Joopa joo. Niin se elämä jatkuu, vaikka takaraivossa jyllää tsiljoona ajatusta. Kuten sellainen pikkiriikkinen sivuseikka nimeltänsä raskaus. Mieleni on ihan älyttömän paljon parempi, kiitos Ukkokullan sekä rakkaan ystäväni, jolla on hämmentävä taito sanoa aina ne oikeat sanat. Hän muun muassa muistutti minua, etten ole ensimmäinen nainen maailmassa, joka tehtailee toisen kersan heti perään. Lisäksi hän muistutti, että useamman lapsen perheessä on aina rankkaa, oli ikäeroa sitten vuosi tai viisi. Totta. Miksi aina tarvitaan se ulkopuolinen kertomaan ne asiat, että mieli rauhoittuu?
Tuntuu, että tulen vähintäänkin seinähulluksi, kun en voi keskustella Ukkokullan kanssa tästä raskausasiasta. Ukkokullan pikkusiskot ovat meillä siis tämän viikon kylässä, joten meillä ei ole juuri hetkeäkään toisillemme. Niin tosi kivaa kuin heidän vierailunsa onkin, niin juuri tällä hetkellä tilanne on vähän pasta. Minulle kun alkaa ilmestyä näitä ihanaisia raskausoireita kuten sekaisin oleva vatsa sekä aivan järkyttävä väsymys. Haluaisin yksityisyyttä toilettitiloissa vierailuilleni ja käydä sohvalle löhöämään koko pitkäksi päiväksi. No, ei kai se auta kuin sinnitellä vielä jokunen päivä ja varoa mitä sanoo.
Eilen veimme tytöt kauppakeskukseen shoppailemaan ja me menimme lastenkirpparille etsimään niitä ruokalappuja sekä vauvan lautasia. Kaikkeahan siellä taas oli, paitsi niitä lautasia ja ruokalappuja. Varovaisesti sivusilmällä vilkuilin pikkuruisia vaatekappaleita. Vaaleanpunaisiakin. Tuntuu niin hassulta, että pian niille pienille vaatteille saattaa olla taas käyttöä. Ei tätä vielä oikein sisäistä. Ehkä sitten ultrassa taas?
 |
| Nalle Puh -lakana 3 € |
 |
| Koristehenkari ristiäismekolle 0,50 € |
 |
| Virtahepohousut 5 € & harmaat housut 2 € |
 |
| Ruokalaput 0,50 € |
Samaan syssyyn esittelen tämän ihanan huuto.net-löytöni: Lundmyr of Swedenin neulehaalari, jota olen kuolannut viime kesästä saakka! Nyt se irtosi 30 €:lla. Ei mikään halvin löytö, mutta uutena tämä kustantaa sen 90 €, joten koen olevani aika voittaja.
Pikkuhiljaa niitä raskausoireita on tosiaan alkanut ilmestyä. Sangen reippaasti toimiva vatsa, väsymys, huimaus, menkkakivut, nipistelyt vatsassa, jano, kuuma/hiki, hengästyminen... Mutta ei sitä oireista suurinta ja huomattavinta, joka herätti epäilykseni reilu vuosi sitten. Nimittäin niin pahuksen kipiät tidit, että jopa nukkuminen oli haasteellista. Ajattelin odotella tässä viikon verran ja sitten pitänee soittaa neuvolaan jo aikaa.
Pläskinpoltto on ollut tässä viime aikoina jäissä. Ja jäissä se tulee olemaan sitten jatkossakin. Bodycombat saa ehdottomasti jäädä. Yhy-hyy. Se on turhan villi ja raju laji raskaanaolevalle, mutta zumbaa ehkä voisi jatkaa? Tunnustan olevani liian tarkka (jos sellainen nyt voi olla?) näissä asioissa: en halua ottaa turhia riskejä raskauden suhteen, vaikka se jonkun mielestä on varmasti silkkaa idiotismia. Esimerkiksi ruokasuosituksia minä noudatan orjallisesti, vaikken esimerkiksi homejuustoista luovukaan. Syön ne vain tuoreina tai kypsennettyinä.
Jo nyt on sellainen turvonnut norsu-olo. Minua ei todellakaan ole suunniteltu raskaanaolevaksi. Minä en nauti mitenkäänpäin mistään naisellisista muodoista saati raskausarvista, jotka kirkkaan punaisina kirkuvat maailmalle, että hei kattokaa, minä olen äiti, ylpeä äiti! Lievä puntariahdistus nostaa jo nyt päätään. Ehkä syystäkin. Jäihän Kloppisesta kiloja lanteille 7–8 kg, joten lisäkiloja on kai aiheellistakin miettiä. Vaunulenkeille aion kyllä suunnata. Ihan jo pelkästään siksi, että aion nauttia noista hartaneistani täysillä viimeiseen saakka....
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti