Atoopikon ruokavalio

Tämä postaus jatkaa sitä, mihin edeltävä jäi. Siinä jaoin kokemuksiani atopian hoidosta ja paljastin aivan killerit tuotteet tuon viheliäisen ihosairauden taltuttamiseksi. Ihonhoitotuote-postausta pääset lukemaan vaikkapa tästä.

Edellisessä postauksessa jo totesinkin, ettei tervehtyneen ihon salaisuutena ole yksistään oikeanlaiset ihonhoitotuotteet, vaan myös sillä, mitä suuhusi laitat, on iso merkitys.

Uskon, että ihoa hoidetaan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen oppinut omasta kokemuksesta, että ravinnolla voi olla ihan hirvittävän suuri merkitys terveydelle! Kesti kuukausia tajuta tekijät, miksi ihottumat hiljalleen katosivat. Kun on vuosia ravannut ihotautilääkäreillä, jotka jorisevat aina vain "sairaudesta, joka on ja pysyy", on vaikeaa käsittää, miksi se kuitenkin yhtäkkiä huomattavasti helpottuu ja lopulta katoaa.

Vaikka ruokavalioni ei ole koskaan ollut näin "hyvä" kuin se on nyt, niin en ole ennenkään aivan "reunalla" elänyt. En ole elänyt pitsalla ja hampurilaisilla tai juonut virvoitusjuomia litratolkulla päivittäin. Suurin muutos ruokavaliossani on ollut ruuan laatu, joka syntyy seuraavista asioista:

1. Teen ruuan alusta asti itse.

Lasten myötä olen oppinut tekemään ruokaa. Vauvojen purkkiruuista on siirrytty muun perheen ruokaan, joten kiinnostus ja halu tarjota oikeasti hyvää sekä laadukasta ruokaa on ollut valtava. En ole ikinä ollut mikään luonnonlahja tai visiönääri keittiössä. Itseasiassa olen ollut siellä aivan jumalattoman surkea! Muutaman ässän olen hanskannut, mutta mitkään perusasiat eivät ole ikinä tulleet selkänahasta: ei ole ollut tatsia keittää perunoita tai tehdä ruskeakastiketta. Ehei, minä olen se, joka on yrittänyt keittää perunoita puurokattilassa ja kerran polttanut ne pohjaan ihan tavallisessa kattilassa.

Keittokirja on ollut kovassa käytössä ja kansien välistä pursuilee reseptejä erinäisissä lippulappusissa.

Kuitenkin Ukkokullan innoittamana ja olosuhteiden pakosta olen opetellut laittamaan ruokaa. Onnekseni Ukkokulta on ollut aina todella hyvä keittiössä ja olenkin saanut olla hyvissä käsissä opissa. Lisäksi muutama vuosi kotiäitinä on mahdollistanut opettelun ja kokeilun. Kun "työ ei häiritse", vapautuu päivästä tunteja johonkin ihan muuhun. Minä olen ehtinyt perehtyä ruuanlaittoon ja terveellisempään ravintoon. Olen opetellut, kokeillut, etsinyt tietoa ja reseptejä. Ja olen kuulkaas nykyään aika kätsä köökissä. Jopa Ukkokulta on paristi funtsinut ääneen kehitystäni keittiössä kuvaamalla sitä sanalla: huikea.

Puuhellakin pääsee toisinaan käyttöön <3

Lindströminpihvit ovat yksi meidän perheen miesten mieliherkuista.

Olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että ruoka tehdään itse, ja kaikkia valmisruokia sekä eineksiä mahdollisimman vähän. Mitä vähemmän lisäaineita, keinotekoisia makuaineita sun muita ylimääräisiä, sitä parempi.

2. Leikkaan ja maustan lihan itse.

Samalla kun ajatus puhtaasta, tuoreesta ruuasta on kasvattanut päässäni merkitystään, olen luopunut lähes täysin kaikista marinoiduista lihoista. Esimerkiksi broilerin ostan nykyään maustamattomana fileenä, jonka leikkaan ja maustan itse, kun ennen olen AINA ostanut broilerinsuikaleita hunajamarinadissa. Kun lihaa, ja ruokaa ylipäätään, oppii maustamaan itse, on sen maku jotain aivan muuta kuin valmiiksi marinoituna!

3. Käytän ruuanlaitossa öljyjä.

Paistamisessa ja ruuanlaitossa sekä leipomisessa yritän käyttää mahdollisimman paljon öljyjä, sillä ne tiettävästi ovat erittäin tärkeitä ihmiskeholle ja uskon, että kuivan ihon hoidossa ne ovat aivan ehdottomia! Eniten meillä kuluu oliiviöljyä ja avokadoöljyä.

4. Syön säännöllisesti kalaa.

Yritän, että vähintään kerran viikossa meidän perheessä syödään jotakin kalaruokaa. Lemppareita ovat tietenkin ne perinteiset lapsiperheen suosikit, kuten kalapuikot ja mantelikalat, mutta pääasiassa valmistan joko lohta tai kuhaa. Kalan terveellisyydestä ei liene tarvitse enää kenellekään paasata. Uusia kalareseptejä yritän löytää ja opetella koko ajan.

5. Olen siirtynyt täysin täysjyvä-tuotteisiin.

Pastat ja riisit syödään meillä täysjyvä-versioina. Jopa Ukkokulta on tottunut näihin alun nikottelujen jälkeen. Lapsille nämä uppoavat myös erinomaisesti. Ja omaan suuhunhan esimerkiksi täysjyväpasta maistuu miljoona kertaa paremmalta kuin peruspasta.

6. Yritän syödä mahdollisimman paljon hedelmiä, vihanneksia ja marjoja.

Yritän syödä mahdollisimman paljon kaikkia värejä, niin monipuolisesti kuin vain osaan. Tässä riittääkin vielä opeteltavaa ja kokeiltavaa, ja eniten haasteita tässä tuo Ukkokullan nirsoilu: hän kun ei vihanneksia ja kasviksia juuri syö. Miten siis tehdä sellaista ruokaa, joka maistuu ja kelpaa kaikille?

Ja vielä viimeisenä: en käytä mitään light-tuotteita.

Sana "sokeriton" tai "rasvaton" nostaa karvani pystyyn, sillä ihan maalaisjärjellä ajateltuna se on vaan luonnotonta ja järjetöntä. Lisäksi esimerkiksi rasvaton tuote sisältää senkin edestä sokeria, joten tällaisten tuotteiden hyödyt ovat melko olemattomia... Kaikki keinotekoiset makeutusaineet saavat ihon kananlihalle. Esimerkiksi aspartaamia vältän viimeiseen saakka. Onhan se joissain maissa täysin kielletty, koska sen on todettu aiheuttavan monia sairauksia. Leivän päälle meillä levitetään Oivariinia ja kun makeaa tekee mieli, niin esimerkiksi leipomukset makeutetaan ihan ehdalla sokerilla. Joskus hifistelen Stevialla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole hifistellä mitään dieetti-ruokavaliota, koska en sellaisia itsekään noudata. Jos mieli tekee Mäkisen burgeria, niin en mieti kahta kertaa, kun olen jo drive in -jonossa sellaista hakemassa. ;)

Erään illan iltapala minulla ja Ukkokullalla...

Olen todella perso herkuille - etenkin näin joulun alla on vaikeaa: joulukonvehteja, joulutorttuja... Itse jouluajan ruuasta nyt puhumattakaan. Yritän kuitenkin pitää kohtuuden kaikessa, ja syödä noin muuten mahdollisimman järkevästi. Ero entiseen ajattelutapaan piilee siinä, että enää en pidä esimerkiksi kasviksia ravintona, jolla laihdutetaan, vaan ravintona, jota pitää syödä, jotta keho ja mieli voivat hyvin.

Tässä postauksessa ei keksitty polkupyörää uudelleen, mutta toivon, että tästä on apua edes jollekin, joka kamppailee samojen asioiden kanssa kuin minä. Minulle kun ei koskaan kukaan sanonut, että puhdas, laadukas ruoka voi ollakin aivan avainasemassa, kun atopiaa hoidetaan. Ehkä sitä ei ole tiedetty pitkään, en tiedä, sillä muistan nähneeni aivan viime kuukausina erään artikkelin, jossa monipuolisen ruokavalion todettiin auttavan esimerkiksi masennuspotilasta. On siis varmasti aivan taivaan tosi, että ruokavalio on suuri tekijä terveyden kannalta. Huono sellainen sairastuttaa ja hyvä näköjään voi parantaa.

Uskotteko te hyvän ravinnon parantavaan voimaan? :)

Taas kerran luen ilolla kommentteja aiheesta!

Lumista viikonloppua! <3

Nina