Ihmeitä ja rutiineja.

Kloppisen syömisessä on tapahtunut ihme. Ennen soseiden maistelu on aiheuttanut raastavaa kiljuntaa ja ihkaoikeaa draamaa, mutta nykyään Kloppinen on kuin linnunpoika suu auki. "Lisää, äiti, lisää". En tiedä onko tähän yksinkertaisesti auttanut ja vaikuttanut aika sekä minun kärsivällisyys. Soseita ollaan maisteltu vähän, pikkuhiljaa ja varovaisesti totuttaen. Ja tadaa, jotain tapahtui, sillä soseet uppoavat. Soseita syödään edelleen kerrallaan vähän, vain muutama lusikallinen, siis vauvalusikallinen. Alkuun tuntui, että soseet aiheuttavat myös vähän vatsavaivoja, mutta nekin ovat nykyään jo historiaa. Maltti on siis valttia, opin mä.

Tähän mennessä ollaan maisteltu, yökitty, väkisin nielty ja suu auki odotettu:
- peruna-porkkanaa
- bataattia
- luumua
- päärynää
- mangoa.

Kaksi jälkimmäistä olivat välitön hurraa-hyvää-jee. Toisin kuin kaksi ensimmäistä. Mutta niin vain peruna-porkkanakin uppoaa nykypäivänä suu auki mollottavalle pojanklopille. Ilman velliä ollaan edelleen menty eikä sellaista ole tässä edes kaivattu. Maito on edelleen meillä se ykkösfuudi, niin kuin ilmeisesti pitää ollakin. Tuntuu ihan hurjalta, että parin viikon päästä olisi mahdollista maistella jo jotakin lihasosetta. Nyt jo, näin pian, ei kai vielä...?

Kloppisella on muuten sisäänrakennettu rutiinikello, joka on tosi oikein jees. Minulle onkin tärkeää, että näistä rutiineista pidetään mahdollisimman kovaa kiinni. Rutiinit tuovat turvallisuutta, vai mitä ne sanovat? Kaiken lisäksi nuo päivärutiinit helpottavat minua ja meidän menemistä. Osaan sopia menemisiä, kun tiedän että tuossa välissä ehditään ja päästään lähtemään.

Ja näin ne rutiinit sitten menevät,

meidän päivä kun kloppinen on noin 1,5 viikkoa vaille viisi kuukautta:

Klo 07–08 pinnasängyssä alkaa olla elämää. Kloppinen höpöttää ja jokeltelee, johon minä sitten herään. Saatan maata puoliunessa vielä vartinkin verran ja vain kuunnella toisen elämöintiä. Sitten nostan leveästi hymyilevän, minun heräämisestäni silmin nähden innostuneen pikkumiehen meidän sänkyyn, minun peittoni alle siksi aikaa kun minä lähden lämmittämään maitoa. Maitoa menee aamuisin 200–250 mll. Aamumaito vedetään edelleen sängyssä. Siitä on jäänyt hassu tapa, jonka poisopetteluun ei minusta vielä ole syytä. Kun maiti on vedetty naamariin, mennään kylppäriin vaihtamaan yökkärit pois ja puhdas vaippa. Myös minä vetäisen tässä kohtaa puhtaat vaatteet päälle. Sitten siirrymme alakertaan ja on minun vuoro saada aamukahvia sekä aamupalaa.

Klo 8.30–10 Kloppinen nukkuu aamupäikkärit. Tätä ennen leikitään vähän leluilla ja ihmetellään maailman (kodin) menoa. Kloppinen nukkuu noin tunnin kaksi, joten tässä kohtaa minulla on laatuaikaa internetin ihmeellisessä maailmassa. Jos siis ihmettelette miksi päivitykseni tulevat yleensä aamuisin, niin tässä on sille selitys.

Klo 10.30–12 Kloppinen herää ja sitten syödään. Sosetta maistellaan muutama lusikka, jonka jälkeen maitoa juodaan noin 150–180 mll. Syömisen jälkeen otetaan hetki rennosti, jonka jälkeen vaihdetaan puhdas vaippa. Sitten ohjelmassa on taas sitä perusvauvahengailua: leluja, kirjoja, sylittelyä, höpöttelyä, leikkimattoa, sitteriä kun laitetaan pyykkejä, mitä milloinkin.

Klo 13–14 alkaa äidin touhu väsyttää ja on hyvä hetki ummistaa taas tunniksi tai kahdeksi silmät. Näihin aikoihin muuten Ukkokulta on tullut jo töistä, miau!

Klo 14–16 herätään unilta ja on jälleen huutava nälkä. Ilman sitä huutoa. Päivälliseksi tarjoillaan jälleen muutama lusikka sosetta, yleensä hedelmäsosetta, ja sen jälkeen maitoa uppoaa vielä keskimäärin 150–180 mll. Sitten taas touhutaan yhtä jos toista.

Klo 17–19 on aika nukkua taas hieman, että jaksaa loppuillan. Unta riittää keskimäärin 0,5–2 tunniksi. Tässä on taas mukava pieni hetki minulle ja Ukkokullalle, vaikka käsi sydämellä on sanottava, etten ole vielä juuri kertaakaan ajatellut, että Kloppinen olisi parisuhteessamme jotenkin tiellä tai ettei meillä olisi aikaa toisillenne. Kloppinen pikemminkin sopii pakkaan täydellisesti ja "mahtuu" mukaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Klo 19–21 heräillään ja vedetään iltapalaksi noin 200 mll maitoa, jonka jälkeen mennään vaihtamaan yövermeet päälle sekä hoitamaan iltapesut.

Klo 21–22 saatetaan syödä vielä maitoa noin 150 mll riippuen siitä, koska viimeksi on syöty ja paljonko siitä on aikaa.

Klo 22–23 päivä päättyy pinnasänkyyn. Vanhemmilla omaan sänkyyn. Äärimmäisen harvoin me istumme enää katsomassa kympin uutisia...

Laskeskelin nopeasti, että maitoa menee noin 850 mll päivässä. Eli varmaan aivan hyvä ja normaali määrä, arvelisin. Ja sosetta ei tosiaan varmaan mene purkillistakaan.

Kloppisella oli muuten jokin parin päivän kestävä en-kestä-että-lähdet-mun-näköpiiristä -kausi. Onneksi kausi tosiaan kesti vain sen pari päivää. Oli nimittäin aika raastavaa yrittää rauhoitella vauvapoloa, että anteeksi kulta, äidin on nyt todellakin mentävä vessaan. Ja ajatus, että lapsi on todella niin kiinni minussa, että saan ottaa hänet vessaankin mukaan, on vähän kipeä. Toki on vain ymmärrettävä se tosiasia, että lapsilla tällainen herkkä vaihe saattaa tulla kasvun mukana. Minä en sitä kuitenkaan aio ruokkia siinä toivossa, että näin se kersa nyt osoittaa minulle kuinka tärkeä ja rakas olen. Pyhpyh, minä en moista ajatusmaailmaa ymmärrä. Minulle riittää Kloppisen kirkastuva ilme ja valloittava hymy aina minut nähdessään. Tiedän kyllä olevani hänelle aivan korvaamaton muutenkin.

Että sellaista jäkä-jäkää tähän loppuun. Mutta hei, ihanan aurinkoista viikonloppua itse kullekin! Pitkästä aikaa minullakin on oikein viikonloppu-olo enkä malta odottaa, että saan olla kiinni Ukkokullan kainalossa kuin iilimato. <3


Nina