tiistai 13. maaliskuuta 2012

Still alive!

Ihan jopa vähän niin kuin morkkista, kun en ole ehtinyt tänne taas kirjoittamaan. Morkkis jotenkin siksikin, että huomasin saaneeni muutaman uuden lukijankin. Vau, tervetuloa remmiin. Olen tosi otettu, sillä aikanaan kun lähdin tätä bloginraakilettani kirjoittamaan, tavoitteena oli vain saada kaikenlaiset ajatukset taltioitua jonnekin. Ensin harkitsin salasanan takaa näkyvää blogia, mutta sitten päätinkin tehdä itsestäni (ja perheestäni) päättömän ja anonyymin. Ihan vain siksi, että jos joku teksteistäni ammentaa jotakin positiivista, niin sehän on kovin positiivista. :)

No niin, mutta mitäpä kuuluu meille?

1. Farkkuketutusta. Olenko ainoa, joka kiroaa farkkujen ostoa? Monen monta kertaa olen tehnyt sen saman saakelin mokan, että ostan liian sopivan kokoiset farkut, joten ne venahtavat puolikkaan käyttökerran jälkeen liian isoiksi ja löysiksi. Liu Jon farkut menivät palautukseen. Koko oli niin paljon liian pieni, etten tosiaan tiennyt nauraako vai itkeäkö vai molempia vuorotellen. Matsku tosin tuntui ihanalta päällä, joten tilasin suuremmat. Ja jos nekin ovat liian pienet, niin sitten ei enää tarvitsekaan miettiä, että itkiskö vai nauraisko.

2. Yöllistä elämää. En tiedä mitä Kloppisen yöelämä pitää tarkalleen sisällään, mutta nykyään uni on niin levotonta, että saamme parhaimmillaan herätä yössä viisi kertaa laittamaan äänenvaimenninta paikoilleen. Se tosin onneksi riittää. Mutta silti. Lisäksi minun yöelämää villitsevät monen monet vessakeikat. Raivostuttavaa. Niin ja unissani näen välähdyksiä elämästä kaksosvauvojen kanssa. Hilfe.

3. Pahoinvointia ja heikotusta sekä väsymystä. Ei näistä varmaan sen enempää. Paitsi että ne ennen blogini kanssa viettämäni hetket menee nykyään nukkuessa ja että kahvi tökkii jälleen. Tänään on muuten jo (ehhehe) raskausviikko 6+3. Varhaisultra himottaisi, mutta toisaalta himottaisi vain shopata se sata euroa vaikka kenkiin.

4. Ei kääntymistä. Kloppinen täytti sunnuntaina viisi kuukautta ja kääntymisestä ei ole tietoakaan. Pitäisikö tässä huolestua? Ainakin perjantain neuvolassa aion ottaa tämän seikan esille. Miten äidin piiiiiikkuvauva voi olla jo viisi kuukautta?

5. Haalareista uloskasvamista. Niin, eilen tosiaan vaunulenkin päätteeksi hihittelin Kloppisen hassua asentoa, kun hän pötkötti jalat koukussa, kunnes hokasin haalareiden olevan niin pienet, ettei reppana saa jalkojaan suoriksi. Myös lähipiiri on huomannut Kloppisen kasvuspurtin ja he jaksavatkin päivitellä kuinka pikkumies kasvaa hurjaa vauhtia. Joo, niin tekee.

6. Tyttö-haaveilua. Jos luulit tämän tarkoittavan uusia tuulia seksuaalisessa suuntautumisessani, niin luulit väärin. Lähipiiri nimittäin jaksaa jauhaa myös siitä, että tämän kakkosen onkin sitten syytä olla tyttö ja  näin ollen minulle on iskenyt aikamoinen tyttövauvakuume. Salaa mielessäni oikeasti toivon tämän olevan tyttö ja pelkään järkyttävän paljon mahdollista pettymistäni, jos masuasukki onkin poika. Typerää, sillä Kloppinen on maailman ihanin lapsi ja olen maailman onnekkain, jos tuo toinenkin on samanlainen kullanmuru ja kiltti kuin mikä. Sukupuolesta viis. Huvittavinta tässä on muuten se, että olen joskus jopa kirjoittanut tästä postauksen verran ja kritisoinut ankarasti tuota sukupuoli-haaveilua. Miksi aina kaiken pitää kolahtaa oman nilkkaan?

7. Hää-haaveilua. Tänään menemme katsomaan juhlapaikkaehdokasta livenä. Alustava varaushan on jo tehty. Jännittää! Samalla mietityttää häämekkojen sovitus. Onko tämän vuoden loppupuolella katselu liian myöhään vai pitäisikö sinne kaupoille suunnata jo nyt? Nyt tuntuu ihan liian aikaiselta ja sitten taas pelkään, että 7–8 kuukautta ennen häitä on liian myöhään. Äh.

8. Olen niiiiiiiiiiiin kyllästynyt tähän pirun sisustukseen, että lähtee järki sekä henki. Kaikenlainen uusi himottaisi, mutta samalla saisi pitää pään kylmänä, että saisi sitä rahaa säästöön. No, menin kyllä myymään ystävälleni tv-tasomme sekä sohvapöydän, joten uudet sellaiset on kyllä saatava.

Siinä kai ne päällimmäiset fiilarit ja suuret kysymykset.

Kuullaan taas!


Nina

Ei kommentteja: