Kloppinen nukkui yhdet päikkärit huoneessaan ennen "ensimmäisiä" yöunia ja molempien unien "aloitus" on vähän vaikeampaa kuin normaalisti. Kloppinen vähän kitisi ja itkusti, mutta kuitenkin uni sitten tuli ilman että meidän piti olla poikaa sylissä heijaamassa tai kädestä kiinni pitämässä. Onnistuttu siis aika hyvin, sanoisin.
Yökin meni, sanotaanko aika normaaliin tyyliin. Kloppinen on muutamana viime viikkona itkustellut muutamaan otteeseen per yö, mutta tähän on joka kerta auttanut pelkkä hyssyttely. Samaa itkustelua oli pari kertaa omassa huoneessa nukkuessaankin, mutta tämä muutaman vinkaisun itku oli äkkiä ohi. Kloppinen taitaa tihrustaa itkua unissaan. Tai ainakin olemme huomanneet, että jos nouset itse pinnasängyn viereen antamaan tuttia tai silittämään poskea, niin toisen itku pahenee entisestään. Paras siis on, kun hyssyttelee vain puoliunessa omasta sängystä.
Kloppisen siirtyessä omaan huoneeseensa nukkumaan, olen TIETENKIN innostunut sisustamaan tätäkin huonetta nyt uudelleen. H&M:n tilaus itseasiassa on osittain syypää tähän innostukseen. Niin ja Huuto.netistä huutamani IHAAAAANA Lundmyr of Sweden -reunapehmuste. Mutta kuvallista postausta tästäkin kodin muutoskohteesta on tulossa myöhemmin, jahka sisustus edes hipoo valmista.
En tiedä mitä toinen reppana unissansa muuten itkustaa. Hampaita? Toinen ylähammas on ainakin puhkeamassa aivan näillä näppäimillä ja koko yläkerran kalusto näyttää todella turvonneelta. Painajaisia? Tuntuu kauhealta ajatella, että jo noin pienenä nähdään painajaisia. Ja vielä joka yö, tai ainakin joka toinen yö...?
Mutta siis jee, siirtymä on onnistunut hyvin. Paremmin kuin uskalsin odottaa, vaikka toisaalta en kovia suuria probleemia uskonut tulevankaan. Voisi siis kuvitella, että minulla yöunet ovat nyt parantuneet? Ja vielä mitä – nukuin taas läpi viikonlopun ihan päin helvettiä enkä saanut unta millään perkeleelläkään, kun johonkin satuin havahtumaan. Kuten vaikkapa näihin pikkiriikkisiin ukkoskuuroihin. Todella raivostuttavaa. Ukkokullan henkikin oli paikka paikoin hiuskarvan varassa, kun siitä kuorsaamisesta ei tullut millään loppua...
No mutta takaisin muka-iso-poikaan, Kloppiseen. Kasvun ja kehityksen virstanpylväitä saavutettiin nimittäin enemmänkin. Myös turvakaukalon aika on meillä ohi. Kunnes Jäpikkä syntyy. Lauantaina haimme Kloppiselle Recaron Young Sport -turvaistuimen Turun Ozbabystä. Istuimeen ja malliin olimme päätyneet jo ennen liikkeeseen astumista, joten muita vaihtoehtoja ei juuri edes katseltu. Recarosta kun olimme kuulleet paljon hyvää lähipiiristämme ja jotenkin se on ihan eri lailla jytkyn oloinen istuin verrattuna muihin.
Ja vähänkö oli Kloppinen muikeana uudessa penkissään. Kasvot menosuuntaan, ajelua ihan uudesta perspektiivistä, erittäin jännittävää. Ja oikein istumisasennossa. Melkein tuli äipällä itku, kun tajuttiin, ettei Kloppinen enää todellakaan ole vauva, vaan viittä vailla 10-kuinen lapsikulta. Kaksi kuukautta 1-vee synttäreihin, joita niitäkin toisinaan pyörittelen jo päässäni. Mutta se onkin ihan toinen juttunsa se... ;)
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti