.

Olkoon tämä hyvä ja antelias vuosi meille kaikille! <3


Nina

Ei kommentteja: