Sitten lisää knoppitietoja. Kloppinen...
...on noin 8,5 kuukautta.
...ei edelleenkään ryömi eikä konttaa, vaikka päivittäin nouseekin konttausasentoon ja siinä on sitten ihmettelee, että mitäs tässä nyt sitten oikein kuuluis tehdä.
...ei osaa vielä istua ihan täysin ilman tukea. Välillä keskittymisen herpaantuessa poika rojahtaa kädet ilmassa taaksepäin. Joskus jopa kyljelleen, ilman että yrittää ottaa käsillä vastaan. Suojeluheijasteiden kehittyminen on siis edelleen vaiheessa. Imetystyynystä olisi oikeasti varmaan ollut hyvä apu tässä istumisen opettelussa.
...omaa kaksi pikkuruista hammasta alhaalla ja tykkäsi, kun niitä harjataan. Mennyt aikamuoto siksi, että nykyään harjaus ärsyttää toista ja joka kerta kitistään. Hammastahnaa emme vielä käytä.
...on nukkunut parina aamuna puoli ysiin asti, eli meidän mittapuulla ihan hävyttömän myöhään.
...osaa taputtaa.
...vihaa pukemista. Tietää kiljumista, huutoa ja rimpuilua. Ja kiukkuisen äidin, joka yrittää välttää etteivät napakat vahvat potkut osuisi vatsaan.
...vihaa NenäFriidaa ja äiti sillä niistämistä. Niistämisihanuutta harrastettiin viikkotolkulla, viime päivinä emme ole imeneet räkää enää ollenkaan. Toivottavasti korvatulehduksen antibiootit tehoavat nyt ja NenäFriidan voi hetkeksi unohtaa kaappiin piiloon.
...varaa jo hieman painoa jaloilleen, mutta on vieläkin varpaillaan. Hyppykiikkua odotamme lainaan kaveripariskunnalta. Saa nähdä ehtiikö tulla ennen kuin poika oppii kävelemään.
...jokeltelee paljon ja erilaisia juttuja erilaisilla äänenpainoilla: amammammaam, ämmäämmäm, tätätätätä, mamamamama, papapappapa jne.
...on ilmeikäs kuin mikä. Uusin ilme on otsa kurtussa, silmäkulmien alta katselu.
...söi pitkään huonosti. Syynä lienee aivan liian kokkareinen ruoka. Niin ja ne hampaat. Olen tilsinyt haarukalla suurimpia paloja pienemmäksi ja nyt viimeisen viikon verran syömisestä on tullut taas ihan kivaa. Muuten on ollut yhtä taistelua ja hampaiden kiristelyä.
...juo edelleen maitonsa tuttipullosta (paitsi viimeisinä päivinä, kun maito ei ole uponnut mitenkään), vaikka minä olen uhonnut, että nokkamukireenit aloitetaan. Kerran olemme kokeilleet eikä oikein sujunut. Vettä sen sijaan menee joskus alas vähän kerrallaan.
...osaa peruuttaa ja kääntyä ympyrää.
...osaa pestä kätensä ja sammuttaa itse hanan.
...tykkää loiskuttaa käsillä vettä kylvyssä.
...omaa edelleen lehmän hermot ja kärsivällisyyden. Kaupassa hän jaksaa yleensä olla vaikka monta tuntia ilman mitään kitinää. Ihmisten tuijottelu käy viihteestä. Olen jo valmiiksi maani myynyt, kun tiedän, ettei Jäpikkä VOI olla samanlainen ja yhtä helppo...
...pyörii joskus sängyssään kuin väkkärä ja nukkuu silti. Vaikka pinniksessä poikittain vatsallaan.
...ei osaa nousta mitään tukea vasten.
...tykkää kovasti keinumisesta.
...ja myös toisista lapsista. Heidän temppujaan on hauska seurata ja tempuille on kiva nauraa.
...tuntuu olevan aika rauhallinen lapsi. Siinä kun muutama muu poju on melkoisen vauhdikas ja jatkuvasti nykimässä johonkin suuntaan, saattaa meidän Kloppinen vain istua paikoillaan ja hiljaa seurata toisen touhuja. Tai katsella kirjoista pitkään kuvia. Kaikki kaverit eivät jaksa kovin kauaa kuvista innostua. En tiedä onko tämä "lopullinen piirre" pojassani, mutta tällaisen eron olen huomannut.
Semmoinen kulta meillä. <3
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti