Yllärs pyllärs, Kloppisen vaatekaappi karttui. Joistain vaatekappaleista, kuten bodeista menee jo 68 cm, joten isompia vaatteita oli hamstrattava. HenkkaMaukasta mukaan tarttui kahden housut yhteishintaan 9,90. Tosin valokuvaussessiossa silmään otti noiden ruskeiden housujen malli. Onkohan nuo tyttöjen housut...? Hmmm. Polarn O. Pyretistä oli aivan pakko saada tuo supersuloinen norsuhaalari, vaikka hinta oli hyvin pop: 32,90. Lindexistä ostin värikkäät housut 8,95 € ja Name Itistä bodyn 5,95 €.
Minä itse taas
***vittuunnuin***
kaupoilla entisestään. Sovitin yhtiä mustia housuja ja kun koko M ei mennyt kiinni, niin olin viittä vailla purskahtamassa itkuun. Ettäkö kokoa L pitäisi sovittaa. Teki mieli raivota ja itkeä ääneen (olen ikäni ollut siis kokoa xs tai s, jos et tiennyt). Miten niin raskaana. Ukkokullalta ei ihan ymmärrystä riittänyt, kun tulin punaisin silmin sovarista ulos ja kiukkuisena kuin ampiainen. Tunsin itseni maailman läskeimmäksi ja rumimmaksi ihmisolennoksi, enkä tietenkään epäröinyt sanoa tätä Ukkokullalle ääneen. Hänellä ei muuten kärsivällisyys riitä näihin juttuihin, joten hän vain ärsyyntyi, jälleen, ja totesi, etten voi olla tosissani. Öö, tottakai voin.
Oikeesti, kaksi raskautta putkeen vaatii kyllä jo jonkin sortin itsetuntoa. Kroppa, tai siis tuo keskivartalon alue, on nimittäin NYT JO turvoksissa. Vatsa pullottaa ja housut kiristää. Edellisestä raskaudesta on viisi kuukautta ja siitäkin jäi muotoja lähes kymmenen kilon edestä. Tämäkin kesä menee sitten sotanorsuna. Hitto, kun ahdistaa ja ottaa päähän. Ei varmaan saisi, ihana siunattu tilahan tämä (luultavasti vain elokuvissa). Kesällä, ja keväälläkin, kaikki puhkeavat kukkaan. Kadut vilisevät ihanaisia naisia pikkuvaatteissaan. Ja sitten minä. Kaikkea muuta paitsi ihanainen nainen, kaikkea muuta paitsi pikkuvaatteita. Pikemminkin armeijan telttakankaita. Pelkään äärettömästi, että rupsahdan. Olisi kaameaa, jos Ukkokulta häpeäisi minua. Tai ajattelisi, että voi kun emäntä olisi hoikempi, kauniimpi, laittautuisi, voi kun se edes meikkaisi. Ääääähhh.
Kaupoissa oli taas vaikka ja mitä älyttömän ihanaa, mutta tämäkin pitkä ajanjakso menee vain kuolatessa ja ankarasti miettiessä mikä menee päälle. Eikä sekään, että mahtuu päälle, vaan mielellään saisi näyttää ihan siedettävältäkin. Olenkohan ainut, jota näinkin typerä asiaseikkanen ottaa päähän? Niin ja lisäketutusta aiheutti se, että Ukkokullan kanssa shoppailu on yhtä mukavaa kuin viiltää omaa kurkkua auki kynsisaksilla. Koko ajan on kiire, joten en juuri edes ehdi vaatteita katsoa. Tai sitten toisen perusilme on sangen ahdistunut/vittuuntunut. Tekeepä siinä sitten mieli toiselle ehdottaa, että hei kulta, sopiiko että meen sovittamaan tätä, tätä, tätä, tätä, tätä ja tätä? Miehet.
Väsymys on nyt sitten aikamoista. Mietinkin eilen aamulla, että mitenköhän jaksaisin tämän alkuraskauden aikaisen väsymyksen, jos Kloppinen olisi vanhempi? Nyt hän on kuitenkin vasta vauva itsekin ja nukkuu aamupäivällä hyvän tovin, jolloin minäkin saan levättyä. Parivuotiaan taaperon kanssa olisi varmasti eri haastavaa. Joten puolensa kaikella, vaikka muutama vittupää onkin jo päässyt sanomaan, että voi voi, olisit nyt nauttinut Kloppisen vauva-ajasta. No niinpä – voi voi.
Aijuu, piti vielä tähän loppuun kertoa, eeh, mielenkiintoisesta havainnostamme. Kloppinen on nimittäin pierupetteri isolla P:llä. Vaippa paukkuu nimittäin sellaisella tahdilla, että heikompaa hirvittäis. Jopa puoli minuuttia armotonta tykitystä. Sen mahdollistaa ilmeisesti parsakaali. Sitä nimittäin tässä maisteltiin pari kertaa perunan kera. Muuta selitystä tälle paukunnalle en ainakaan keksi. Minä ja Ukkokulta olemme niin lapsellisia, että meitä pierupepun papatukset aina naurattaa. Tai ainakin hymyilyttää.
Olipa sekava ja kiukkuinen teksti. Mukavaa viikkoa silti!
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti